Kaiken maailman järjettömyyksiä

jormas: Hankintoja voi monesti perustella järkisyin. Tai sitten niin, että keksii järkisyitä. Aivan oma lukunsa on sellaisten hankintojen perusteleminen itselle, jolloin jo hankkiessa tietää, että hankkeessa ei ole järkeä. Kuten esimerkiksi melkein kuuskasina uuden Harrikan ostaminen on.

Ostosta perustelin, että hankinta oli itselle annettu lupaus yli 30 vuotta sitten. Niin kuin olikin. Ja niin, että tähän ikään tullut omasta mielestä tullut tehtyä järkeviäkin hankintoja yhdelle miehelle yllin kyllin, joten eiköhän nyt ole yhden järjettömyyden aika.

Ehkä kuitenkin kaiken kruunasi oivallus, että olen sitten menossa minne tahansa Taivaanrannan ylisille tai sen taakse tai en minnekään, niin euroja ei sille matkalle saa mukaan.

Joten ostin niillä Harrikan, jonka lahjoitan ehkä Elämän tähden ry:lle, joka tehköön sillä sitten joskus mitä lystää.

Tänään tai oikeastaan jo toissapäivänä joulupukki toi sitten paketin, ei Korvatunturilta vaan Jenkkilästä, tarkemmin Kansasista pikkuisen etuajassa. Enkä malttanut olla avaamatta.

Pitkin päivää Pattayan HD-liikkeessä laitoimme pyörää ja lisävarusteita kuntoon päästäksemme koeajolle. Vain pieni selkänoja ja taakkateline puuttuvat, jotka eivät neitsytajoa estäneet. Oli mukavaa.

Pyörä on ensi vuoden mallia Sporster 1200 Custom, väriltään black tempest. Tällä hetkellä Thaimaan ainut, joten heti ei samanlaista tule vastaan.

Kerran kirjoitin eräästä Heikistä, joka sanoi, ettei hanki koskaan HooDeetä. Kysyessäni miksei, sanoi mies joka kerta vaihtaessa kuulostavan siltä kuin sellin ovi lonksahtaisi kiinni.

Tänään sitten pääsimme päiviksen kanssa testaamaan onko Heikin kertomassa perää. Ja kyllä vain, sen verran on perässäni tyrmien metallinen ovi sulkeutunut ja voin sanoa, että lonksahduksessa on paljon samaa.

Kertakaikkisen hieno ääni, joka kuvaa moottoripyöräilyä yleisemminkin oivalla tavalla. Sillä onhan vapaudentunne yksi oleellinen osa pyöräilyä.

Mutta on sitten pakana tai kristitty tai jotain siltä välin, on syytä muistaa, että "jos matkalla oleminen on kaikki, on perilläolo pettymys".

Harley Davidson

jormas: Toissapäivänä pistäydyimme paikallisessa Harley Davidson -liikkeessä. Joka on Thaikodiltamme kävelymatkan päässä ja jonka omistaa australialainen Ricki, näin oletan. Palvelu oli ensiluokkaista, jota se toki on ollut aina. Yhtä hyvää entisille, nykyisille ja tuleville asiakkaille. Ei oltu saatu kaupan pyöriin nähden säälittävän näköistä Phantomia kunnolla parkkiin, kun henkilökunta kiikutti pihalle huurteiset vesipullot. Joissa oli tietysti tyyliin sopiva HD-logo.

Oli mukava hehkutella omaa pyörää odotellessa ja haistella ynnä maistella henkeä liikkeessä sekä katsella pyöriä ja varusteita. Lasiseinän läpi voi katsella kuinka henkilökunta huolsi ja laittoi uusia kaksipyöräisiä myyntikuntoon. Huoltohallissa oli yhtä siistiä kuin Meilahden sairaalan leikkaussalissa, josta siitäkin on kokemusta. Tuntui myös siltä, että molempien paikkojen väki osasi tehtävänsä.

Mutta HD-henki on paljon muutakin kuin moottoripyörä. Siihen kuuluu tietää jotain myös historiasta. Kuten, että firmaa ei ole perustanut kaksi miestä, joista toinen oli Harley ja toinen Davidson. Vaan Harley ja kolme veljestä, sukunimiltään Davidson. Ja että ensimmäisenä vuonna pajassa valmistui kaksi pyörää.

Meidän pyörä, HD Sporster 1200 Custom, black tempest on tilattu, mutta onko se vielä edes kokoonpanopöydällä, on meiltä hämärän peitossa. Jos loistavalla kielitaidollani olen tolkun saanut, pyörä tulee suoraan Jenkkilästä ja sitä voisi odotella vuoden vaihteen jälkeen.

Niin tai näin, päiviksen eilen blogissa mainitsemaa virtuaalielämää olen pyörän kanssa viettänyt jo tuhansia kilometrejä. Välillä on vaimo ollut mukana ja välillä olen ajanut mutkaisia vuoristoteitä yksin.

Kun on monta vuosikymmentä myynyt itseään rahasta, voi mielestäni elämän leppostamisvaiheessa hankkia itselleen jotain, missä ei ole mitään järkeä.