Aamulenkin koirakavereista pattayalaisten katukoirien kovaan ytimeen

päivis: Kohtuuttoman kauan jatkunut flunssa on saanut aikaan muun muassa sen, etten ole osallistunut meidän aamukävelyihimme. Jorma on kiertänyt normilenkkimme yksin ja myös tavannut kaikki koirakaverimme yksin. Tänään päätin, että olen parantunut ja läksin mukaan aamulenkille.

Minulle jäi marraskuiselta lenkiltämme pienoinen trauma, kun löysimme naapurin tyhjillään olevassa autopesulassa tutun koiranpennun parkuvan hädissään. Sen parku sai aikaan tapahtumaketjun josta tännekin olen monet kerrat kirjoittanut. Koira tottelee nykyään nimeä Cry ja se asuu Meow's sanctuary -nimisessä paikassa. Vaikka silloin ajattelin, että jatkossa yritän olla reagoimatta, jos jostain kuuluu jonkun koiran inahdus, eihän sellaista oikeasti voi tehdä. Hätään pitää vastata.

Tänään olimme jo tavanneet muutamat tutut koirat, kun takaamme kuului useammankin koiran juoksuääniä ja melko vihaista haukuntaa. Yhden sivukadun koirat siellä ajoivat pois väärälle reviirille tullutta. Sitten tapahtui jotain kummallista.

Yksi koirista, iso ja vaalea, pitkäkarvainen uros heittäytyi maahan ja oli selvästi pois tolaltaan. Sen raajat eivät oikein totelleet sitä, vaikka se kuinka yritti nousta pystyyn. Koira pyöri maassa ja toisetkin koirat tulivat katsomaan, mikä sillä on hätänä. Niin myös me. Rauhoittelin Jormaa, että tätä ei tosiaan kanneta läheiselle eläinklinikalle, mutta pitäähän sitä mennä katsomaan ja yrittää löytää omistaja. Tuota "rotua" olevia koiria on sivukadulla näkynyt aikaisemminkin.

Yhden talon pihalla oli joukko thaimaalaisia, jotka viittoilivat naapuritaloon, josta sitten tulikin nainen, joka puhui englantia ja sanoi, että hänen koiransa se on. Sillä on ilmeisesti joku vaiva, jonka vuoksi se saa tällaisia kohtauksia. Nainen nosti koiran pois keskeltä tietä sivukadulle varjoon ja kertoi sen olevan taas kunnossa vartin päästä. Toivotaan.

Käynnit Cryn luona ovat kuluneen sairasteluviikon aikana jääneet kai yhteen kertaan, joten tänään oli aika suunnistaa Meowin luokse. Cry tunnistaa äänemme ja nousee aina ottamaan meidät iloisesti vastaan. Tänään se oli selvästi silmät ristissä, joten taisimme yllättää sen kesken päiväunien. Kun otin sen syliini, se nukahtikin siihen uudelleen.

Meowin hoidossa olevat koirat ovat kaikki aivan mainioita yksilöitä. Jokainen omalla tyylillään. Osa kaipaa ihmisen seuraa, osa haluaa olla mahdollisimman etäällä lähestyvästä ihmisestä, kunnes joku äänenpaino tai onnistunut kosketus murtaa muurin. Kaikille kelpaa rapsutus, kunhan on niin pitkälle päästy.

Meow's sanctuaryssa kaikenlainen avun tarve on loputon. Suomalaiset ovat hienosti tänä talvena ottaneet paikan avustuskohteekseen. Siitä suuri kiitos kuuluu muun muassa vihtiläiselle Tiia Kivimäelle, jolla on ylivertainen taito saada ihmiset avaamaan kukkaronnyörejään. Mutta sen lisäksi Tiia on nyt tammikuun aikana pannut myös itsensä likoon ja on osallistunut Meowin rinnalla moniin käytännön puuhiin.

Tiian Facebook-päivitysten perusteella voisi päätellä, että esimerkiksi muutama tunti Meowin mukana koiranruokintamatkalla vetää vertoja jollekin elämysseikkailulle, joille turisteja usein isolla rahalla houkutellaan. Siinä voisikin muuten olla yksi Meow's sanctuaryn lisätulolähde: "Anna avustus koirien ja kissojen parissa tehtävälle työlle ja pääset Meowin matkassa tapaamaan koiria, joista kukaan muu ei huolehdi." Tai niin kuin nykyään usein halutaan painottaa, voitaisiin sanoa, että "tule tapaamaan pattayalaisten katukoirien kovaa ydintä"

Tyhjä takki

päivis: Pitkästä aikaa on sellainen olo, että takki on ihan tyhjä. Ei oikein tiedä mitä tänne kirjoittaisi. Muutenkin tuntuu, ettei mikään nyt oikein onnistu. Ehkä ei kuitenkaan pitäisi valittaa. Olenhan viime päivinä saanut olla monin tavoin aitojen asioiden äärellä.

Eilen olin muutaman tunnin Meow's sanctuaryssa eli koira- ja kissatarhalla. Vastuullani oli pieniäkin pienempien kissanpentujen syöttäminen pipetillä. Ne oli kai löydetty jostain, mutta emo oli jäänyt teille tietymättömille. Pennut ovat sen kokoisia, etteivät ne ilman emoa pärjää. Ihmisen pitää siis tehdä oma osuutensa niiden hyväksi.

Koskaan en ole varmaan pidellyt sylissäni niin pieniä kissoja - en pahemmin isompiakaan. Ruokin niitä pipetillä sen mitä suostuivat syömään. Käytännössä hyvin vähän, mutta ensimmäinen pennuista ennätti silti purra minua sormesta. En arvannut, että heikkokuntoisellakin kissalla on niin kovat voimat. Hampaiden kyllä arvelinkin olevan terävät. Terävämmät kuin koiranpennulla.

Meow minulle totesi, että kissa, josta eniten yritin huolehtia, todennäköisesti kuolee. Kuvittelin, että kun se saa sylihoitoa, kuten keskoslapset, ja muutakin erityiskohtelua, sillä on ehkä paremmat mahdollisuudet selvitä. Onnistuinhan antamaan sille vähän pipetillä maitoakin. Vaan kun ei selvinnyt.

Meow's sanctuaryssa on luonnon helmassa karu krematorio, jossa kuitenkin
jokainen menehtynyt eläin saa kunnioittavan kohtelun. Usein tuhkakummun
äärellä koetaan myös aitoa ikävää ja surua.

Tänään kun menin Meowin luokse, takapihalla loimotti tuli, josta saattoi arvata, että jonkun on kuolema korjannut. Pienen kissanpennun lisäksi myös nallemainen koiranpentu oli siirtynyt koirien taivaaseen. Luultavasti kuolema oli korjannut jonkun kolmannenkin nelijalkaisen, mutta kun koiria ja kissoja on tarhalla niin mieletön määrä, minulle ei tarkka lukumäärä käynyt ihan selväksi. Olo oli kuitenkin surullinen ja on edelleenkin. Tänään kun läksin tarhalta kotiin, olimme jo siirtäneet erilleen yhden neljästä jäljellä olleesta kissanpennusta. Yritin päivän aikana antaa sillekin erikoishuomiota, vaikka jo tiesinkin, ettei minusta sen pelastajaksi ole.

Sen sijaan hyvin voi naapurissamme, tyhjilleen jääneessä autopesulassa asustellut koiranpentu Cry, jonka muutama viikko sitten toimitimme liikuntakyvyttömänä hoitoon ja leikkaukseen. Tai ainakin se oli tänään mitä onnellisimman oloinen, kun siltä oli viimein saatu irroitettua leikkaushaavoja suojanneet laastarit. Pidin sitä niitä näitä touhutessani samalla silmällä, kun se nukkui ainakin 2,5 tuntia autuaan tietämättömänä kaikesta siitä pahasta ja ilman muuta myös hyvästä, jota täällä elävät koirat ja kissat päivittäin kohtaavat.