Yhden kerran olen tainnut bloggaajan urallani onnistua tuon hyödyllisyyden osalta lähes täydellisesti. Thaimaalaisen ajokortin hankkimisesta kirjoittamani blogi keikkuu aina uudelleen ja uudelleen ykkösenä eniten lukijoita keränneiden blogikirjoitustemme listalla. Näin on varsinkin syksyisin. Sen suosiosta voisi varmaan piirtää samanlaisen käyrän kuin Finnairin Thaimaahan lennättämien talvipakolaisten määrästä. Jos nyt joku päättäisi selvittää, miten syksyn mittaan pitemmille Thaimaa-lomille matkustavien määrä lennoilla lisääntyy.
Muita hyödyllisiä blogeja en sitten olekaan tainnut kirjoittaa, mutta ehkä palautteita (niitä tosi harvoja ja siksi sitäkin arvokkaampia) ovat muita enemmän saaneet kirjoitukset, joiden aiheena on ollut ruoka. Ihan ensimmäiseksi mieleen muistuu jokunen kirjoitus, joissa olen kertonut kokemuksiani ruoan laitosta mikrolla. Sitähän tuli jonkin verran harrastettua silloin, kun ennen Merikonttikodin valmistumista asuimme matkailuautossa täällä Jokilaaksossa.
Merikonttikoti on tietysti ollut yksi suosituista blogiaiheista. Tai oli varsinkin silloin, kun kotimme oli ensin esillä Hyvinkään Asuntomessuilla vuonna 2013 ja sen jälkeen silloin tällöin erilaisissa medioissa. Jos blogitilastosta voisi jotain päätellä, juuri nyt merikonttirakentaminen ei ihan kauheasti kiinnosta oman kodin suunnittelijoita. Mutta varmaan ei tarvita taas kuin joku tosi mielenkiintoinen televisio-ohjelma merikonttikodin rakentajasta, niin silloin myös meidän blogimme tarttuu aiheesta googlettavien haaviin.
Eilisestä koirapuistokäynnistä Riihikalliossa olisi varmaan myös voinut
kirjoittaa blogin. Kuten kuvasta voi nähdä, Niilo ainakin viihtyi
uudistetussa puistossa kahden koirakaverin kanssa.
|
Ehkä viikonlopun taksiratsialla oli myös jotain tekemistä sen kanssa, että syksyllä kirjoittamani blogi "Taksiajot on toistaiseksi ajettu" löysi uusia lukijoita. Mahdollisesti otsikko harhautti joitakin kuvittelemaan, että kirjoittaja on joku ratsiassa kiinni jääneistä.
Itse pidän erityisesti matkapäiväkirjoista, joissa kirjoittaja saattaa kertoa mitenkään asioita paisuttelematta matkapäiviensä pienistäkin tapahtumista. Mieleen tulevat muun muassa Kyllikki Villan kuvaukset hänen pitkistä merimatkoistaan rahtilaivoilla. Ne muistan usein, kun ajattelen, jaksaakohan kukaan lukea vaikka tarinoitani thaimaalaisen ruokakaupan hyllyjen välissä koluamisesta. Toivottavasti jaksaa, sillä itse kirjoittelen mielelläni juuri noista pienistä arkisista asioista.