Myllykylässä käveltiin ja vietettiin syksyistä kesäpäivää

päivis: Myllykylän Omakotiyhdistyksen järjestämä kyläkävely ja kesäjuhla vietettiin juuri sellaisessa säässä kuin saattoi arvata: oli poutaa, mutta välillä tuli vettä ihan rankastikin. Oikukas sää ei liene kuitenkaan ollut syynä vähään osallistujamäärään.

Monica Elander-Heinon suunnittelema kyläkävely sai paljon kehuja.

Olimme yhdistyksen johtokunnassa päättäneet, että yhdistämme kyläkävelyn ja kesäjuhlan. Kävelylle oli ensin ajatuksena ottaa mallia Maa- ja kotitalousnaisten vetämistä kyläkävelyistä. Sellainen pidettiin keväällä naapurissa, Ruotsinkylässä. Ajatus oman näköisestä kyläkävelystä vei kuitekin voiton.

En ollut todistamassa tapahtumaa, koska jäin valmistelemaan meillä pidettävän kesäjuhlan tarjoiluja. Kävelyllä olleilta kuulin kuitenkin, että se oli oikein onnistunut. Silti mahdollisille tulevillekin kyläkävelyille jäi paljon selvitettäviä asioita.

Annebergin kartanon piharakennuksesta löytyi monenlaista Myllykylään
ja Tuusulaan liittyvää esineistöä.

Suurin osa kävelylle osallistuneista käveli meille saakka. Olimme elätelleet toivoa, että osallistujia olisi edes kolmisen kymmentä. Siitä taidettiin kuitenkin jäädä. Pihallemme ja kotaan grillaamaan kokoontui suunnilleen 20 kyläläistä. Muutama tuli naapurikylänkin puolelta.

Meillä Myllykylässä ei ole juuri muuta kuin me ihmiset omakotitaloinemme. Ja koirat, kissojakin tuntuu olevan. Kun monissa muissa Tuusulan kylissä on vähintään oma koulu, meillä ei ole sitäkään. Tosin 1970-luvulla sellaisestakin kyläläiset olivat haaveilleet.

Meillä on vain muutama kylänraitti. Sitä paitsi Myllykylä on jakautunut kahteen osaan. On Kiilinmäen Yläkylä ja Myllykyläntien toisella puolella, Tuusulanjoen varrella oleva Alakylä. Lisäksi ovat monet kaltaisemme, jotka asuvat Myllykylässä, mutta eivät kuitenkaan sen ytimessä. Kokemus yhteisestä myllykyläläisyydestä voi olla haasteellista.

Ja kun vielä osaisimme kuvata sen, mikä tekee juuri meidän Myllykylästämme erityisen ja ainutlaatuisen. Myllykyliähän Suomen maasta taitaa löytyä kymmenittäin.

Jotenkin en jaksa täysin uskoa siihen, että yhteisöllisyyden syntyyn tarvitaan jokin fyysinen paikka, jossa ihmiset kokoontuvat. Kylällämme ei kai kauppaa kummempaa "kokoontumispaikkaa" ollut silloinkaan, kun ajatukset omasta koulusta tuotiin julki. Silti kylällä oli sellaista aktiivisuutta, jota sen koomin ei ole taidettu täällä kokea. Yhteisön tekevät kuitenkin lopulta ihmiset, eivät seinät.

Vaikka tämänkertainen kesäjuhla ei suurta suosiota saavuttanutkaan, ehkä se on silti alku jollekin uudelle. Kyläkävelyn aikana oli mietitty ainakin Myllykylän ilmeen kohentamista. Kenties ideat alkavat tästä pursuta. Tärkeäähän on, että ollaan yhdessä ja jaetaan ajatuksia. Ja jospa kesäjuhlista meillä Jokilaakossa tulee uusi perinne, jonka useampikin kyläläinen kokee jatkossa omakseen.

Puuhapäivät

päivis: Lähipäivien aikana riittää tekemistä. Jorma jo eilisessä blogissaan vinkkasi reilun viikon päähän, jolloin meillä pidetään Myllykylän kesäjuhlat. Ennen sitä, sunnuntaina, on ravintolapäivä, jota varten on tehty valmisteluja jo jonkin aikaa.

Tänään kiersin Jorman ja Niilon kanssa kuuautolla jakamassa tekemäni ja Jorman tulostamat kyläkävelyn ja kesäjuhlan kutsut kyläläisten postilaatikoihin. Jos tottunut jakaja tekee sen puolessa tunnissa, meiltä siihen meni lähemmäs puolitoista tuntia.

Ihan tällaista postilaatikkoriviä emme kyläkierroksella tavanneet.

Ravintolapäivään on uponnut jo niin paljon rahaa, että vaikka soppamme ja leivonnaisemme menisivät hyvin kaupaksi, tuskin saamme edes omiamme pois. Sen sijaan meillä on nyt esimerkiksi kaksi styroksista kylmälaukkua, joille en ihan heti keksi tulevaa käyttöä. Nyt niistä toista tarvitaan pitämään Liisan tekemät suklaaleivonnaiset kylminä ja juuri ennen "ravintolan" avaamista keitetty keitto lämpimänä.

Tarjottavan keiton lämpimyys turvataan myös keittolevyn avulla. Onneksi sellainen kuuluu meillä matkakodin lisävarustuksiin.

Kertakäyttöastioitakin varmasti jää johonkin nurkkiin pyörimään. Pidin kiinni siitä, että muovisia niistä ovat vain keittolusikat ja kahvilusikat. Keittoa varten hankin Kuin oma -palvelusta seitsemän litran vetoisen kattilan. Maksan siitä kolmelta päivältä kuusi euroa ja haen sen kattilan omistajalta. Ja tietysti palautankin.

En tiedä, miten suosittu palvelu Kuin oma on. Se on kuitenkin loistava idea, sillä monestihan sitä tarvitsee milloin mitäkin tavaraa, jota olisi ihan turha ostaa itselle. Vähän olen mietiskellyt, mitä voisin itsekin laittaa lainattavaksi. Vielä en ole keksinyt, omistanko jotain sellaista, jota jotkut tarvitsisivat, mutta itselle sillä ei olisi jatkuvaa käyttöä.

Kesäjuhla ei onneksi taida enää vaatia hirveästi meidän valmistelujamme. Tosin olen merkannut yhden lomapäivän ensi viikon perjantaille, jolloin käymme parin Myllykylän Omakotiyhdistyksen johtokunnan jäsenen kanssa ostamassa ruokatarvikkeita kesäjuhlaa varten. Yritän kuitenkin luimistella sen verran, että en joutuisi ainakaan laittamaan mitään ruokaa.

Kaiken touhuamisen keskellä olen välillä miettinyt, että missähän välissä pääsen taas marjametsään. Tänään kuitenkin kävin tapahtumamainosten jaon jälkeen pihakoivikossa, josta löytyikin jo mukavasti kypsyneitä vadelmia.