Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 7. toukokuuta 2021

Väärien valintojen asiantuntija * 274

On tullut aika päivittää pumpulikorvaisen pojan tilannetta Filippiineillä ja maksuvälinepetoksen uhrina olemisen fiiliksiä. Asioilla on yhteys toisiinsa, sillä osa varastetuista rahoista oli tosiaan tarkoitettu pienen Luisin mahdolliseen korvaleikkaukseen tai muuhun operaatioon.

Hänen korvansa on nyt huuhdeltu sekä puhdistettu neljä kertaa ja takana on yhtä monta antibioottikuuria. Lääkärin diagnoosikin on viimein saatu, joka on tullut minullekin jossain muodossa: "Eardrum is broken". Tulkitsen, että tärykalvo on puhjennut tai jotain sinne päin. Toistaiseksi ei tehdä mitään lisää, sillä korvan märkiminen on loppunut. Nyt seurataan tilannetta ja hospitaliin pitää palata, jos vuoto alkaa uudelleen.

Sitten sananen tai oikeastaan montakin roska- ja rosvojoukosta, josta osa vieraili luonani ja eli kanssani 7 tunnin ajan. Sanon osa, koska kokonaisuuteen kuuluu enemmän kuin likaisen työn tehneet kaksi naista. Kun on ollut aikaa ja intoa pohtia sekä selvittää ominkin voimin tapahtunutta, on käynyt selväksi, että luonani kuukautta aiemmin vierailleet kaksi muuta mustalaisnaista kuuluivat samaan ammattirikollisten koplaan. He lähtivät tyhjin toimin pois. Ehkä he olivat liian amatöörejä tai tehtävänä oli vain tunnustella minua ja tutustua kohteeseen. 

Tutuksi he tulivat aiemmin Facebookin kautta toisen kysyessä jossain vaiheessa voisiko hän tai he tulla käymään kylässä. Sanoin jo vain, kuten kaikille muillekin, jotka ovat halunneet kyläillä luonani. Ehkä eloni yksin ja sen mukanaan tuoma yksinäisyys ovat vaikuttaneet siihen, että kaikki harvat pyrkijät ovat olleet merikonttikotiini tervetulleita. Toisaalta niin on ollut aina.

Kun myöhemmin nämä kaksi "uutta" naista tulivat, he pyysivät myös yösijaa koska kotona on väkivaltainen, vaikea tilanne. Muistin aiemmin saamani kohtelun, kun palasin Filippiineiltä Thaimaahan eikä minulla ollut paikkaa mihin pääni kallistaisin. Silloin ystäväpariskunta Pattayalla sanoi, että voit tulla meidän sohvalle joksikin yöksi. Olin kiitollinen ja halusin laittaa nyt hyvän kiertämään.

Oma lukunsa on sillä, että haluan edelleen luottaa ihmisiin ja uskoa, että kaikissa meissä on jotain hyvää. Välillä yksinkertaisen, pitkän elämän mieheen ja mieleeni ei kertakaikkiaan mahtunut, että kun avaan kotini oven, ostan ruuat ja autoon polttoaineet sekä tarjoan yösijankin heidän sitä pyytäessä, niin palkkioksi naiset vievät ison osan vanhuudenturvastani sekä Luisin korvan hoitoon tarkoittamani rahat, yhteensä yli 20 000 euroa.

torstai 6. toukokuuta 2021

Väärien valintojen asiantuntija * 273

Käytin aika tavalla aikaa elämän kohtuullistamisen selvittämiseen. Mitä se on ollut muille ja mitä se on itselleni. Kriittisimmin siihen näyttävät suhtautuvat he tai ne, jotka ovat kiinni kiireessä ja hektisessä elämänrytmissä. Kuka rahan vuoksi, kuka uran takia, kuka muuten vaan tai ollakseen hyödyksi. Joka sekin on mielenkiintoista. Että onko hyödyllinen, jos tekee työkseen jotain hyödytöntä tai tarpeetonta? Monien rivien välistä löysin myös itsetunnon vajetta, pelkoa, ettei ole mitään, jos ei ole mitään muiden mielestä.

Olen kulkenut samaa tietä vuosikymmenet, toivon mukaan loppuun saakka. Tai ehkä käyn sitä läpi edelleen, mutten huomaa. Kuitenkin oletan tietäväni mistä puhun. Kun aikoinaan hyppäsin oravanpyörästä tekemällä tietoisen valinnan, pohdin monesti mitä ihmisen on pakko tehdä pysyäkseen elossa. Ensinnäkin on nukuttava ja oltava hereillä sekä saatava ruokaa ja juomaa. Suomalainen sosiaaliturva pitää jokaisesta Suomessa niin hyvän huolen, että ruuan ja nukkumapaikan tai peräti asunnon eteen ei ole pakko laittaa tikkua ristiin. Jäljelle jää siis vain syömisen lisäksi nukkuminen ja valvominen. Voisi ajatella "olen, siis elän". Mutta, jotta emme loppuisi, on toki joidenkin tai hyvinkin monen tehtävä myös lapsia. Mutta ei ihminen hevin tyydy tähän, vaan teemme elämämme aikana enemmän turhaa ja tarpeetonta kuin mikää muu elollinen. 

Joku voisi ajatella, että elämällä tekemättä mitään, elo on kuin loisella tai toisten siivellä eläjällä. Niinhän se osin onkin, mutta että jollakin on mahdollista elää tekemättä mitään, mahdollistaa se monelle muulle palkkatyön tekemisen. Voisikin ajatelle, että mitään tekemätön on monen viranomaistyötä tekevän työnantaja.

Koronapandemia on opettanut minulle kuinka elää ja olla lähes täydellisesti tekemättä mitään. Miltä tuntuu, kun ei moneen päivään näe eikä kuule toista ihmistä ja viikon kohokohta on kaupassa käynti. Huomaan kaipaavani muita, sillä sen lisäksi, että puhun eläimille ja kasveille, en haluaisi päästää irti, kun jostain syystä tapaan ihmisen. Postilaatikolla postinkantajan, hiihtoladulla tai luontopolulla ihmisen tai jonkun muun, joka on eksynyt pihaani.

Mutta päivä päivältä koen löytäväni yhä enemmän itseäni. Sellaisena kuin olen, olematta kenellekään tai edes itselleni hyödyllinen. Luulen sen olevan hyväksi raittiudelle. Henkiselle ja ruumiilliselle hyvinvoinnille, joita en halua muuttaa kemiallisilla aineilla enkä mitenkään muutenkaan miksikään muuksi.

Minulle tämä kaikki on downshiftausta, elämäni kohtuullistamista sekä leppoistamista, jossa en halua juuri mitään enempää kuin minulla on. Enkä usein enää sitäkään. Luulen, että olisi hyvä tavoite, jos lähtiessäni täältä minulta jää mahdollisimman vähän tai ei mitään muille. Että voisin kokea, että kaiken tärkeän ja oleellisen kannan sisälläni sinne jonnekin tai en minnekään. Ja huokaisisin taivaanrannan ylisille: "Isä, olen käyttänyt kaiken minkä minulle tarkoitit ja annoit."

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Väärien valintojen asiantuntija * 272

Wikipedia sanoo, että ilmiönä downshiftaus-aate on hyvin vanha. Sen juuret ovat itämaisessa filosofiassa ja sen voidaan nähdä olevan ominaisempaa kehitysmaille kuin hyvinvointivaltioille. Länsimaissa pelätään, että aate voisi yleistyessään johtaa kulutusyhteiskunnan rapistumiseen, elintason ja peruspalveluiden laskuun, työttömyyden rajuun nousuun ja perinteisten sukupuoliroolien vahvistumiseen. 

Ideologian perusajatus on kuitenkin, että aidosti hyvinvoiva yhteiskunta tulee menestymään ja vaikka ei tulisikaan, olisi eläminen mielekkäämpää kuin suorituskeskeisessä valtiossa, missä yhteiskunnan hyvinvointi pannaan ihmisen hyvinvoinnin edelle. Ehkä kyse on myös nuoren sukupolven kapinasta. Ilmiönä downshiftaus on ominainen vuosituhannen vaihteen jälkeen aikuistuvalle sukupolvelle, jolle avioerot ja burnoutit ovat arkipäivää.

Downshiftaaminen voidaan siis nähdä myös kapinana aikaisempaa sukupolvea vastaan tai vaihtoehtoisesti kiittämättömyytenä toimivaa yhteiskuntaa varten nähtyä työtä kohtaan. Aatteen toivotaan parhaassa tapauksessa poistavan työikäisten stressiä sekä vähentävän nuorten masentuneisuutta ja tarvetta eskapismiin, joka lieneen jotain todellisuuspakoisuutta. 

Jyväskylän yliopiston professori Juha Hakalan mukaan downshiftaus voi olla hyvä ratkaisu, jos työelämä uhkaa täydellisesti uuvuttaa ja hölläämiseen tarjoutuu mahdollisuus. Hakalan mukaan "monet eivät uskalla elää sellaista elämää kuin haluaisivat, vaikka ulkoisesti puitteet ja hyvän elämän tunnusmerkit, kuten autot ja talot, olisivatkin kunnossa. Jokaisen olisi löydettävä oma tapansa elää." Hakala arvioi, että liian suuret työpaineet johtavat esimerkiksi mieliala- ja muiden lääkkeiden käyttöön. Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtajan Leena Linnainmaan mukaan downshiftaus saattaa pysäyttää naisen etenemisen työuralla. Koska downshiftaus houkuttelee erityisesti koulutettuja, hyvässä asemassa olevia naisia, se saattaa myös voimistaa vanhoja sukupuolirooleja lisäämällä naisten vastuuta kodista.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apusen mukaan leppoistaminen on itsekästä ja ihmisten pitäisi tehdä enemmän töitä, jotta he kartuttaisivat yhteistä kassaa, josta hyvinvointipalvelut maksetaan. Apusen mukaan ihminen toteuttaa itseään parhaiten tekemällä oikeaa, merkityksellistä työtä. Myös yritysvalmentajana aikoinaan ansioitunut Jari Sarasvuo piti downshiftingia itsekkäänä Suomi-areenassa kesällä 2011.

tiistai 4. toukokuuta 2021

Väärien valintojen asiantuntija * 271

Reipas vuosikymmen aiemmin makasin Meilahden sydänvalvomossa infarktin saaneena ja hengenlähtö oli tosi lähellä. Sairaalan vuoteessa tein eletyn elämäni inventaariota ja suunnittelin tulevaisuutta. Päätin, että jos selviän muuten kuin jalat edellä ulos, hyppään tavalla tai toisella talouden oravanpyörästä. Halusin irti vankilasta, jonka nimi on raha. Tahdoin pois maailmasta mitä säätelee tilinpäätös, tulos ja tase. 

Aloin etsiä väylää eloni leppoistamisvaiheeseen. Itselläni ei ollut mitään tietoa siitä, että kyseessä oli jo isossa maailmassa jalansijaa saanut ilmiö. Downshifting eli downshiftaus tai leppoistaminen, jota voi sanoa myös elämän kohtuullistamiseksi. Ilmiö on alun perin Yhdysvalloissa syntynyt aatesuuntaus ja elämänasenne, jonka tarkoituksena on parantaa elämänlaatua vähentämällä työntekoa ja kulutusta.

Viime yönä unelmoin, haaveilin ja pengoin kaikkitietävää nettiä ja ennen kaikkea Wikipediaa mitä se aiheesta sanoo. Vähän vähentelin, muuttelin ja lisäilin omiani, kun kirjoitan mitä löysin, mitä se on ja mitä teen loppuelämälläni niin kauan, kun en tarvitse laitoshoitoa. Nyt se onkin entistä ajankohtaisempaa, kun rosvot veivät rahani. Seuraavana myyn Harley Davidson moottoripyörän, joka on ollut kiintein yhteyteni Seven Seasin Thaikotimme lisäksi Pattayalle. Sen jälkeen jaan pasianssikorttini uudelleen. 

Downshiftauksen yleistyminen elämänasenteeksi voidaan nähdä vastalauseena nyky-yhteiskunnan materialistista, suorittavaa mentaliteettia kohtaan. Stressitason äärimmilleen venyttäminen sekä jatkuva parempaan pyrkiminen ja loputtomat ylityöt ovat ominaisia nykypäivän maailmassa.

Leppoistaja näkee näiden asioiden johtavan ennen pitkää romahdukseen, sairastumisiin, perhesuhteiden rakoiluun ja unettomuuteen. Keskeisenä ajatuksena on, ettei raha tuota ihmiselle onnellisuutta. Vaan sitä tuo sosiaalinen pääoma ja perusasioiden toimivuus, joka luo turvallisuuden tunteen ja pohjan mielenrauhalle. Ihmiselle keskeisimpinä asioina nähdään työn sijaan olevan esimerkiksi perhe, ystävät, elämykset ja niin henkinen kuin fyysinen terveys, joista downshiftaaja ei ole valmis luopumaan rahan tai statuksen tähden.

Kyse on yksinkertaisimmillaan siis arvojärjestyksen uudistuksesta, jossa ihminen punnitsee, mitkä asiat hänelle todellisuudessa merkitsevät ja alkaa käytännössä myös elää arvojensa mukaisesti. Tavoitteena on mielekkäämpi elämä ja mielenrauha. Elämän kohtuullistamisen vaikutuksista yhteiskuntaan tiedetään vielä toistaiseksi hyvin vähän, sillä termi on lanseerattu käyttöön vasta 2000-luvulla.

maanantai 3. toukokuuta 2021

Väärien valintojen asiantuntija * 270

Ilman sydämen rikkautta on vauraus kuin köyhä kerjäläinen ja tärkeää ei ole kuka on rehellinen kasvotusten, vaan kuka on uskollinen selkäsi takana. Asumisenkin sanotaan olevan maapallolla kallista, vaikka siihen sisältyy muun muassa matka auringon ympäri. Monta kertaakin, jos tähtien asento pysyy suotuisana, elämä elävänä ja elämisen arvoisena. Mutta sekin on totta että monella köyhällä ei ole usein muuta syötävää kuin rikkaat. Eikä aina niitäkään. Elämää on kuitenkin ehkä parempi elää yksi ruuvi löysällä kuin kymmenen liian tiukalla.

Tosiasioiden ei pitäisi kuitenkaan  koskaan antaa pilata hyvää tarinaa, tätäkään. Kaikki päättyy aikanaan ja hautausmaa onkin erään ajallisuuden leposija.

Jos teemme sitä mitä olemme aina tehneet, saamme sitä mitä olemme aina saaneet. Meidän on oltava riittävän kovia ajaaksemme asioita, joita pidämme tärkeinä ja riittävän pehmeitä ymmärtääksemme mitä ne ovat.

Yhteisiä asioita hoitamaan valitsemme Kukkulalle muutaman vuoden välein 200 työmiestä ja -naista ja kuntiin moninkertaisen määrän. Sekä vielä pressankin. Valitettavasti liian usein tuntuu, että äänestäjän ja koiran ero on vain siinä, että koiraa pitää kusettaa joka päivä, mutta äänestäjää vain joku pätkä ennen vaaleja. Kun sitten kokee olevansa korviaan myöten kusessa omien tai muiden väärien valintojen seurauksena, olisikin syytä ehkä pitää enemmän suuta kiinni ja keskittyä oikomaan oman yläkerran mattoja ennen kuin näyttää sitä tai edes siellä olevia ajatuksia vieraille.

Reippaan viikon päästä täytän 71. Olen siis syvästi keski-ikäinen tai vanha. Ehkä päätän siitä myöhemmin. Sen olin päättänyt täyttäessäni 70, että lopetan kloppina olemisen ja alan olemaan aikuisen oikeasti aikuinen. En ole pystynyt pitämään päätöstäni, sillä Minna Canthkin sanoi aikanaan, että "kaikkea muuta, mutta ei puolikuollutta elämää." 

Jos aloittaa jokaisen päivän jonkun itseään suuremman kasvojen edessä, on vaikea olla muuta kuin nöyrä. Jos taas aloittaa jokaisen päivän luulemalla olevansa maailman napa, on vaikea olla nöyrä. Mutta olisipa viulu, osaisipa soittaa, sillä musiikki on ääneksi muunnettua tunnetta ja vain kuolleet kalat menevät virran mukana. Vaikka työnteko usein onkin sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä ja työllistämisen aktiivimalli elämäntapatyöttömän eheytystä, on silti hyvä kokea olevansa ainutlaatuinen tai peräti tarpeellinen. Sillä hyvin suunniteltu aikomus on puoliksi meinattu.

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Väärien valintojen asiantuntija * 269

Viime päivinä murheen laaksossa vaeltaessani innostuin penkomaan blogiarkistoani. Josko olisin kirjoittanut aiemminkin niistä, joille yhteisten pelisääntöjen mukainen kulkeminen ei ole vahvimpia puolia. Pari, kolme vuotta sitten kirjoittamani tarina istuukin oivasti tähän:

"Tarinoiden lisäksi maailmassa elää myös aitoja mulkeroita, jotka ovat varustettu käen aivoilla. Joka munii toisten pesiin. Tai satiaisen aivoilla, joka pesii toisten muniin. Joka tapauksessa nämä kääpiöaivoiset eivät pärjää omillaan. Mutta en heitä hauku, vaikka välillä sapettaakin, sillä varsinkin entisestä minästäni löydän samoja piirteitä. Miten tämä päivän mulkero voisi olla itseäni parempi, kun tyhmyys tai ainakin älyttömyys vain lisääntyy?

Aikoinaan anastusten ja ilkivallan selvittelyn apuun sai kuitenkin helpommin virkavaltaa. Minunkin kotiini heitä joskus ilmestyi kysymään minkälaiset kumisaappaat mahtaa pojalla olla. Olivat selvittämässä ketkä olivat tehneet pahojaan paikallisella autohajoittamolla, särkeneet jonkun työmaakopin ikkunat tai vastaavaa.

Joku viikko sitten kerroin kuparijohtojen viejästä, joka sai yötöissään liikaa virtaa muuntamon johdoista ja maallinen taival päättyi siihen. Tämän anastusyrityksen poliisikin mahtoi kirjata selvitetyksi tapaukseksi. Kirjoitin myös löytämästäni, nyysitystä venetrailerista, jonka pitkän selvitystyön jälkeen palautin Tokmannille. Mistä se oli anastettu varastetulla pakettiautolla pari päivää aiemmin. Sain tästä satasen lahjakortin, jolla ostin retroradion Muistojen merikontteihimme.

Kerran kirjoitin kotini nurkalla olevasta infolapun tolpasta, joka oli kyllästettyä puuta ja juuri hankittu Puuilosta. Niin eikö sekin jollekin kelvannut. Vain lappu oli jäljellä maassa. Nyt on sama info ollut vuosia rautatolpassa, joka on valettu 105 kilon betonipaakkuun. Veikkaan silti, että anastaja ei ollut äidin pikku kriminelli, vaan kylän raavas mies. Eikä tarvitse mennä kuin tien toisella puolella olevan ravintola Sepelin parkkipaikalle kyselemään konemiehiltä. Että onko kuinkakin tuttua polttoainevarkaudet ja ilkivalta itse kunkin varikolla? Kokemuksia on lähes kaikilla.

Oma maljani kuohahti (jälleen kerran) eilen yli, sillä olen pitänyt Myllykyläntien varressa olevan postilaatikon kupeessa mansikka-amppelia. Eilen reippaan 300 metrin matkan käveltyäni postin hakuun ja mansikoiden kasteluun, oli joku nyysinyt koko amppelin. Toisen kerran.

Tuli paha mieli ja olokin, sillä mansikat oli tarkoitettu postintuojille. Ensimmäiset olisivat olleet kypsiä tänään. Tämä pieni, hyvän mielen projektini tuntui mukavalta. Usein ajattelin, että työtään tekeville jää ainakin yhdellä pysähdyksellä hyvä maku suuhun. Nyt jäi itselle samaan paikkaan paskan maku. Sitä illalla pohdin, että kenen puoleen kansalaisella olisi hyötyä vastaavissa tapauksissa kääntyä? Sillä nykyisin näillä jutuilla ei pääse kuin poliisin kahvipöytään naurun aiheeksi. Jos siksikään.

Tähän loppuun pieni, rehellisen tekemisen ja maineen parannuksen ehdotus liivimiehille ja miksei vartijoillekin. Kansalaiset pestaisivat varmasti mielellään omalla kustannuksellaan tuloksia vastaan kolttosten selvittelijöitä."

lauantai 1. toukokuuta 2021

Väärien valintojen asiantuntija * 268

Aikoinaan elin pitkän siivun, joka ei kaikilta osin kestänyt päivänvaloa. Siihen kuului paljon päihteitä ja konnuuksia kunnes tie oli kävelty loppuun. Siitä on nyt 40 vuotta. Niistä 30 vuotta kuljin niiden rinnalla, jotka kulkevat samoja polkuja. Sieltä jäi paljon hyviä kavereita, ehkä kiitollisuuden velkaakin. Jos joku anasti minulta jotain, oli minun suhteellisen helppo jäljittää tekijät.

Olin jo hyvin kauan sitten ajatellut, etten koskaan enää tarvitse apua hämäriltä miehiltä tai pimeiltä kujilta enkä jaa oman käden oikeutta. Sitä tosin harrastin virallisessa muodossakin muutaman vuoden, sillä olen vannonut tuomarinvalan.

Eilen luonani kävi pari ystävää, jotka molemmat ovat turvallisuusalan ammattilaisia. Heillä on paljon minua parempi osaaminen kameravalvonnan ja ohjelmistojen kanssa. Niinpä he penkoivat esiin laitteistani kahdesta minulta rahat vieneestä naisesta sellaiset kuvat ja videot, joista heidät myös tunnistaa.

Mutta yhteiskunnan käsitys oikeudesta on joskus yhtä omituinen kuin omani. Sillä vaikka tiedän varmasti kuka pankkikorttini vei, en voi jakaa videoita tai kuvia sosiaalisessa mediassa siten, että konnattaret voisi niiden perusteella tunnistaa. Jos näin teen, voin saada siitä rangaistuksen, sillä ennakkotapaus löytyy korkeimmasta oikeudesta saakka.

Siksi laitan tämän päivän kirjoitusannokseeni vain sellaista, mistä ei voi ketään tunnistaa. Toimitan yksityisemmin kuvat ja videot, joissa tekijät näkyvät kasvoineen, jos joku pyytää. Myös keiden tileille varastetut rahani siirrettiin on tiedossa. Tällä hetkellä uskon, että kaikki neljä tai kaksi rosvoa jäävät kiinni ja saavat sen mitä valkolaisten oikeus heille antaa, sillä toimitin nimet ja kuvien kopiot rikosta tutkivalle poliisille. 

Mutta nyt heidän perässä on virkavallan lisäksi myös omaa heimoa, joka jakaa oikeutta ja arvottaa vääryydet omien normien mukaan. Tässä asiassa kunnioitan heitä. Joten jos on maksanut tapahtunut ja konnajahtini minulle euroja melko läjän, voi olla, että se maksaa jotain extraa myös tekijöille. Näinä päivinä ovat ystävät menneisyydestä ja nyt olleet minulle kultaa ja euroja arvokkaampia.