Elämän tähden ry.
JORMA SOINI Osoite: Soiniityntie 35, 04360 Tuusula. Puhelin: +358 (0)40 1511 105. Sähköposti: jorma.soini@in105.fi
Sivun näyttöjä yhteensä
perjantai 9. kesäkuuta 2023
Puhtaat pulmuset ja pikku kriminellit
torstai 8. kesäkuuta 2023
Sovellettua asetusten tulkintaa
keskiviikko 7. kesäkuuta 2023
Keittimen metsästys jatkuu
tiistai 6. kesäkuuta 2023
Uusin antamani porttikiellon
En aivan pienestä anna yritykselle julkista, kielteistä palautetta enkä itselleni porttikieltoa, mutta joskus se on paikallaan. Kaksi vuotta sitten ostin Tammiston Powerista yli 1000 euron puhelimen. Olin innoissani ja ajoin noin 15 kilometrin matkan Hyrylään. Siellä havaitsin, ettei puhelimessa ollutkaan ominaisuutta, jonka olin käsittänyt olevan. Niinpä ajoin takaisin peruakseni kaupan. Tähän myyjä, että ei käy koska olen mennyt liikkeestä ulos. Eikä käynyt, mutta eihän se maailmaa mullistava juttu ollut, vaikka harmittikin. Annoin kuitenkin saamastani ynseästä kohtelusta kipakan palautteen lisäksi itselleni kahden vuoden porttikiellon.
Luokseni on tulossa Morakot Thaimaan Phatthalungista parin viikon kuluttua kolmeksi kuukaudeksi. Hänen luonaan ja kanssaan viime talven viettäneenä tiedän, että riisi on siellä monen ykkösruoka, jota olikin joka päivä tarjolla. Ajattelen hänen pian tullessa lähes ensimmäisen kysymyksen Jokilaaksossa olevan "onko riisikeitintä?" No, ei ole, joten eilinen oli riisikeittimen etsintää.Luulin niitä olevan kodinkoneliikkeet ja -osastot pullollaan. Mutta jo ensimmäisessä kaupassa ilmeni, että keittimet ovat monesta paikasta loppuneet. Gigantin myyjä kertoi niiden olleen jostain syystä hittituote eikä heilläkään ollut hyllyssä kuin yhden mallin kahta kokoa. Koska haluamastani puuttui suomenkielinen käyttöohje, lopetin antamani porttikiellon ja lompsin viereiseen Powerin myymälään.
Sieltäkin löytyi vain yhtä mallia pahvipaketissa. Kysyinkin kauppaa työkseen tekevältä, että voisitko ottaa mahdollisen, tulevan hankintani pois suljetusta laatikosta. Tähän hän, että ei mielellään, sillä tuote näyttää sen jälkeen käytetyltä tai palautetulta. En halunnut ostaa sikaa säkissä, johon myyjä sanoi olevansa pahoillaan, mutta tällaiset ovat ohjeet. Ajattelin antaa ja annoinkin mielipiteeni myös ovisuun palvelupisteeseen. Siihen he Finnairin mitäänsanomaton hymy kasvollaan, että "sorry, mutta tällainen on meidän käytäntö". Tästä syystä jaan julkisesti kokemukseni.
Päätin tapahtuneen johdosta antaa itselleni uuden, kahden vuoden porttikiellon Poweriin ja jatkoin kadonneen keittimen metsästystä. Ne olivat tyystin loppu Jumbon Stockmannilta, Carlssonilta, Clas Ohlsonilta, Prismasta ja Hyrylän Tokmannilta sekä saman paikkakunnan Puuilosta.
Mutta Puuilossa oli kuvan halpa, sähköllä toimiva haudutuskulho. Ja kun netti sanoi siinäkin voitavan valmistaa riisiä, hurahdin tekemään hankinnan. Nyt uusi, sähköinen astia on saanut paikkansa Merikonttikodin keittiön hyllyllä kuin kysyen: "Entäs nyt, mitä nyt teen tai tehdään?" Tähän mielessäni, että en minä vaan vielä tiedä, sillä etsimisestä huolimatta, en löydä netistä yksinkertaista ohjetta kuinka haudutuskattilassa kypsytetään ja tehdään, ei riisipuuroa vaan riisiä.Jos teen sitä noin kaksi tai vaikkapa neljä annosta, paljonko laitan riisiä ja käykö tarkoitukseen kuvan paketin sisältö? Entä tuleeko kulhoon lirauttaa vettä ja jos kyllä, niin paljonko? Entä jotakin muutakin? Kauanko tuotoksen pitää kypsyä ja mistä tiedän milloin se on valmista? Lämpötilojakin näyttää olevan kaksi. Please, auttakaa minua kypsentämään riisiä.
maanantai 5. kesäkuuta 2023
Kala tarvitsi polkupyörän
sunnuntai 4. kesäkuuta 2023
Tuusulan asukaslähettiläät
lauantai 3. kesäkuuta 2023
Rantojen keräilijät
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Vastaavasti fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”
Silloin Hän esitti vertauksen lammaspaimenesta: "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää. Löydettyään lampaansa, hän nostaa sen hartioilleen. Kotiin tultuaan paimen kutsuu ystävänsä ja naapurinsa sanoen: Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa."
Päiviksen kanssa olimme yhdellä tai kahdella Thaimaan matkallamme, emme karitsojen, vaan rantojen keräilijöitä. Monina aamuina kävelimme rannalle muovipusseinemme ja keräsimme sinne kertyneitä roskia. Jotkut farangit, turistit katsoivat kummeksuen ja paikalliset peukuttivat. Joskus lapset tulivat nauravina siivoamaan rantaa kanssamme.Eräänlainen alan pioneeri on entinen, ehkä nykyinenkin tuusulalainen Somo Aaltonen, joka siistii rantoja Filippiineillä. Tunnen miehen ja tunsin hänen vanhempansa, jotka pitivät nakkikioskia Hyrylässä. Myös he keräsivät roskia varsinkin viikonloppumyyntinsä jälkeen aamuyöstä snagarinsa tai snägärinsä ympäristöstä. Molemmat sanat ovat oikein, sillä slangia saa väännellä.
Puutavaraa tehtaille tuotiin kesäisin uittamalla lautoissa, joita hinattiin tukkiponttoon avulla hevosen kiertäessä vorokkia. Ponttoolla oli miesten asuinsuoja ja hevosen talli rinnakkain. Tukkilauttaan kuului tavallisesti 5000-8000 tukkia. Koskesta laskettiin parhaina päivinä jopa 50.000 puuta. Vilkkaimpana kautena kosken niskalle syntyi ruuhkaa laskuvuoroa odotellessa. Tukkilauttojen hajotessa myrskyssä tukkien keräily oli aikaa viepää puuhaa, semminkin kun rantoihin ajautuneet tukit tahtoivat nopeasti kadota asukkaiden toimesta. Tukkiyhtiöt nostivatkin lukuisia syytteitä tukkien laittomia kerääjiä vastaan. Kärhämiä syntyi myös laivayhtiöiden ja maanviljelijöiden kanssa.
Eilen kävin 9 minuuttia, 45 sekuntia vaille 2 tunnin puhelinkeskustelun ystäväni Risto Närhen kanssa. Puhuttiin henkeviä, hengellisiä ja paljon muuta. Risto kertoi laukaalaisesta taksimiehestä, jolta asiakkaana ollut hengen mies oli kysynyt uskonasioista. Tähän taksimies vastasi olevansa kuin nipusta karannut irtotukki, joka odottaa tukkilauttojen perässä kulkevaa rantojen keräilijää. Pikkualusta, joka noukkii osin uponneita, toisten tukkien ja kivien kolhimia, omille teilleen lähteneitä irtopuita.
Se kolahti, "osui ja upposi" kerrasta. Lahden poukamassa veden tuoma ja kolhittu, puoliksi uponnut tukki on kuin minä, joka olen elämässäni ollut useinkin jollain lailla virran vietävänä. En muiden sitomissa nipuissa, vaan omissa uomissa, joskus eksyksissäkin. Sisimmässäni silloin tällöin yksin kuin Rauli Badding Somerjoen Orpolapsi kiurun:
"Lamppu palaa ikkunassa
Pitkin pitkää yötä
Minä valvon hämärässä
Murheitteni myötä
Joskus kuulen pihalta
Niin oudon äänen viulun
On kuin laulais koditonna
Orpolapsi kiurun
Lamppu palaa ikkunassa
Sinä koskaan et vain palaa
Kodittoman linnun ääni
Sydäntäni halaa
Joskus kuulen pihalta
Niin oudon äänen viulun
On kuin laulais koditonna
Orpolapsi kiurun
On kuin laulais koditonna
Orpolapsi kiurun
Ja minä muistan uudelleen
Tuon ikivanhan sillan
Sun hyväilyistäs jokaisen
Myös muistan ensi illan
Mä joskus kuulen pihalta
Niin oudon äänen viulun
On kuin laulais koditonna
Orpolapsi kiurun."
perjantai 2. kesäkuuta 2023
Mikä muuttuu, kun hallitus vaihtuu?
keskiviikko 31. toukokuuta 2023
Elämä eläinten kanssa ja ilman on vaarallista
TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN LAITOKSEN tutkimusprofessori Mika Gissler osaa kertoa, mikä Suomen eläimistä on vaarallisin. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen kuolemansyytilastoihin vuosilta 2012–2021. Eläinten aiheuttamien kuolemien listaus kuuluu seuraavasti:
Koira: 17 ihmistä
Ampiainen: 16 ihmistä
Hevonen: neljä ihmistä
Nauta, lehmä, sonni: neljä ihmistä
Kissa: kaksi ihmistä
”Määrittämätön myrkyllinen eläin”: kaksi ihmistä
Poro: yksi ihminen.
Jos mukaan otetaan liikenne- ja ratsastusonnettomuudet, hevosiin liittyviä kuolemia on 14. Karhun hyökkäykseen tai kyykäärmeen puremaan on viimeksi kuollut ihminen vuonna 1998. Kissa on siis karhua tai kyytä vaarallisempi. Hirvikolareissa puolestaan kuoli 20 ihmistä vuosina 2012–2021.
Radio, näköradio ja nettimaailma
En tiedä miten radion ja television kehitys on oikeasti mennyt. Kun en sitä ainakaan nyt edes yritä selvittää, kirjoitan miten se on kohdallani kulkenut. Mutta ennen sitä muistelen muutaman rivin juuri tätä päivää, joka oli kouluaikani yksi tärkeimmistä. Toukokuun viimeinen päivä oli kiveen ja koulun seinään hakattu. Silloin laulettiin suvivirsi, koulu päättyy ja kesä alkoi. Luulen, että päättymispäivää alettiin siirrellä kesäkuun puolelle 90-luvulla.
50-luvun Suomessa televisioita sanottiin näköradioiksikin. Olin silloin varma, että se on perinteisen radion tarinan loppu. Kuinka väärässä olinkaan. Patterit eli kannettavat virtalähteet kehittyivät ja putkiradioiden tilalle yleistyivät transistorit.
Radioiden koot pienenivät. Syntyi matkaradioiden aika. Pikkuhiljaa valtion holhous irrotti otettaan ja tilaa tuli yksityiselle, kaupalliselle radiotoiminnalle. Valtio myönsi lupia ja viimein koko kansa sai mainosten lomassa kuunnella melkein mitä tahansa. Paikallisradioita syntyi kuin sieniä sateella ja niitä hävisi lähes samaan tahtiin, sillä kilpailu mainosrahoista oli kovaa.
Valtakunnallisia, mainoksilla toimintansa rahoittavia, itsenäisiä radioasemia ei taida olla tällä hetkellä ainuttakaan. Sama suuntaus on paikallisradioilla. Nekin kuuluvat usein milloin mihinkin ketjuun tai konserniin.
Alussa oli ainakin kahdenlaisia lupia säännölliselle paikallisradiotoiminnalle, johon halusin mukaan itsekin. Oli kaupallisia ja ei kaupallisia asemia. Jälkimmäisten joukkoon oli kohtuullisen helppoa päästä. Esimerkiksi pohjoisessa Keski-Suomessa Viitasaaren suunnalla vaikutti sahamaailmassa Sarasteen suku, josta Heikki oli perustanut autotalliinsa Radio Polarin. Siellä hän istui iltaisin ja välillä päivisinkin baarijakkaralla, puhui mikrofoniin omia juttujaan ja soitti joskus väliin levyjään. Olin innostunut, mutta jostain syystä yhteistyömme ei kantanut maaliin saakka.
Mutta innostukseni ei hiipunut. Vuosia myöhemmin konkurssiin meni Heinolassa Radio Heinola ja Jyväskylän kristillisen opiston johtajana oli vähän ystävänikin Antti Heinola. Sehän oli selvä ennusmerkki ja Antin kanssa visioimme monesti hankkivamme mainitun laitteiston ja aloitamme ei-kaupallisen radiotoiminnan Jyväskylässä. Antti veikin asiaa jollain tasolla eteenpäin, sillä kyseisen opiston studiossa nauhoitin muun muassa monta tuntia Katulähetyshistoriaa.Tällä hetkellä valtakuntamme on pullollaan valtion ja yksityisten radioasemia. Lisäksi nettimaailma mahdollistaa asemien kuuntelun vaikka Norsunluurannikolta. Radio kulkee kämmenenkokoisissa älylaitteissa mukanamme, kuten televisiokin tuhansine elokuvineen ja ajankohtaisohjelmineen.
Aika usein saamme kuulla sekä lukea kaiken maailman nettikoukuista ja -riippuvuuksista peleineen, joissa on paljon muutakin riippuvuutta aiheuttavaa kuin rahanhimo. Sillä nettimaailma on myös yksi keino torjua yksinäisyyttä, koulu- ja miksei muutakin kiusaamista sekä syrjintää. Joku kokee olevansa täysi nolla ja tarpeeton oikeassa elämässä, mutta kuningas tai sankari nettipeleissä. Vinoon lähteneestä elämästä voi olla lyhyt matka virtuaalitodellisuuteen, jossa on kaiken hallitsija.
Vaikka väittämäni ei mihinkään todettuun perustu, luulen monen koulu- tai muiden joukkosurmaamisien taustalla olevan polkuja sinne missä oma elämä kiusattuna ja syrjittynä on umpikuja, mutta nettipelit täynnä mahdollisuuksia.
Valtiomme on pitänyt tiukasti hyppysissään rahapelimaailman ja tehnytkin jotain ongelmien vähentämiseksi. Mutta samaan aikaan peliyhtiöt ovat sulkeneet silmiään muilta peliongelmilta. On vastenmielistä ajatella, että tärkeämpääkö valtion Veikkaukselle on kuka menettää rahansa, muttei kuka tai kuinka moni joukkoampumisessa tai autolla väkijoukkoon ajamisessa menettää henkensä?
tiistai 30. toukokuuta 2023
Aika monta blogia
Tämä on 4207:s päiväkirjanomainen blogikirjoitus. Niistä ehkä kolmasosa on Päiviksen ja yhtä lukuunottamatta loput omiani. Se yksi on kaverini kaima Kuitusen, joka lupaili kirjoitella silloin tällöin. Jorman silloin tällöin on harvansorttista, sillä toista kirjoitusta olen odotellut varmasti useamman vuoden. Ehkä joskus sen saamme lukea.
Itselläni menee keskimäärin kaksi, kolme tuntia ajatuksineen, kirjoittamisineen ja korjauksineen yhteen blogiin. Olen kaikkiaan käyttänyt tähän aikaa varmasti 10 000 tuntia. Kun jaan sen vuorokauden tuntimäärällä, selviää, että harrastukseni parissa on kulunut aikaa yli vuosi, jos olisin kirjoittanut koko ajan yötä päivää.
Mielestäni se on paljon eikä ajankuluista huonoin, vaikkei siitä fyysisen kunnon hoitajaksi olekaan. Henkisesti kirjoittaminen ja kaikki siihen liityyvä on antanut sitäkin enemmän. Kirjoittaminen on myös hyvää aivojen kuntoutusta somessa sanailun, kuvaristikoiden, sudokun, shakin, lukemisen ja sen sellaisen ohessa.
Välillä tulee kirjoittaessa toistettua itseään ja kaluttua jo kerran, pari pureskeltua luuta tietoisesti tai tiedostamatta. Luulen kyllä, että itseni lisäksi kukaan muu ei ole lukenut jokaista blogiani, vaikka vakituisia lukijoitakin on. Joten ehkä niitäkään, jotka lukevat itseni toistamista ei juuri ole.Joskus aiheen keksiminen on työn takana ja joskus ei. Lisänyanssi tulee, että kirjoitan ensisijaisesti itselleni, joten mukana pitää olla tunne. Ikävä, rakkaus, viha, sympatia, kiukku, yksinäisyys, milloin mikäkin. Pääasia on, että tuntuu. Joskus olen tunteineni niin syvällä tai raivoa täynnä, etten voi julkaista kirjoittamaani kuin käymällä sen uudelleen läpi ensin monta kertaa. Muuten olisin vastaamassa sanomisistani oikeudessa. Lähellä sekin on ollut silti.
Näin käy harvoin tai ei ollekaan, kun kyseessä on työikäisten toistensa huono kohtelu. Ajattelen silloin, että enemmän tai vähemmän, mutta ansaittua kuitenkin. Tölvimisen tai kaltoin kohdellun ollessa lapsi, vanhus tai eläin saa minut joskus raivon valtaan. En edes kirjoita mitä tiedän voivani silloin ääriolosuhteissa tehdä.
Kirjoittaminen ja sen myötä itseni jakaminen tutuille ja tuntemattomille, on ollut avioeroni jälkeen päivieni tärkeä ja itselleni paljon antava sisältö. Eniten minulle ovat kuitenkin antaneet puolisoni. Milloin tahansa vaihtaisinkin kirjoittamisen kelpo parisuhteeseen. Mutta pärjätä yhtä aikaa saman katon alla rakkaan ja itseni kanssa, on ollut minulle ylivoimaista. Se on alati surullista ja elämäni suurin epäonnistuminen.
maanantai 29. toukokuuta 2023
Tuusulan ja vähän muistakin murteista
Aikoinaan kirjoitin moniosaisen blogisarjan Hyrylän katukulttuurista. Sen lähteille pääset klikkamalla tästä.
Jotkut tuusulalaiset osaavat vielä myös kotipitäjänsä vanhaa murretta ainakin jonkin verran tai muistavat sitä kuulleensa. Pääkaupunkiseudulla puhutaan nykyisin ns. yleiskieltä, joka nuorison suussa on taipunut slangin suuntaan. Tuusulan murretta on nauhoitettu peräti 91 tuntia kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. Tallenteet on digitoitu ja niitä varten on haastateltu 22:ta tuusulalaista.
Tässä pari näytettä:
"Se Anteliinin sauna oli vuaskymmenet koko kylän akusimanki. Siäll synty monta polvee meittii kyläläisii, niit mikkä olivatte niin köyhii ku meeki, ettei ollu omaa saunaa, missä olis eres syntyy voinnu (akusimanki = synnytyslaitos)."
"Meitill oli monta vuatta huissaki laron seinäs sen ruahiston syrjäss. Siin mee huissattii lakkaamati. Siin oli vaa yks lauta ja kolme armii, mut kyll siihen mahtu kolme ja neljäki lasta huissamaa. Ja jokainen sai pitää armist kii. Siin laron seinäss on viällki laukku siin, miss oli sen tammitukin rautainen tappi (huissa = kyläkeinu, armi = kyläkeinun aisa, laukku = aukko, reikä)."
Ennen tätä aamua en ollut osannut ajatellakaan, että Tuusulalla olisi oma murteensa. Kun sitä nyt ajattelen, niin mikä ettei. Onhan syntymä- ja kotikuntani ollut aikoinaan omanlaisensa mahtipitäjä Rantatien taiteilijakulttuureineen, Korsoineen, Keravineen ja Järvenpäineen sekä venäläisine varuskuntineen. Toki vaikuttavia tekijöitä on paljon muitakin muualta tulleista, Jokelan tiilitehtaasta aina Kellokosken mielisairaalaan.Yli puolivuosisataa sitten meitä oli Perä-Hyrylän jengi, joka kokoontui joka ikinen kesäilta, usein pitkälle yöhön Amer-Tupakkaa vastapäätä olleen muuntajan alle. Yksi meistä oli ikäiseni Niskasen Keijo, jota kutsuimme Näsäksi. Hän lanseerasi sanan "nuttu", jolla hän ei tarkoittanut vaatekappaletta eikä mitään netistä löytyvää muutakaan selitystä. Vaan Näsälle se oli kaveria tai tuttua vähättelevä sana, joka tarttui lähes kaikkien sähkölinjalla aikaansa viettävien sanavarastoon.
Mutta niin paljoa sanalla ei tartuntapintaa ollut, jotta siitä olisi tullut Keijon tarkoittamaa mainintaa Googlen hakupalveluihin tai osaksi Tuusulan murretta. Mutta toisinkin olisi voinut käydä, sillä jostainhan jokainen sana on saanut alkunsa, oli murretta tai ei. Itse sanoin pienenä jostain syystä traktoria ebliksi eikä siitäkään tullut murre- eikä minkään muunkaan kielen sanaa. Siinä olen kylläkin vähän väärässä, sillä EBLI on Evidence-Based Literacy Instruction. Se lienee Jenkkilästä peräisin oleva puhumisen ja lukemisen oppimisjärjestelmä.Luulen, että aikoinaan suomalaiseen murrekieleen on tullut paljon vaikutteita venäjästä sekä ruotsista, sillä olimmehan ennen itsenäisyyttämme rähmällään ensin länteen ja sitten itään. Sittemmin tilaa ovat ottaneet englanninkielestä johdetut murre- ja slangisanat, joka kyllä taitaa olla lähes sama asia.
Aivan oma lukunsa omine kielineen ovat maahanmuuttajataustaiset. Tästä saa jonkinlaisen käsityksen, kun viettää päivän ja illan Itäkeskuksen elämää maistellen. Siellä suomi on välillä vähemmistökieli. Se jättää jälkensä myös murteisiimme. Tuleeko siitä osa stadin slangia tai muuta murretta, sen näyttää aika. Ehkä joku joskus tutkii tätäkin.
sunnuntai 28. toukokuuta 2023
Kansainväliset Suurmarkkinat
Kansainväliset Suurmarkkinat on vuosittain kesällä/syksyllä järjestettävä tapahtuma, jossa on tarjolla suomalaisia ja kansainvälisiä tuotteita. Suomen tapahtuman takana on Tori- ja markkinakaupan palvelukeskus Oy. Mukavaa oli havaita, että Thaimaan liput liehuivat ehkä tänäkin vuonna kaikista näkyvimmin, vaikka maan lippujen alla ei tainnut olla tällä kertaa paria, kolmea yrittäjää enempää.
Muutenkin seudulla järjestetään ulkoilmatapahtumia, jotka eivät jostain syystä hyödynnä mainittua aluetta mittavine parkkialueineen, sähköineen, asfalttikenttineen ja valmiine katsomoineen. Itse luulen syyn olevan visioittomuus tai nurkkakuntainen reviiriajattelu tai molemmat yhdessä tai joku aivan muu.
Valtakunnan kuuluisuuttakin aikoinaan nauttinut Montturock istuisi myös entiselle hiekkakuoppa-alueelle täydellisesti. Alunperin Montturock oli paikka ja tilaisuus, jossa paikalliset bändit pääsivät keikkailemaan paikalliselle yleisölle, ja missä koululaiset juhlivat päättynyttä kouluvuottaan. Pitkän historian aikana tapahtui paljon, ja pikkuhiljaa Montturockista kehittyi pienen kylän suurin tapahtuma, jonne koko perhe oli tervetullut.
Muutama päivä sitten ostin ehkä historiani kalleimmat, kevään ensimmäiset mansikat, joista kirjoitinkin. Keskimäärin seitsemän mansikkaa maksoivat keskimäärin euron kappale. Pieni keskustelun tynkäkin siitä someen syntyi jonkun ihmetellessä hinnan vertaamista tiukan viinan pikkutaskumattiin ymmärtämättä tarkoitukseni ydintä. Sehän oli, että viina on ollut monelle aina hintansa väärti hinnasta riippumatta, mutta samanhintaiset mansikat liian kalliita.
Nyt kun pöly on hieman laskeutunut, olen katsellut vähän muitakin hintoja. Niin eiväthän euron mansikat ole sen kalliimpia kuin irtojäätelötötterökään. Huomasin Osmo Soininvaarankin marmattaneen Twitterissä vajaa vuosi sitten 6 euron jäätelötötteröstä.Mutta piikkipaikalle törsäilyssäni menivät kuvan ranskalaisen juuston palat, jotka ostin eilen markkinoilta. Tilavuudeltaan ehkä mansikoiden verran maksoivat 27 euroa. Kun en juustojen hinnoista ymmärrä juuri edamia enempää, en tiedä oliko ostamani, sinällään maukas juusto saman hintaista valveutuneellekin asiakkaalle. Vai vetikö ranskalainen myyjä minua höplästä lentokentän kolmannen rivin taksikuskin tapaan.
Luulen, että tänä kesänä tarkkailen hieman enemmän tuotteiden ja palveluiden hintoja, sillä leppoistamisjakson Ilmarisen sponsoroimilla eläkerahoilla en pysty kaikkia tielleni sattuvia, varsinkaan koijareita elättämään.
lauantai 27. toukokuuta 2023
Radio, osa sosiaalista mediaa
"Minna Kuukka ja Kimmo Vehviläinen, arkisin kuudesta kymppiin, Radio Nova". Suosikkikanavani aamuisin. Jostain syystä se on Jokilaaksossa äänessä yötä päivää merikonttisaunalla sekä -toiletissa ja Pienessä vihreässä kasvihuoneessamme soittamassa musiikkia hyötykasveille. Siellä ei tänä kesänä tosin kasva kuin luonnonkasvit ja ruohosipuli. Joka näyttää elävän vuodesta toiseen, vaikken sitä kastelisi tai hoitaisi mitenkään. Vihreä huoneemme viettääkin kasvamisen välivuotta. Tänä kesänä sateen ropistessa "lasikattoon" vain istun ja kuuntelen Novan lisäksi välissä luontoa viimeisiään vetävässä korituolissa.
Päivisin radio on äänessä myös Merikonttikodissa, joten Novaa tulee kuunneltua aika tavalla. Monta vuotta tai oikeastaan vuosikymmeniä kanavavalinnan tein musiikin perusteella. Piti olla kevyttä sellaista, joka kaiveli elettyjä vuosia sisältäni. Sitä tekivät oivallisesti Sävelradio, Nostalgia ja myös joku muu, Frank Pappakin.
Minna ja Kimmo käänsivät arkiaamun nelituntisilla uuden lehden luutuneisiin tapoihini. Vastoin käsitystäni oivalsin radionkin olevan nykyisin osa sosiaalista mediaa eikä vain passiivista kuuntelua.
Oikeastaan löysin uusittuna sen mikä oli radiossa minulle tärkeintä lapsena 50-luvulla. Haapakoski loi Pekka Lipposen ja tämän toverin Kalle-Kustaa Korkin vuonna 1945. Koko kansan tuntemiksi hahmot tulivat erittäin suositussa, tammikuussa 1945 alkaneessa radiokuunnelmassa Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja. Kuunnelmaa esitettiin radiossa keskipäivän aikaan viiden minuutin mittainen jakso, joka päättyi Korkkia tulkitsevan Wilho Ilmarin murahdukseen "Jatkuu huomenna". Päivittäiset viiden minuutin pätkät esitettiin sunnuntaisin puolen tunnin mittaisena koosteena. Jopa leikit pysähtyivät siksi ajaksi.50-luvulta itselläni on sellainenkin muisto, että isäni ja hänen työkaverinsa armeijasta, Ihalaisen Lasse alias Lauri sanoivat kutsuttuina jotain radiossa. En muista mitä ja miksi sanoivat.
Minulle Minna ja Kimmo ovat tehneet kuuntelusta elävän, itselleni kaksisuuntaisen kommunikointivälineen. Ei ole montaa päivää, kun aamun aiheena olivat hyttyset ja ennen kaikkea niiden pistokset sekä paukamat. Odotin monen musiikkikappaleen ajan eivätkö sano mitään, että kaikki hyttyset eivät suinkaan ole kimpussamme. Kun en kaipaamaani tietoa saanut, soitin WhatsApp puhelun Minnalle Novaan.
Selvisi, ettei hän tiennyt vain naishyttysten hamuavan vertani saadakseen syntyville hyttyslapsilleen ravintoa. Mieshyttyset sen sijaan ovat kaikki trendikkäästi kasvissyöjiä. Puhuessani hänen kanssaan en puolestani tiennyt enkä oivaltanut, että Minna ajoi ulos lähetyksessä nauhoittamansa puhelumme. Kuulostin aivan käypäseltä kuulijalta ja ohjelmaan osallistujalta.
Pidän myös heidän aamun kolmikysymyksisestä kilpailusta, joka sopii lähes kaikille. Pitää vastata enemmän tai vähemmän, kun he vaikka väittävät, että tuuma on yli kolme ja puoli senttiä. Kuka vastaa kaikki kolme oikein, saa Radio Novan kahvimukin 🍵.
Sekin oli mukava huomata, että valtakunnan kuunnelluin kaupallinen radio ei ole vain nuorten juttu, sillä sekä Minna että Kimmo ovat iältään yli viisikymppisiä, aikuisen oikeesti aikuisia. Iloitsen, että ansiostanne 73-vuotiaana vanhana kubbena olen oppinut uusia kuuntelu- ja osalistumistapoja sekä löytänyt teistä itselleni uusia fanitettavia. Kiitos siitä Minna, Kimmo ja tietysti myös Markus.
perjantai 26. toukokuuta 2023
Sovellettu rehellisyys ja valikoiva lainkuuliaisuus
keskiviikko 24. toukokuuta 2023
Sininauhasäätiö, minne menet?
Olen, siis elän ja kävelenkin...
Tilastokeskus ennusti vuonna 2020 ikäisilleni miehille kuolinkuukaudeksi elokuu 2027. Olisin tuolloin iältäni 77 v ja 3 kk. Sen mukaan kovinkaan kauaa ei enää ole kävelyaikaa. Jotenkin masentava tieto.
Toisaalta syntyessäni ennustettu kuolinkuukauteni oli lokakuu 2008. Olin tuolloin iältäni 58 v ja 5 kk. Olenkin saanut ennusteissa lisää elinaikaa 18 v ja 11 kk. Se taas on jotenkin lohdullinen tieto.
Innostuin aikaa tappaakseni laskemaan montako askelta olen tähän saakka ottanut. Ehkä olen kävellyt 5-6000 askelta vuorokaudessa. Vuodessa se on jonkun verran alle 2 miljoonaa. Se on puolet vähemmän kuin suositellaan olevan hyväksi fyysisen kunnon ylläpitämiseksi. Joka tapauksessa jos olisin kävellyt kävelemäni matkan joka päivä 70 vuotta, olisi takana yli 125 miljardia askelta.
Paljon vai vähän on suhteellista. Valtion velka on tällä hetkellä enemmän kuin, että se olisi ottanut joka askeleellani lisää lainaa yhden euron 70 vuoden ajan. Mielestäni se on paljon. Se on jokaiselle suomalaisella vauvasta vaariin enemmän kuin nettoeläkkeeni vuodessa. Toisaalta maksamme sairasvakuutusmaksut mukaan luettuna tuloveroja joka vuosi 40 miljardin euron paikkeilla, joten eiköhän tästäkin selvitä.
Kun elän varsinkin muille varsin hyödytöntä ja muutenkin tarpeetonta elämää, on aikaa ja joskus mukavaakin leppoistamisen lomassa pyöritellä saman sarjan juttuja. Että onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi. Tai kuten isäni joskus pohti "voiko tyhjyydessä olla sattumaa". Näin jälkeenpäin kriittisesti ajateltuna, vain harva tekemiseni ja vielä harvempi kävelyni on ollut millään lailla oikeasti hyödyllistä saati tarpeellista. Hyödyttömän ja tarpeettoman tekemisessä ihminen lieneekin ylivertainen elävä koko maapallolla. Ainakin, jos vertaan itseäni kylläiseen kotikissaan 🤣.
tiistai 23. toukokuuta 2023
Jokilaakson yösijat ja toiletit
Kun aikoinaan yövyin yksin ja myöhemmin Päiviksen kanssa Jokilaaksossa, ei ollut Merikonttikotia eikä konttisaunaa. Oli vain matkailuauto eri muodoissa. Joskus vain sen tapainen, kuten Texasista Dallasin kentokentältä hankkimani pakettiauto Chevrolet Stareagle, johon tein toimiston ja vuoteen tavaratilaan. Kylkiin maalautin laitapuolenkulkijan päällään vihreä maihinnousutakki sekä taskussa viinipullo. Tekstit Chevy Vanin sivuissa olivat englanninkielellä: "Likaiset vanhat miehet tarvitsevat myös rakkautta".
Ensimmäinen rakennus oli Andy McCoyn serkkupojan kanssa pystytetty ja eristetty sekä sähköistetty grillikota. Kun Päiviksellä ja minulle ei ollut yöpymiseen soveltuvaa autoa, yövyimme kodan kapeahkolla penkillä aivan toisissamme kiinni. Kuuntelimme Sävelradiota aamun sarastukseen saakka, itkimme, nauroimme, rakastimme toisiamme ja olimme onnellisia. Rakastin Päivistä enemmän kuin on matka maasta aurinkoon.Kerran jo matkailuautoaikaan, sanoi Päivis aamulla, ettei haluaisi lähteä pois ollenkaan. Kysyin, että mitä jäämiseen tarvittaisiin? Oitis hän vastasi, että suihku ja pyykinpesumahdollisuus. Niin syntyi Merikonttisaunamme suihkuineen, ekokäymälöineen (Separett) ja pyykkikoneineen. Myöhemmin olen tehnyt löylyhuoneeseen myös yöpymispaikan.
Seuraava rakennus Jokilaaksossa oli Järvenpään hirsitalojen näyttelyalueelta hankittu Huvimaja. Siihen teimme jossain vaiheessa varsin persoonallisen ekokäymälän (Biolan). Oman käytön lisäksi sitä kayttävät viereisen kunto-/luontopolun käyttäjät, muut samoilijat ja hiihtäjätkin joskus. Vieressä kallion päällä on karttoihinkin merkitty Myllykylän laavu, jonka retkeilijöillä on myös joskus käymälän tarve. Kaikki eivät istu riu'ulle eivätkä halua käyttää virolaisten suomenkieleen lanseeraaman oivan sanan metsä-wc:tä muutenkaan. Huvimajakäymälän tarve on myös Soiniityntien sillanpielen uima-, grilli- ja kalastuspaikan käyttäjillä.
Merikonttikotiimme kymmenen vuotta sitten hankimme kapeahkon parvisängyn, joka on myös vanhuusmittarini. Kun en pääse sieltä enää alas ilman apua, hävitän sen alla olevat työpisteemme, sahaan sängyn jalat poikki ja siirryn yöpymään samassa vuoteessa maan tai laittian rajaan. Sänky on kovin rakas, sillä se on Päiviksen ja minun ensimmäinen ja ainut, uutena hankittu yhteinen vuoteemme. Merikonttikodissa on myös yksi kolmesta, erilaisesta ekokäymälästä (MullToa).
Samohin aikoihin sijoittuu talvikäyttöönkin soveltuvan laatuteltan hankinta. Siinä ajattelimne yöpyä muun muassa Lapin moottorikelkkaretkillämme. Yöpymiset teltassa Lapin tähtitaivaan ja revontulien alla jäivät kokematta, mutta telttayöt eivät. Vaan se kulki mukanamme muun muassa henkilöautossa Ruotsissa ja Vespa-skootterissamme Virossa. Sittemmin olen pystyttänyt sen milloin minnekin fiilisten mukaan myös Jokilaaksossa. Jokilampien uimapaikkamme kupeessakin olen siinä yöpynyt. En kylläkään Päiviksen, vaan osaomistuskoira Niilon kanssa.
Yhteisen matkailuautomme myynnin jälkeen katosi toviksi myös automatkailuharrastus, sillä tein sen osalta vääriä valintoja. Kunnes viime talvena hankin Thaimaassa ollessani valokuvien ja kirjoitetun perusteella 8000 kilometrin päästä Kajaanista farmarimallisen, hopeanharmaan Vanha Rouva Avensiksen matkamakuuhuoneella. Siinä onkin yksi seitsemästä Jokilaakson vuodepaikasta.Sen myötä kaivoin naftaliinista vuosien aikana hankkimiamme, vailla käyttöä jääneitä retkeilyvarusteita. Mukaan luettuna alle 20 euron, muutamassa sekunnissa pystytettävä kuvan teltta, joka on kuin tehty suuremman, kuomullisen peräkärryn sisälle. Kun työnnän sen perälle, mahtuu lavalle esimerkiksi kemiallinen wc, matkasuihku ja tonkallinen vettä. Tänä aamuna ottamassani yläkuvassa on itse asiassa neljän Jokilaakson yösijan paikat. Merikonttikoti, saunakontti, kota ja Vanha Rouva Avensis. Kuvista puuttuu vain punainen laatuteltta.
maanantai 22. toukokuuta 2023
Luin kirjan josta pidin
sunnuntai 21. toukokuuta 2023
Tänään päättyy Jorma Soinin juhlaviikko
lauantai 20. toukokuuta 2023
Lukemisen vimma
perjantai 19. toukokuuta 2023
Lainvalvojat
Tänä päivänä 106 vuotta sitten Senaatti määräsi korkeimman järjestysmiehensä Allan Serlachiuksen käskyllä miliisimiehistöt heti lopetettaviksi ja tilalle palautettavaksi valtion poliisilaitokset. Tavoitteena oli perustaa yleistä luottamusta nauttiva poliisi. Raumalla miliisit luovuttivat paikkansa vasta lokakuussa ja Helsingissä miliisi alkoi lakkoilla.
Joskus olen pohtinut ja vieläkin silloin tällöin, että asuuko minussa yhä pieni lainsuojaton, koska edelleen kavahdan poliisin nähdessäni, vaikka kolttosistakin ja muista laittomuuksistani on aikaa yli 40 vuotta. Silloinkin sain vain ansioni mukaan, suurimmasta osasta en sitäkään. Vaikka syitä olisi ollut passittaa minut eräänkin kerran lukemaan tiilenpäitä.
Mutta ilman linnaakin minusta on tullut lainkuuliainen kansalainen, joka ei aja edes ylinopeutta. Niiden vuoksi ajokorttini on kyllä ollut katkolla kolmekin kertaa. Yhtä monesti kävin selittämässä laitoksella ajelujani. Tarkkaan jäi muistiin viimeisen kerran komisario Järvenpään poliisilaitoksella. Hän päätti puhuttelunsa sanomalla: "Jos vuoden sisällä tapahtuu mikä tahansa rike autolla, johon poliisi joutuu puuttumaan, niin älä edes kuvittele tulevasi sen jälkeen tänne yläkertaan. Vaan aivan hissun kissun ja nöyrin mielen tuot ajakortin alakerran kansliaan tytöille."Joku vuosi sitten pidimme Omia polkuja kulkevien kauppaa Hyrylässä Poliisi Laineen talon alakerrassa. Kansan suusta siepatut tarinat kertovat, että Laineella oli tiloissa aikoinaan epävirallinen putka, sillä lähin selli oli Keravalla asti. Joskus hän tarjosi kylällä toikkaroineelle humalaiselle vaihtoehdoksi nukkua sen sijaan aamuun saakka humalansa pois omakotitalonsa kellarissa.
Samat tarinat kertovat Laineen jälkeen tulleesta konstaapeli Saikkosesta, jonka sanotaan kulkeneen hiekkakuopilla kuorma-autokuskien joukossa. Monella oli soranajosta ylinopeus- ja ylikuormasakkoja, jotka piti maksaa määrättyyn päivään mennessä. Siihen aikaan maksamattomat valtion saatavat joutui niin sanotusti istumaan, sillä ne muutettiin vankilapäiviksi. Saikkosen kerrotaan kiertäneen Hyrylän hävittäjien joukossa keräämässä tilipäivisin sakkorahoja, etteivät miehet joudu linnaan.
Ollessani Jyväskylän Katulähetyksen viime käden boss, pidimme yllä Halme-/Kytökadun intiaanikylää, jossa meno äityi välillä hurjaksi. Niin hurjaksi, että työntekijät halusivat kyynelkaasusumuttimet. Joten Jyväskylän poliisimestari Mäkinen otti minuun yhteyttä sanoen, että "sillä ehdolla saavat, jos sinäkin Soini otat sumuttimen. Kollegat nimittäin kertovat sinun menevän joskus paikkoihin, jonne sinun ei edes pitäisi mennä". Lupa ja käyttämätön sumutin yli kolmen vuosikymmenen takaa ovat yhä tallessa.