Väärien valintojen asiantuntija * 276

Tänään, äitienpäivänä on vuoden kestävän kirjaprojektini  276. päivä. Kirjoitan blogimuotoisesti ja toistan asioita, sillä en muista mitä olen kirjoittanut. Kielenkorjaajana toimiva Tiina Hokkanen-Oja muistaa minua paremmin ja huomauttaakin sillöin tällöin, että olet aiheesta lähes samoin sanankääntein kirjoittanut jo aiemmin. Tästä iso kiitos. Kuten myös siitä, että hän jaksaa vaeltaa kanssani teksteissäni päivästä toiseen.

Sitten on asioita, joita haluan toistaa. Nyt sellainen on vanhuudenturvaani jyrsijän lailla nakertanut törkeä maksuvälinepetos, joka vei minua kappaleen matkaa lähemmäs kirkon köyhää rottaa. Tätä aihetta toistan koska päivittäin sosiaalisessa mediassa julkaistavaa kirjaani lukevat myös he, jotka etsivät kanssani minua pettänyttä konnalaumaa. Luulen olevan hyväksi, että tuoretta tietoa on saatavilla missä olemme menossa yhteisen selvitystyömme kanssa.

Ensi viikolla ehkä saan ensimmäiset asiaan littyvät varmat nimet, joihin palaan jossakin vaiheessa. Toki minulla on nytkin kaksi nimeä. Kun ja jos saan pankista lisää tietoa, tiedän enemmän. Tilinumeroista minulle selviää esimerkiksi missä päin Suomea kyseiset kaksi tiliä on avattu.

Luonani käyneet kaksi naista ovat antaneet arkeeni oman haasteensa, eivätkä he olleet ensimmäisellä petoskeikallaan. Konnattaret kulkivat esimerkiksi lähes koko ajan koronasuojat kasvoillaan, jotka he myös veivät mukanaan. Samoin kävi poltettujen tupakoiden natsoille. Kangaskäsineet olivat käsissä kahviakin juodessa ja niin edelleen. 

Jälkeenpäin kameratallenteista havaitsin heidän käyneen aika usein pihassani seisoneella autollaan ja olenkin huomannut matkaan lähteneen yhtä ja toista pientä hyllyistäni. Kadonnut on useammat kynsileikkurit, pari hammastikkurasiaa, sepelvaltimotautilääkkeitä ja niin edelleen. Se kertoo senkin, että tosi ammattirikollinen ei ehkä näin tee, sillä jokainen autolla käynti lisäsi riskiä, että huomaan jotain. Ehkä vastaavasti kameravalvonta jäi heiltä huomaamatta. Sekin on kaksiteräinen miekka. Jos he olisivat sen tienneet tai havainneet, olisiko koko keikka jäänyt tekemättä? 

Palautteesta päätellen aika moni ajattelee, että yksi elämäni mukana alati kulkeva suuri, väärä valinta on luottaa ylipäätään kaikkiin ja varsinkin vääriin ihmisiin. Uskoin, etteivät he tee minulle mitään eikä korppi korpin silmää noki, vaikka osaltani rikokset ovat jääneet taakse jo kauan sitten. Silti luulen, että tapahtuneen johdosta eivät tapani juuri muutu. Sillä se sama luottamus on vienyt minut moniin outoihin paikkoihin ja ihmisten luokse, jotka ovat jääneet ainutlaatuisina muistoihini. 

Mukaan on mahtunut Suomessa ihmisten koteja, joihin poliisit eivät mene mielellään ilman koiria ja luotiliivejä. Olen viettänyt aikaa Miamin siltojen alla ja tutustunut hyvin köyhien ihmisten arkeen muuallakin pitkin maailmaa. Kurkannut katulasten elämään Bogotan kaduilla ja Aasian slummeissa sekä käynyt useammankin kerran narkomanien hoitokodissa Pohjois-Thaimaan viidakossa. Asunut tovin Kolumbiassa lastenkodeissa ja Filippiineillä perheissä, joissa varmin, jokapäivänen vieras on nälkä.

Näistä kaikista ja paljon muustakin kokemastani muodostuu elämäni ehkä merkityksellisimmät muistot. Mutta ilman luottamusta vieraisiinkin ihmisiin ja joskus kaiken alleen peittävää hulluuttani, minulla ei olisi näitä sydämeni aarteita.