JORMA SOINI Osoite: Soiniityntie 35, 04360 Tuusula. Puhelin: +358 (0)40 1511 105. Sähköposti: jorma.soini@in105.fi
Sivun näyttöjä yhteensä
tiistai 31. tammikuuta 2023
Thaimaan arkea
maanantai 30. tammikuuta 2023
Kärmes, sanoo jurvalainen sukulaiseni
sunnuntai 29. tammikuuta 2023
Vanhaksi eläminen lisää kuolemanriskiä
lauantai 28. tammikuuta 2023
Onnellista ja hyvää viikonloppua kaikille 💚
perjantai 27. tammikuuta 2023
Harrastuksena elämänmeno
torstai 26. tammikuuta 2023
Ihmiset ja heidän eläimensä
keskiviikko 25. tammikuuta 2023
Jälleen Thaikoti ll:ssa
tiistai 24. tammikuuta 2023
Ao Nang
maanantai 23. tammikuuta 2023
Krabi
Pikkukuvien kaksi matkaa ajoimme PeeCeeX:llä yhdessä Ko Lantalta ja viimeisen siivun kohti Krabia viiletin yksin Tatan pikkubussin perässä. Aika haipakkaa täytyy sanoa vauhdin ollessa läpi kaupunkienkin välillä 110 km/h. Siinä leikissä en olisi enää Päiviksen kanssa yhteisellä Zoomer X:llä pysynyt.
Krabissa ajaessani, Morakot taas kyydissä ajattelin, että aika iso city, jota luulin pienemmäksi. Hotellilla Wikipediasta tarkistin ja totesin, että yllättäen pienempi kuin Järvenpää, Kerava ja Tuusulakin. Väkeä netin mukaan myös hieman vähemmän kuin Phatthalungissa. Katujen siisteys sekä rakennusten ja teiden hyvä kunto yllätti myönteisesti.
Alkuillasta ajeltiin siellä täällä vielä hieman ja poikettiin syömään tavaratalon ruokamaailmaan. Avoinna oli nurkassa yksi tai kaksi pistettä vierekkäin vaatimattomine, osin kylmenneine ruokineen. Tatalla jäi ruokaa lautaselle ja hän totesi, että okei, en kuole nälkään. Lautaselle jäi minultakin ja totesin, että okei, jos minä vastaavasti syön kaiken, kuolen ehkä ruokaan. Huonoin ateriani pitkään aikaan.Olin oikeassa, Krabi ei ole rantakaupunki. Karttapalveluiden ja kuvien perusteella seudun ykkösranta sijaitsee noin 15 kilometrin päässä, jonne aiomme tänään. Vähintäänkin katsomaan. Näillä näkymin olemme kaupungissa vielä toisenkin yön, jonka jälkeen lähdemme takaisin kohti toista Thaikotiani. Toisaalta mikäpä täälläkin on mukavan ja siistin hotellin uima-altaalla, kupu täynnä maittavan aamiaisen jälkeen kirjoitella blogia.
sunnuntai 22. tammikuuta 2023
Viimeinen päivä ja yö Ko Lantassa
Joten jatkoimme etsimistä ja törmäsimme Horizoniin, josta ei löytynyt mitään luksusta, mutta eksotiikkaa senkin edestä. Ovisuussa ensimmäisenä meitä tervehti ruukussa marihuanakasvi ja poltetun tuoksukin. Huoneemme, 2000 bahtia aamiaisineen sijaitsi aivan rannassa. Terassin ja veden välissä vain hiekkaa, mutta ohuen seinän toisella puolella oli ravintola. Siitä hieman ajattelin kovaääniset ja vahvistimet nähtyäni, että ehkä emme nuku ensi yönä. Olin väärässä. Kymmeneen saakka soi hillitty musiikki, jonka loppumista niin aikaisin vähän ihmettelin, olihan lauantai-ilta.
Ranta sinällään oli loistava, mutta sitäkin vertasin Jomtien Beachiin, jonka arvostukseni on yhä kasvanut. Se on hieno ranta. Vain veden laatu ja roskaisuus ansaitsee kritiikkiä. Roskaisuuden suurin sylttytehdas ovat paikalliset, mutta kyllä turistitkin siitä osansa saavat. Monesti olen seurannut, ettei matkailijallakaan kadun roska-astian tarvitse kovin kaukana olla, kun jäätelötikku papereineen tai muovipullo putoaa kädestä kadulle tai sen viereen. Kun tulee sadeaika, niin kaikki huuhtoutuu pitkältäkin mereen. Käymäläjätteistä en kirjoita mitään, kun en mitään varmaa tiedä niiden käsittelystä.
lauantai 21. tammikuuta 2023
Ko Lantassa edelleen
Leppoista menoa vähän joka puolella Ko Lantaa eikä minkäänlaista väenpaljoutta. Sekin pistää naisten vaatetuksesta silmiin, että muslimeja tai ainakin sen tapaisia on huomattavasti enemmän kuin Pattayan seudulla. Ystävällisyys on kuitenkin samanlaista tai -tuntuista. Kypärä pyöräillessä on paikallisen päässä enemmän poikkeus kuin sääntö.
perjantai 20. tammikuuta 2023
Ko Lanta
torstai 19. tammikuuta 2023
Kotini, osa 5
keskiviikko 18. tammikuuta 2023
Kotini, osa 4
tiistai 17. tammikuuta 2023
Kotini, osa 3
Siellä kuulin kerran, että Koira-Leenalla on huostaanotettu saksanpaimenkoira, jolle oli jo varattu viimeinen piikki seuraavaksi aamuksi, koska se ei tullut toimeen Leenan oman koiran kanssa. Niinpä sanoin tarjoavani Biballe uuden kodin Liisan kanssa, jos sopii. Tosin tätä en tainnut etukäteen kysyä Liisalta. Mutta koiran hain ja vein kotiimme sekä työnsin oviaukosta sisään sanoen, että koittakaa tutustua toisiinne ja palasin oluitteni pariin.
maanantai 16. tammikuuta 2023
Kotini, osa 2
sunnuntai 15. tammikuuta 2023
Kotini, osa 1
lauantai 14. tammikuuta 2023
Hyvät hetket ovat elämäni parhaimmat mausteet
perjantai 13. tammikuuta 2023
Lasten ja unten mailla
Eilisen blogini hyvänmatkan toivotukset olivat oikea-aikaiset, sillä aamulla oli faceystäväni seinällä viesti "........ kuoli rauhallisesti tänä iltana. Kiitos kaikille myötäelämisestä!"
Voi olla, että olen kirjoittanut aiemminkin muovisista 20 bahtin norsuista sekä 10 bahtin palloista, joita annan lapsille tilanteiden mukaan. Niitä kulkee PeeCeeX-skootterini takapoksissa ja lähes päivittäin syntyy tilanne, että lelu löytää uuden omistajan.
Eilen olin pesettämässä ja vahauttamassa pyörääni. Se maksoi 60 bahtia. Katselin pesijän leikkivää poikaa, joka silloin tällöin vilkaisi minua. Olenhan farangina, värikkäine vaatteineni monelle mielenkiintoinen kummajainen. Hänellekin annoin pallon. Lapset kiittävät poikkeuksetta kohteliaasti silmiin katsoen ja liittämällä kätensä yhteen thaimaalaiseen tapaan. Samalla lailla ne ovat AA:nkin käyttämässä tyyneysrukouksessa. Pallolla leikimme yhdessä, kunnes se vieri likakaivoon. Sieltä lapsen isä sen poimi sekä pesi ja leikkimme loppui siihen.
Myös Morakotin mopokorjaamon pariskunnalla on pieni poika, jolle annoin pallon. Silloin minusta tuli Farangman, jota hän huutelee ja haluaa tulla katsomaan mumminsa kanssa kotiimme useammankin kerran päivässä. Se on oikein mukavaa.
Kiinnitin huomiota siihen, että tämäkin lapsi katseli minua, nyt varsinkin jalkojani. Syyn selvittämiseen tarvittiin Tataa eli Morakotia. Kiinnostuksen kohde olivat siniset sandaalini. Tätä pohdin, kunnes ajoimme pyörälläni isän pienlaitekorjaamolle ja vieressä olevalle äidin juomakojulle kysymään onko sopivaa, jos hankin siniset sandaalit. Niitä sitten etsimme varmasti kymmenestä kaupungin kenkäkaupasta.Nyt pihan läpi vilistää pienet jalat sinisissä 159 bahtin sandaaleissa, jotka välillä pysähtyvät. Puheesta en ymmärrä juuri mitään, kun hän osoittaa nauravin kasvoin kavereilleen ja aikuisillekin minua ja uusia jalkineitaan vuorotellen sekä sanoo Farangman.
Ehkä päivän kokemukset tulivat yön uneen, jonka muistin poikkeuksellisen selvästi aamulla. Unimaailmani onkin ihmeellinen, sillä siinä kaikki on lentotaitoineni hyvin selvää, loogista sekä mahdollisista. Niin ei ole enää monesti herätessäni ja unia onkin hiemen synkronoitava, jos haluan saada niistä tolkun valveilla ollessani.
Joka tapauksessa Päiviksen ja minun vihkipappimme Aarne Kiviniemi vaimonsa Elsin kanssa pyysi minua kotiinsa kaitsemaan lapsiaan, joita unessa oli kaksi. Syystä tai toisesta tehtävää suorittaessani sinne saapui Ari Inkinen, Sininauhaliitosta hänkin. Hän selitti tohkeissaan kuinka oli onnistunut pysäyttämään ennen julkaisua Ilta-Sanomien Päiviksesta ja minusta tekemän kohu-uutisen, jossa olimme jättäneet lapsemme kahdeksi viikoksi vieraille hoitoon. Isällistä ohjausta tuli antamaan myös Sininauhaliiton entinen talouspäällikkö Ismo Valkoniemi, joka halusi minulta palvelutehtävästään 10 euroa bensarahaa.
Kun Kiviniemen pariskunta palasi kotiin, Elsi oli todella vihainen, kun olin päästänyt heidän kotiinsa vieraan miehen. Viimein hän hieman leppyi, kun sain selitettyä, että Ari Inkinen on Aarnen työtoveri ja luotettava mies, joka tuurasi hänen puolisoaan joskus Sininauhaliiton toiminnanjohtajan tehtävissäkin. Jotain filunkia Inkisen touhussa kuitenkin oli, unessa tuumailin, sillä hän ei meinannut antaa takaisin kodin avainta, jonka olin antanut, jotta hän pääsi ulkovessasta takaisin asuntoon.