Väärien valintojen asiantuntija * 288

Kun aloitin kirjan kirjoittamisen elämästäni, halusin sen olevan muutakin kuin kirjoittamista ja menneiden aikojen muistelua. Halusin elämäni kohtuullistamisjaksoon toisenlaisen vuoden. Halusin ajatella eri tavalla tapahtunutta, elää sitä kaikkea uudelleen. Halusin myös peilata mieleen pulpahtelevaa ja kokemaani joidenkin toisten elämään, jotka ovat mahdollisimman kaukana omastani. Mutta kuitenkin johonkin sellaiseen, mihin minulla on mahdollisuus kurkistaa heidän itsensä kertomana. Tähän valitsin Yhdysvaltain presidentin ja hänen vaimonsa kirjat, Barak Obaman Luvattu maa ja Michelle Obaman Minun tarinani. 

Yhdysvaltojen ensimmäisen naisen tarina on yli 500-sivuinen,  lämminhenkinen kurkistus tiehen, joka vei Valkoiseen taloon. Ehkä eniten mieleen hänestä jäi inhimillisyyden säilyminen, vaikka yksityisyyttä ei enää juuri ollut. Mieltäni puhutteli myös Michellen rakkaus lapsiin, puolisoon sekä kaikkiin läheisiin, mutta myös tuntemattomiin ihmisiin. Kuva, jonka sain hänen itsensä kirjoittamana, lisäsi arvostustani entisestään. Lukiessani muistelin usein kahta avioliittoani, joita en kyennyt pitämään kasassa. Kateissa on myös yhteys Marko-poikaani.

Barakin kirja on yli 1000-sivuinen jättiläinen, josta on lukematta parisataa sivua. Olen aikataulussa, sillä kirjojen lukemisen on tarkoitus kestää yhtä kauan kuin omani kirjoittamisen. Hänen kirjastaan etsin muun muassa vastausta kahteen suureen, mieltäni vaivanneeseen kysymykseen.

Ensimmäinen oli löytää merkitys kaiken maailman palavereille, kokouksille ja ylipäätään tapaamisille, joita tiedän yhdellä maailman merkityksellisimmistä johtajista olevan yli omien tarpeiden. Vaikka en ole aina kyennyt ohjaamaan edes omaa elämääni, löysin itseäni tyydyttävän vastauksen.

Mutta löysin myös itseni, sillä yhteinen lanka on katkennut omassa elämässäni monesti. Kirjoittassani pohdin eroon päättyneitä avioliittojani, Markoa, lapsenlastani Sini Oliviaa, mutta myös Melanieta, Little Jormaa ja hänen sisariaan sekä veljeään. Olisiko elämäni kulkenut muita teitä, jos olisin pystynyt säilyttämään avioliitoissani kunnolliset keskusteluyhteydet? 

Mieleen palasi sekin aika, kun opettelin golfin aakkoset. Koska huomasin kunnallispolitiikassa, että monet tärkeät linjaukset oli tehty vihreällä nurmella ennen hallituksen tai valtuuston kokouksia. Jatkuva vuoropuhelu, pelikentilläkin, voi parhaimmillaan estää myös sodat ja toistemme tappamisen, joista osansa saavat muun muassa täysin syyttömät lapset.

Toinen vastausta vailla oli Yhdysvaltojen tarve olla maailman poliisina ja sotimassa aina jossakin. Vaikka Yhdysvallatkin ampuu harhalaukauksia, löysin Obaman viestistä ehkä aseisiin tarttumisen tärkeimmäksi syyksi diktaattorit, jotka surmaavat omaa kansaansa. Syyksi riittää suun avaaminen väärään aikaan ja varsinkin väärällä tavalla. Esimerkeiksi kelpaavat Muammar Gaddafi, Saddam Hussein ja monet muut, mutta myös sotilasvallankaappaukset. 

Tätä kirjoittaessa ovat sotilaat ottaneet vallan Myanmarissa demokraattisesti valitulta presidentiltä. Sotilaat surmaavat omaa kansaansa, ihmisiä joilla ei muutenkaan ole juuri mitään. Sen käsittäminen antaa erilaisen ikkunan kurkistaa Arkadianmäelle, Presidentinlinnaan, kunnan- ja kaupungintaloille sekä ajatella oikeuttamme itse valita asioidemme hoitajat.