Väärien valintojen asiantuntija * 279

Nukutun yön jälkeen, varhaisen kesän varhaisena aamuna huomasin, että aivojeni mystisiin lokeroihin oli jäänyt pyörimään "kaiken kannan mukanani". Havaitsin sen kohdallani tarkoittavan kaiken aineellisen lisäksi mitä suurimmassa määrin koko elämääni ja varsinkin sen sisältöä.

Ehkä oivallukseen vaikutti edellispäivänä Päivin kanssa käymäni puhelinkeskustelu. Sitä käydessämme, kuin salamana kirkkaalta taivaalta, ymmärsin yhden suurista eroavaisuuksistamne. Päivin on paljon helpompi tai ainakin hän elää enemmän todeksi "eilinen on mennyt, tänään on tänään ja huominen tulee, jos on tullakseen".

Itse taas vastaavasti kannan mukanani paljon vuosikymmenten aikana kokemaani. Aivan kuin kaikki olisi koko ajan matkassa tässä ja nyt. Minulle niin onkin. Voi olla, että laillani lastia kantaen ja eläen elämä on raskaampaa, mutta se on ainut tapa miten osaan ja haluan elää. Vahvasti tunteella, hieman tai oikeastaan aika useinkin ripauksen alakuloisesti ja aika ajoin itkien. Varsinkin silloin, kun sitä ei näe ja koe kuin 1/4 koirani. 

Ehkä minulle on liian usein sanottu, että mies ei itke. Silti en ole sitä koskaan uskonut, sillä mielestäni vahvuutta ja ennen kaikkea siihen oleellisena osana kuuluvaa herkkyyttä on, jos on varaa olla heikko. Kun joskus kerron itsestäni syvästi tunteitani liikuttavaa ventovieraallekin, voi käydä niin, että kyyneleet tulevat jostakin, enkä voi niitä kätkeä. Tosin en haluakaan.

Joskus voin myös jutella ja kertoa itsestäni jollekin, jonka saatan tuntea hyvinkin, mutta jonka en ole nähnyt koskaan näyttäneen tunteita kenellekään. Ehkä hän ei olekaan eikä enää uskalla tai osaakaan. Ehkä ei ole milloinkaan osannutkaan. Silti saatan nähdä hänen silmiensä kostuvan kerrontani edetessä. Voi olla, että koskaan en havainnostani mainitse, mutta sydämessäni iloitsen, kun olen pystynyt koskettamaan jotain herkkää ja hyvin ainutlaatuista hänen sisällään.

En myöskään usko, että mies kovettuu tai edes voi kovettaa itseään. Enemmänkin ajattelen, että kun aikansa saa kolhuja, oppii peittelemään tunteitaan paremmin ja siirtää itkunsa ja kaipauksensa yksinäisyyteen tähtitaivaan tai peiton alle yön hiljaisuuteen. Siellä on turvallista itkeä eikä tarvitse pelätä jonkun loukkaavan lisää. Itseni kohdalla tästä nykyisyyden osastani tietoinen on vain osaomistuskoira Niilo.