Aamulenkin koirakavereista pattayalaisten katukoirien kovaan ytimeen

päivis: Kohtuuttoman kauan jatkunut flunssa on saanut aikaan muun muassa sen, etten ole osallistunut meidän aamukävelyihimme. Jorma on kiertänyt normilenkkimme yksin ja myös tavannut kaikki koirakaverimme yksin. Tänään päätin, että olen parantunut ja läksin mukaan aamulenkille.

Minulle jäi marraskuiselta lenkiltämme pienoinen trauma, kun löysimme naapurin tyhjillään olevassa autopesulassa tutun koiranpennun parkuvan hädissään. Sen parku sai aikaan tapahtumaketjun josta tännekin olen monet kerrat kirjoittanut. Koira tottelee nykyään nimeä Cry ja se asuu Meow's sanctuary -nimisessä paikassa. Vaikka silloin ajattelin, että jatkossa yritän olla reagoimatta, jos jostain kuuluu jonkun koiran inahdus, eihän sellaista oikeasti voi tehdä. Hätään pitää vastata.

Tänään olimme jo tavanneet muutamat tutut koirat, kun takaamme kuului useammankin koiran juoksuääniä ja melko vihaista haukuntaa. Yhden sivukadun koirat siellä ajoivat pois väärälle reviirille tullutta. Sitten tapahtui jotain kummallista.

Yksi koirista, iso ja vaalea, pitkäkarvainen uros heittäytyi maahan ja oli selvästi pois tolaltaan. Sen raajat eivät oikein totelleet sitä, vaikka se kuinka yritti nousta pystyyn. Koira pyöri maassa ja toisetkin koirat tulivat katsomaan, mikä sillä on hätänä. Niin myös me. Rauhoittelin Jormaa, että tätä ei tosiaan kanneta läheiselle eläinklinikalle, mutta pitäähän sitä mennä katsomaan ja yrittää löytää omistaja. Tuota "rotua" olevia koiria on sivukadulla näkynyt aikaisemminkin.

Yhden talon pihalla oli joukko thaimaalaisia, jotka viittoilivat naapuritaloon, josta sitten tulikin nainen, joka puhui englantia ja sanoi, että hänen koiransa se on. Sillä on ilmeisesti joku vaiva, jonka vuoksi se saa tällaisia kohtauksia. Nainen nosti koiran pois keskeltä tietä sivukadulle varjoon ja kertoi sen olevan taas kunnossa vartin päästä. Toivotaan.

Käynnit Cryn luona ovat kuluneen sairasteluviikon aikana jääneet kai yhteen kertaan, joten tänään oli aika suunnistaa Meowin luokse. Cry tunnistaa äänemme ja nousee aina ottamaan meidät iloisesti vastaan. Tänään se oli selvästi silmät ristissä, joten taisimme yllättää sen kesken päiväunien. Kun otin sen syliini, se nukahtikin siihen uudelleen.

Meowin hoidossa olevat koirat ovat kaikki aivan mainioita yksilöitä. Jokainen omalla tyylillään. Osa kaipaa ihmisen seuraa, osa haluaa olla mahdollisimman etäällä lähestyvästä ihmisestä, kunnes joku äänenpaino tai onnistunut kosketus murtaa muurin. Kaikille kelpaa rapsutus, kunhan on niin pitkälle päästy.

Meow's sanctuaryssa kaikenlainen avun tarve on loputon. Suomalaiset ovat hienosti tänä talvena ottaneet paikan avustuskohteekseen. Siitä suuri kiitos kuuluu muun muassa vihtiläiselle Tiia Kivimäelle, jolla on ylivertainen taito saada ihmiset avaamaan kukkaronnyörejään. Mutta sen lisäksi Tiia on nyt tammikuun aikana pannut myös itsensä likoon ja on osallistunut Meowin rinnalla moniin käytännön puuhiin.

Tiian Facebook-päivitysten perusteella voisi päätellä, että esimerkiksi muutama tunti Meowin mukana koiranruokintamatkalla vetää vertoja jollekin elämysseikkailulle, joille turisteja usein isolla rahalla houkutellaan. Siinä voisikin muuten olla yksi Meow's sanctuaryn lisätulolähde: "Anna avustus koirien ja kissojen parissa tehtävälle työlle ja pääset Meowin matkassa tapaamaan koiria, joista kukaan muu ei huolehdi." Tai niin kuin nykyään usein halutaan painottaa, voitaisiin sanoa, että "tule tapaamaan pattayalaisten katukoirien kovaa ydintä"

Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat

päivis: Mistähän lienee tuo otsikon mukainen hokema on saanut alkunsa? Se on hyvin tuttu ainakin minun ikäpolveni ihmisille. Yleensä se kyllä heitetään hetkellä, jolloin tarvitaan vähän kevennystä. Koiranpentu Crylle en sitä ole sanonut, vaikka se on tällä hetkellä varmaan kärsinyt enemmän kuin yhden pienen pennun kuuluisi kärsiä. Sen kruunu ei tästä voi enää kirkkaammaksi muuttua.

Emme voi tietää, mitä pennulle olisi tapahtunut, jos emme vajaa kaksi viikkoa sitten olisi kuulleet sen huutavan liikuntakytyttömänä tuskissaan. Me teimme niin kuin oikealta tuntui. Kannoimme sen ensin melkein toisella puolella katua olevalle eläinklinikalle, veimme sen siellä tehtyjen vähän hätäisten tutkimusten jälkeen moottoripyörän kyydissä Meowin koiratarhalle, josta se jo samana päivänä piti käyttää samalla klinikalla röntgenissä, jotta olisi voitu todeta sen vammojen todellinen laatu.

Lisää kärsimystä, kun eläinten hoitaja
pakottaa nielemään isoja pillereitä.

Pentu jatkoi tuon tuosta kovaäänistä kärsimystensä ilmaisua. En ole koskaan (onneksi) joutunut kuuntelemaan samanlaista huutoa. Huutonsa ansiosta se myös siirrettiin päivän tai parin päästä eläinsairaalaan, jossa oli tarjolla ympärivuotista hoitoa ja leikkaus, jolla sen liikuntakyky voitaisiin palauttaa.

Odotamme nyt tuon lupauksen toteutumista. Olemme tietysti malttamattomia, koska mitään liikuntakyvyn palautumiseen viittaavaa ei ole vielä tapahtunut. Mutta kärsimys sen sijaan on selvästi edelleen läsnä. Tosin, meille on kerrottu, että Cry on jo saanut kuntoutusta, jota on päivittäin jatkettava aamuin illoin.

Ehkä koiranpentu on vähän samanlainen kuin ihmislapsi. Kun sillä ei ole kokemusta miten asiat saadaan järjestymään, sen pitää itkeä. Cryn tapauksessa itku on lähes korvia viiltävää. Mutta näkee myös, että se ei "teeskentele" tippaakaan. Se on tosissaan. Sen on paha olla.

Olemme ymmärtäneet, että ainakin osittain, ehkä suurelta osinkin, sen huuto liittyy kipuihin, joita se tuntee, kun ei pysty kakkimaan. Pissat se onnistui eilen tekemään alleen itse, mutta vaivoin senkin. Kakkaamisen apuna on ollut klinikan eläinlääkäri, joka myös leikkasi sen.

Tänään oli ehkä vähän turhauttavaa käydä pennun luona, kun paikalla ei ollut tuota tohtoria, joka olisi voinut jotenkin kommentoida pennun tilaa ja kenties ainakin yrittää uskotella meille, että sen kipuja voitaisiin tässä ja nyt lievittää jollain tavoin.

Voi tietysti olla, että me olimme Cryn tavoin malttamattomia, jos ajattelimme, että hänelle juuri silloin annetut lääkkeet toisivat heti helpotuksen. Se joutui kovasti vastustellen nielemään monta pilleriä, joista yhden toivoimme olevan sen sortin ulostuslääke, joka toisi laakista helpotuksen ainakin hänen vessaongelmaansa.