expr:content='data:blog.isMobile ? "width=device-width,initial-scale=1.0,minimum-scale=1.0,maximum-scale=1.0" : "width=1100"' name='viewport'/> Elämän tähden ry. : balanssi

Sivun näyttöjä yhteensä

Näytetään tekstit, joissa on tunniste balanssi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste balanssi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 5. syyskuuta 2020

Väärien valintojen asiantuntija * 30

Balanssissa itsensä kanssa on hyvä olla.
 
Itselleni päihteetön elämä on vasta raittiuden alku. Joku voi olla hyvä puoliso ja hyvä isä. Mutta hän siemailee aina iltaisin pullon viiniä. Erään kerran hän uskoo löytäneensä elämäänsä oivan ahaa-elämyksen sekä uuden voiman. Ja jättää viinin.

Tilalle tulevat harrastukset ja kaverit kodin ulkopuolelta, vieraat naiset, herraklubia siellä täällä, lähes kaiken kattava kireys sekä henkinen pahoinvointi. Jota hän purkaa vähintään viikoittain lapsiinsa ja vaimoonsa. Hän on löytänyt päihteettömän elämän, mutta kadottanut itsensä. Alan miehet sanovat sitä kantilla kuivilla oloksi. 

Raittius on tasapainoa elämänsä kanssa. Silloin ei löydä enää halua muuttaa pienintäkään tovia keinotekoisesti muuksi. Varsinkaan päihteiden avulla. Mutta itseään ja todellisuutta voi paeta monin tavoin. Vaikka maratonille tai laillani kahtasataa moottoripyörällä.

Yhä istun yksin tai Niilo-koiran kanssa lauturilla kesäyössä ja kuuntelemme hiljaisuutta. Ohikiitävän hetken koen, että tässä ja nyt, pienessä tovissa on kaikki eikä minulta mitään puutu. Tätä on täydellinen raittiuteni. Jota en voi koskaan saavuttaa pysyvästi, mutta jaksan ja haluan tavoitella yhä uudelleen.

Samaa koen usein haudalla. Kun olen oppinut itkemään kerrasta toiseen ylipäätään selvinpäin, niin en vaihda sitä enää ravintolailtaan tai viinipulloon. Sillä nekin olen kokenut ja kokeillut. Oli sama kuoliko läheinen, menikö ystävä naimisiin tai tapahtuiko mitään. Aina piti viinan kanssa tavoitella jotain muuta fiilistä. Jota ei oikeasti edes ollut olemassa.

Kaikki on kuitenkin suhteellista. Vuosikymmeniä myöhemmin makasin sydäninfarktin saaneena Meilahden sydänvalvomossa elämä ohuen hiuskarvan tai elämänlangan varassa. Ja olin lähes valmis lähtemään. Vain yksi asia piti minut täällä. Siinä hetkessä kokemani rakkaus. En voinut enkä halunnut jättää Päiviä. Minulle olisi sopinut mikä tahansa, muttei kuolema eikä elämä ilman häntä. 

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Leppoistaminen, mielen raittius ja elämän balanssi

jormas: Olen usein kirjoittanut raittiudesta. En niinkään viinattomasta elämästä, vaan ohikiitävistä hetkistä, jolloin koen, että kaikki kohdallani on hyvin ja minulta ei puutu mitään. Kun haluan kokea kaiken kohdalleni tulevan aidosti sellaisena kuin se on, enkä keinotekoisesti, varsinkaan kemiallisten aineiden avulla halua muuttaa sitä toisenlaiseksi.

Ne ovat aidoistakin aidoimpia, ohikiitäviä hetkiä, joita jaksan tavoitella, mutta joita en voi saada elämääni pysyväksi seuralaiseksi. Ne pitävät sisällään onnen tuokioita päiviksen kanssa ja syvää surua vanhempien, sisaren tai oman koiran haudalla. Tätä on mielen raittius.

Sille sukua on leppoistaminen, joka on osa elämäni tuotteistamista.  Ei muille myytäväksi, vaan itselleni. Sillä jo vuosien takana on aika, jolloin minun oli myytävä kolmasosa vuorokausistani vuosikymmenten ajan työnantajille. Ainuttakaan myymääni sekuntia en kadu, sillä niillä ostin eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen loppuelämäni sponsorikseni.

Mitä sitten on minulle leppoistaminen? Se antaa mahdollisuuden itsekkääseen eloon ja oloon, mutta se antaa myös mahdollisuuden muiden huomioimiseen ja itsensä etsimiseen. Että kun aika tulee, voin siirtyä Taivaanrannan ylisille ajallisesta elämästä tarpeeksi saaneena ja sitä kylliksi nähneenä.

Leppoistajan on siedettävä ja viimein hyväksyttävä keskeneräisyys itsessään ja kesytettävä kärsimyksen lohikäärme kaikkine vaivoineen, puutteineen ja sairauksineen.

On ymmärrettävä, että mitä paremmin tuntee omat vajavaisuutensa, sitä täydellisempi on ihmisenä. Sellaisena, joksi Luoja minut tarkoitti.

On myös kohdattava joskus valtaviksi kasvavat omat varjonsa, joita en voi juosta pakoon ulkoisin muutoksin. Sillä tiedän, että joku voi tietää. Että juuri Taivaanrannan ylisten takaa saatetaan tuijottaa minua niskanappiin, vaikka piiloutuisin syvälle maan sisään tai lampaantaljan alle.

Autuasta ja leppoisaa elämää en saavuta pelkästään muiden hidastamisen tapaa ihailemalla. Ulkoisen ja sisäisen muutoksen on oltava tasapainossa keskenään. On löydettävä balanssi ja elämän tasapaino kaiken olemassa olevan kanssa.