Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 31. lokakuuta 2011

Urbaanit nomadit

Lämpö, eksotiikka ja onnellisuuden
etsintä voivat olla joillekin syy lähteä
pois tutusta ja turvallisesta.
päivis: Luin Hesarin kuukausiliitteestä omalla tavallaan kiehtovan jutun kahdesta suomalaisesta, jotka ovat jo seitsemän vuotta kiertäneet maailmaa eläen todella vaatimatonta elämää. Oravanpyörästä totaalisen irtioton ottanut pariskunta asui haastatteluhetkellä Borneossa, mutta olivat juuri lähdössä Filippiineille asuakseen siellä ilmeisesti niin kauan kuin tuntuu hyvältä. Päätös myydä kaikki maallinen omaisuus pois ja lähteä, kuvattiin jutussa hauskasti. Onnellisuuskonsulttien bullshit puraisi pariskunnan miestä niin, että tarinan sanottiin olevan kuin Hotakaiselta.

Pariskunta kertoi, että ovat saaneet osakseen paljon vihaisia sähköpostiviestejä, toki myös kannustavaa palautetta. Urbaanien nomadien "arvonimen" voi saada oltuaan neljä vuotta tien päällä tai matkalla ilman vakituista osoitetta. Kuukausiliitteen pariskunta eli vielä kaiken lisäksi hyvin pienellä budjetilla, käytännössä noin 300-500 eurolla kuukaudessa kaikkine kuluineen matkustamiset mukaan lukien. Myös siis ilman sosiaaliturvaa tai muita etuja. Eivätkä tuntuneet kaipaavankaan sen enempää Kelaa kuin eläkevakuutusyhtiöitäkään. Kiittelivät sentään, että ovat olleet suhteellisen terveitä.

Ihmisten ihmettely siitä, että joku tekee tuollaisen päätöksen, on toisaalta ymmärrettävää, sillä luopuminen hyvinvointivaltion turvallisesta arjesta oikeuksineen ja velvollisuuksineen, on tietenkin aika erikoinen ratkaisu. Erikoinen näillä leveysasteilla. Mutta emmepä ihmettele yhtään sitä, että monissa maissa on aivan normaalia viettää elämänsä erilaisissa luostareissa täydellisessä köyhyydessä. En tunne Thaimaan luostarielämää sen vertaa, että tietäisin jotain munkkien arjesta. Tiedän kuitenkin että asuntommekin lähellä sijaitsevan luostarin munkit kiertävät kotikatumme kautta joka ikinen aamu ja saavat paikallisilta asukkailta viittansa alla pitämäänsä kuppiin riisiä ja muuta ruokaa ja vastalahjaksi rukoilevat almun antajan puolesta. Eiköhän näissä molemmissa maallisen luopumisen tavoissa ole kyse jostain hyvin samasta: onnen etsinnästä tavalla tai toisella.

Mielenkiintoinen pohtimisen aihe

jormas: Tämän päivän Hesarista luin, että hyvin monet vuokranantajat kieltävät tai aikovat kíeltää asunnossa tupakoinnin. Mielenkiintoista se on siksikin, että moni työnantaja on kieltänyt työaikana tupakoinnin.
Muistan, kun noin vuosi sitten otin asian Sininauhasäätiössä esiin ja sain tietenkin jonkun ajattelemaan asiaa kanssani saman tapaisesti. Että miksi työnantajan täytyisi maksaa palkkaa tupakanpoltosta mahdollisen huonon esimerkin lisäksi. Mutta kyllä tuli ryöpytystäkin, sanottiin moralistiksi ja vaikka miksi. Perusteluitakin oli vaikka muille jakaa jopa siten, että asiakkaiden vuoksi poltan, sillä tupakkapaikoilla syntyy hyviä keskusteluita. Itse ajattelin ja ajattelen lähes kolme askia Norttia päivässä polttaneena, että höpön höpön.
Asukkaiden vuokra-asunnnossa tupakointi on vähintään yhtä mielenkiintoinen asia kuin työntekijöiden työajalla tupakointi. Onko kristillinen toimija, jonka pitäisi olla monessa asiassa edellä kävijä, tupakoinnin rajoittamisen suhteen perässä hiihtäjä?

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Belgialaista sukua perheeseen

Toinen mustista kaneista oli kuvaushetkellä jo tutkimassa
pihapiiriä, kun kanit Ykkönen ja Kakkonen mutustivat vielä
kodan edustalla olevaa luonnonravintoa.
päivis: Jorma jo mainitsikin, että perheemme kasvoi kolmella jäsenellä. Saatiin pihapiiriin belgialaista maatiaissukua kolmen ulkokanin muodossa. Ne ovat niin sanottuja vapaita kaneja ja kaikki ovat poikia, joten lisääntymisestä ei ole pelkoa. Vapauden kaipuu ei kuitenkaan ainakaan heti tuntunut olevan niillä päällimmäisenä mielessä. Ovat nyt koko vapaana olonsa ajan (tunnin tai pari) syöneet kaupan ja luonnon ruokaa. Aina välillä ne ovat palanneet sisälle kotaan, josta ne aloittivat asumisuransa Jokilaaksossa.

Jatkossa kanit toivon mukaan hyväksyvät pihapiirin omaksi reviirikseen ja tyytyvät elelemään lähituntumassa. Pieni pelko tietysti on, että keksivät suuren maailman ympärillään ja ottavat jalat alleen. Mutta se on vapauden hinta ja kuka tietää, vaikka kokisivat elävänsä sillä tavoin elämänsä parasta aikaa. Täällä niille on kuitenkin sen verran tarjolla syötävää, ettei ainakaan ruoan perässä tarvitse muille maille lähteä. Jormalla on vapaista kaneista kokemusta aikaisemmilta vuosilta. Se on opettanut, että kanit voivat vaeltaa pitkiäkin matkoja.

Kerjäläisten reviirit ja blogin lukijat

jormas: Eipä olisi pari vuotta sitten tullut ensimmäisenä mieleeni, että jos olisi tullut tarve kerjätä rahaa, niin Helsingin parhaat kerjuupaikat on jaettu reviireittäin romanialaisille mustalaissuvuille. Näin sanoi tämän päivän ykkössanomalehtemme. Eurooppa siis yhdentyy monin eri tavoin ja minä, kuten me kaikki olemme siinä mukana. Halusimmepa tai emme.
Jokilaaksoon on tänään ilmestynyt kolme uutta perheenjäsentä, josta päivis kirjoittanee enemmän tai ainakin jonkun sanan. Jos nämä uudet tulokkaat itsenäistymisen ja vapauden huumassa päättävät jäädä asumaan kanssamme, seuraamme heidänkin elämäänsä tällä palstalla.
Työhön liittyen on hyppysiin tarttunut todella mielenkiintoinen hanke Katajanokalla, jota työstän niin pitkälle kuin vähänkin on valoa tunnelin päässä.
Eilisen englanninkielisen pätkän laitoin blogiini siksi, että viimeisen tilaston mukaan tätä luetaan Yhdysvalloista ja Thaimaasta käsin yhteensä enemmän kuin Suomesta. Olisi tosi mukava saada edes jotain kommentteja lukijoilta.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Vaihtaisinko alaa?

päivis: Olen viikolla valmistellut tutustumismatkaa Amsterdamiin. Kohteena siellä ovat konteista rakennetut asunnot. Suurimmassa kohteessa taisi asua noin tuhat opiskelijaa, joille konteista on rakennettu useita viisikerroksisia kerrostaloja. Tutustumiskohteisiin kuuluu myös paikallisen Pelastusarmeijan asuntolarakennus, toinen pienempi opiskelijakiinteistökohde ja puolalaisille työntekijöille rakennettu kerrostalo. Lisää aiheesta löytyy muun muassa sivulta http://www.tempohousing.com/.

Kontit ovat kohteena siksi, että ne ovat maailmalla tällä hetkellä kova sana ja yksi mahdollisuus vähentää asunnottomuuden kurimusta. Sanana kontti herättää joissakin vastarintaa, mutta jos tutustuu vähääkään aiheeseen, ei voi kuin ihmetellä, mihin kaikkeen ja millä tavoin kontteja voidaan hyödyntää. Eilispäivän Hesarissa oli yksi aika erikoinen tapa tehdä koteja konttiin. Katajanokalle tai vaihtoehtoisesti Kalasatamaan on myös suunnitteilla konttirakennus, joka ainakin alkuun toimisi hotellina.

Samalla Amsterdamin-reissulla on tarkoitus tutustua paikalliseen malliin asua veneissä. Kaupungin lukuisat kanavarannat ovat täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia asuntolaivoja. Kyseiseen asumismuotoon olemme Jorman kanssa tutustuneet jo aikaisemmin muutama vuosi sitten. Silloin kävimme varta vasten Tukholmassa, jossa tätä asumismuotoa ei enää ihmetellä, päin vastoin kuin Suomessa.

Mitä tällä sitten on tekemistä otsikkoni kanssa? Olipahan vain niin hauskaa suunnitella ja valmistella matkaohjelmaa, että jossain vaiheessa tuli mieleen, että tätä voisi tehdä vaikka päätyökseen.

Olen kansainvälisempi kuin tiesinkään

jormas: Tämän poimin Hesarin arkistosta: "Jorma Soini, the Managing Director of the Finnish Blue Ribbon, is very angry about the new situation, saying that people can naturally buy anything they like provided that they can afford it.
      ”But as far as local Members of Parliament are concerned, I call for unanimity regarding the abolishment of homelessness in the province. It is a major task for all of us”, Soini continues.
      The project was mentioned in the letter of intent signed by the City of Helsinki and the state, pertaining to the abolishment of long-term homelessness. Half of the costs for the project would have been covered by the state.
      At present, the letter of intent is being handled by the City’s Social Services Committee.
     
The building on Mäkelänkatu 56 was owned by Polarvi Oy, a housing company in Oulu, which is the property of investor Tapio Vikeväinen.
      Vikeväinen says that he had initially agreed with the Finnish Blue Ribbon on the building of residential homes, and the plans were already far advanced.
      However, he explained he believed that the project was about to be watered down, and at the same time, he had not managed to find tenants to rent the empty premises. Hence he accepted the offer made by Taloustutkimus.
      According to Vikeväinen, there is an excess supply of office premises in the city, and only around 40 per cent of the building had been leased.
      While agreeing that the property would have offered good premises for supported homes, Vikeväinen said that he had invested a lot of money in the planning."

perjantai 28. lokakuuta 2011

Koirakoulussa

päivis: Olin Niilon kanssa koirakoulussa. Ajettiin Mäntsälään saakka toteamaan ensin, että meidät on kai unohdettu, kun kukaan ei tullut hakemaan sisälle. Ohje oli, että pitää odottaa ulkona, jotta edelliset oppilaat saavat poistua rauhassa. Edellisiä oppilaita ei ollut ja tuntimme pääsi alkamaan onnekkaan sattuman ansiosta, kun kouluttaja saatteli jotain ihmistä ulos talosta. Muita oppilaita ei sitten ollutkaan, olivat siirtäneet osallistumisensa marraskuussa alkavalle kurssille. Minä ja Niilo saimme siis yksityisopetusta.

Kouluttaja, vai pitäisikö sanoa että ope, selitti Niilon tiettyä huonoa käytöstä hormooneilla, jotka tuon ikäisellä koiralla teetättävät ties mitä. Jos nyt oikein muistan, 1,5 vuoden iässä pitäisi alkaa seesteisempi elämä. Vielä siis seitsemän kuukautta siihen, ettei vieraille ihmisille haukuta, ei maastouduta kun tulee muita koiria vastaan eikä rähistä niiden kanssa. Elleivät koirakoulun opit sitten pure jo ennen sitä. Harjoitusta se kyllä ainakin vaatii. Tuskin kolme tunnin mittaista sessiosta yksin saa ihmeitä aikaan.

Tällä eka tunnilla harjoiteltiin erityisesti katsekontaktia. Koiran piti keksiä, että sen tietynlaisesta käyttäytymisestä seuraa palkinto. Ja kun vaikeutin sen palkintona olevan herkun saamista, sen piti keksiä sekin, että minua silmiin vilkaisemalla herkku on sen. Niilo oli open mielestä nopea oppimaan. Muutenkin se käyttäytyi kaikista houkuttelevista hajuista huolimatta koulutussalissa (melkein) kuin vanha tekijä.

Sanaskoti

jormas: Tänään vierailin Sanaskodissa http://www.sanaskoti.fi/, joka oli monin tavoin esimerkillinen paikka. Kyseessä on hoitokoti, jolla on kristilliset arvot.
Olen joskus ja itse asiassa aika useinkin sanonut, että kolmas sektori on saanut aitoa kilpailuetua siitä, että usealla järjestöllä on aatteen palo, joka laittaa antamaan kaikkensa ja joskus vielä enemmänkin. Moni kristillinen järjestö on perustettu työnäystä ja kutsumuksesta.
Nykyisin kenttään on tullut mukaan pieniä, vikkeläliikkeisiä yrityksiä, joilla on takanaan tarkat pankkianalyysit ja niin edelleen, Sekä oman yrityksen palo, joiden kanssa kolmas sektori tällä hetkellä kilpailee.
Koin, että Sanaskodissa oli nämä molemmat yhdistetty oivalla  tavalla. Lisänä oli myös Sininauhasäätiössäkin hyvällä tavalla hyödynnetty käytäntö, jonka mukaan työntekijöiden sukulaisuus ei ole rasite, saati este työsuhteelle.
Kun menen vierailulle varsinkin uuteen paikkaan, on tapanani kätellä kaikki keitä tapaan. Työntekijät, asiakkaat, potilaat, luottamushenkilöt ja niin edelleen. Mielestäni näin pitääkin tehdä, mutta minulla on tavalleni myös muu merkitys. Kädenpuristus, joka usein pitää sisällään myös katsekontaktin kertoo usein todella paljon. Se kertoo sekä työntekijöistä että asiakkaista muun muassa, että pitääkö minun olla täällä vai saanko olla täällä tai jotakin siltä väliltä.
Sanaskodissa koin, että kaikki kokivat saavansa olla siellä. Se on kaikkinaisen motivaation ja talon hengen kannalta mahdottoman suuri voimavara.

torstai 27. lokakuuta 2011

Nauru pidentää ikää, jos ei naura kuollakseen

jormas: Tänään töppäsin, sillä minun piti olla yhteistyöneuvotteluissa Vihdissä, mutta kun oma puhelin tilttasi ja on korjattavana, niin eipä olleet kalenteritiedot kaikilta osin tallentuneet vaihtolaitteeseen. Onneksi saimme uuden ajan huomiselle, joten nyt on mentävä pelipaikalle nöyrin mielin.
Tukiasunto siinä tilassa, jollaiseksi asukas
sen sisusti kuukaudessa
Myös Näkövammaisten Keskusliitosta oltiin yhteydessä yhden myytävänä olevan kiinteistön vuoksi. Sitä menen NKL:n talouspäällikön kanssa katsomaan ensi viikon alussa.
Karismakotipalaveriakin on pidetty sekä toimistoa kalustettu, joka alkaakin olla, kuten kadun kansa sanoo, julistusta vaille valmis.
Harmillista oli, että atk-apu ei saanut vanhasta koneestani valokuvia ulos, vaan taivaan tuuliin meni melkoinen valikoima elettyä hsitoriaa. Tietysti joku voi todeta, että entäs varmuuskopiot, johon voin vain sanoa, että niinpä.
Tänään on Liiton hallituksen kokous, joten Sininauhatalolla on vipinää keskivertoa enemmän. Myös tuulahduksia maakunnista on ilmassa.
Kävin myös pikku palaverin Salovuoren vetämän Vihreän hankkeen tienoilta ja kyselin tarkoitukseen Katulähetyksen Jemina-alusta Jyväskylästä. Mutta katsellaan syntyykö tästä jotain hyvää päihdehuoltoon.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Jos toimimme silmä silmästä, olemme viimein kaikki sokeita

jormas: Tämän päivän olen puuhastellut jäsenjärjestöpalvelemisen merkeissä. Kävin kohtalaisen mittaisen keskustelun Sininauhaliiton puheenjohtajan kanssa, joka toimii myös Karismakodin bossina. Jos joku saisi lisäkseni sydämelleen kyseisen yhdistyksen hoitokotitoiminnan tai siihen tarkoitukseen Siuntiossa olevat oivat tilat, niin minusta saisi haastaviin talkoisiin kaverin.

Sininauhaliiton toiminnanjohtaja Kiviniemi tekee laillani
töitä silloin, kun niitä on tehtävä eikä pelkästään silloin,
kun työasento ja -tilanne ovat siihen sopivia.
Kuva on markalla Brasiliaan tai sieltä pois

Sininauha liittoineen, säätiöineen ja osakeyhtiöineen on oiva, palveleva kokonaisuus ja nyt tarvittaisiin auttavaa kättä ja vaikka vähän huonimpiakin visioita.
Joten tarttukaa haasteeseen ja ottakaa yhteyttä Kiviniemeen tai minuun, niin istutaan alas Karismakodin bossin kanssa.

Olen myös selvitellyt Sovinnon omistamien tilojen tilannetta Mäkelänkadulla ja vastaavasti Sininauhaliiton tiloja Hämeentiellä. Tässäkin olisi tiimityön paikka, vaikka taidan olla itse vähän huono tiimisellaiseen. Toki ehkä on parempi tässä tapauksessa olla edes huonosti jotain kuin seistä tumput suorana ja katsella ohikiitäviä hetkiä ja niiden mukana viilettäviä kilpailijoita ja yhteistyökumppaneita.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Ajan kulun taju

päivis: Yhä useammin tulee todettua, ettei jostain asiasta ole kuin vähän aikaa, mutta tarkemmin asiaa ajateltua on pakko todeta, että vähän aikaa voi olla vaikka 20 vuotta. Yksi asia, josta saattaa ajatella, että vähän aikaa sitten, on kirpputorien yleistyminen ja sen saama yleinen hyväksyntä. Oikeasti aika kauan aikaa sittenhän, kun kirpputoreja oli vain siellä täällä, ne eivät olleet paikkoja, joiden ovesta itseään kunnioittava ihminen olisi astunut sisään. Kirpputoreilla saattoi olla kaupan loppuun kulutettuja vaatteita, joita ei edes oltu viitsitty pestä ennen myyntiin laittamista.

Olin kai itseäni kunnioittava, koska minulla ei ole kovin paljon muistikuvia noista alkuaikojen kirpputoreista. Ensimmäinen muistoni aiheeseen liittyen on jostain -90-luvulta, kun todella arvonsa tunteva sukulaisrouva kehui kiertävänsä kirppareita ostaakseen sieltä koruja. Todennäköisesti ihan rihkamavempeleitä.

Tuon jälkeen olen itsekin kierrellyt silloin tällöin kirppareita ja tehnyt mielestäni oikein hyviäkin hankintoja. Jonkun itseni kokoisen vanha kelsiturkki on palvellut jo vuosia kylminä talvipäivinä ja jokunen muukin vaatekappale on kirpputoreilta tullut hankittua. Aika usein olen myös erehtynyt luulemaan, että myyjä on samaa kokoa kuin minä, mutta myöhemmin olen harmikseni huomannut, että myyntiin pantu soma vaate oli sittenkin pari kokoa pienempi kuin itse olen.

Nyt olen siirtynyt kokeilemaan miltä tuntuu olla "tiskin toisella puolella". Toinen viikko kaupankäyntiä on pian päättymässä ja pahoin pelkään, että aika ison kassin saan varata mukaan, kun käyn tyhjentämässä pöytäni. Vaikka kauppa Hyrylän Femmatorilla käy yleisesti ottaen hyvin, omat tuotteeni eivät ole menneet niin hyvin kaupaksi kuin olin toivonut. Osa vaatteista on sentään ollut oikein hyvämerkkisiä ja hinnat kohtuullisia. Tosin ensimmäisen viikon jälkeen sentään oltiin plussan puolella.

Vaatteita hengariin laittaessani tulin tuumanneeksi ääneen ja nyt tiedostaen sen, että toivomastani asiasta on todella kauan aikaa. Ennen vanhaan nimittäin hameissa oli aina lenkit, joilla ne saatiin nätisti roikkumaan hengariin. Joku älytön idea on jo ajat sitten vienyt hameista nuo lenkit. Asiakasystävällistä olisi alkaa valmistaa lenkeillä varustettuja hameita.

Sydäninfarktin muistelupäivä

jormas: Tänään oli sydäninfarktini vuosipäivä. Normaalisti olen juhlinut sitä lenkillä HK:n Sinistä vertaisteni seurassa. Meillä on kyseisen prosessin läpikäyneille oikein kerhon tapainen yhteyskin, johon olemme ottaneet pelkästään sydänoireita potevia ikään kuin hengailujäseniksi. Täysi jäsenyys edellyttää infarktia, ohitusleikkausta tai pallonlaajennusta.
Sitten olin Kriminaalihuollon tukisäätiön http://www.krits.fi/ 10-vuotisjuhlaseminaarissa. Se on hieno ja hyvää työtä tekevä järjestö, jonka yksi perustajista on Sininauhaliitto.
Neljästä ammattilaisesta koottu Krits-kvartetti
 käyrätorvineen toi oivan lisän juhlapäivään.
Juhlapuheen piti oikeusministeri Henrikson ja hänen puheesta poimin yhden helmen, jonka hän vastaavasti oli siepannut vaikeuksissa olevan lapsen tai nuoren toteamuksesta: "Jotkut tarvitsevat enemmän saadakseen yhtä paljon kuin muut." Se on kyllä ajatuksia herättävä miete.
Tilaisuus oli RAKE-salissa, joka herätti myös nostalgisia muistoja, sillä olin samassa talossa ja nimenomaan Rakessa töissä reippaasti yli 40 vuotta sitten.
Juhlissa oli sali täynnä, joten meitä oli jonkin verran toistasataa osallistujaa. Se pisti silmään, että olin ainut oy-muotoisten toimijoiden edustaja, joten kyllä osakeyhtiöpohjaisia palveluiden tuottajia on päihde- ja kriminaalityössä vielä kohtalaisen vähän. Tilaisuudessa jaettiin myös 10 000 euron palkinto kriminaalityössä ansioituneelle toimijalle. Aivan uuden tunnustuksen sai Kris Tampere, josta jaksoin íloita melkoisesti, sillä olen itsekin toiminassa mukana muun muassa Kris- Helsinki ry:n hallituksessa. Kris on järestö, johon ei pääse jåseneksi kuin erityisillä ansioilla. Pitää olla ollut päihdeongelmainen tai linnan venkula.

maanantai 24. lokakuuta 2011

jormas: Eilen oli ohjelmassa muun muassa veden haku Jokilaaksoon. Se tarkoittaa peräkärryä ja siinä olevaa reilun tuhannen litran vesisäiliön täyttämistä kilometrin päässä olevasta, niin sanotusta Senkkerinmäen yli sata metriä syvästä porakaivosta. Säiliön ja peräkärryn roudaamme paikalle mönkijällä ja takaisin tullan samaa tietä kuin on mentykin. Sitten asennetaan pumppu ja täytetään Matkakodin kaksi säiliötä ja loppu, eli noin tuhat litraa raikasta porakaivovettä pumpataan sosiaalikontin sisällä olevaan, samanlaiseen säiliöön. Samalla reissulla viedään sora- ja sepeliasemalle roskat vaihtolavalle ja niin edelleen. Sekä katsastetaan kuinka pitkälle eräänlaisessa vaunukotihankeessa on päässyt http://ratastelkodu.ee/fi. He nimittäin rakentavat ja pystyttävät rakennusta sora-asemalle ja rakennusmiehet asuvat nimenomaan Vaunukodissa.

Tämä aamu alkoikin jo sitten aivan kunnollisella ja perinteisellä työnteolla sekä Sininauhasäätiön toimitusjohtajan vetämällä toimistopalaverilla. Oli ensimmäinen palaveri kotimaahan tulon jälkeen ja mieli oli kohtalaisen täynnä odotuksia, josko olisi paljonkin uusia haasteita edessä ja tarjottavana. Anti jäi vähän laihanlaiseksi ja pohdittavaksi sain vain mitä tilaisuuksia voisimme järjestää ihmisten auttamiseksi.
Kuvassa voimailee Pattayan rantakadulla yksi
Uusi toivo -lehden vakituisista avustajista.
Pitkän päivätyön opettajana tehnyt Jorma Kuitunen.
Sitten karauttelin iltapäiväksi uuteen toimistooni Sininauhatalolle Metsälään. Omien laskujen lisäselvittämisessä menikin sitten tovi jos toinenkin. Tältä paikalta on tehtävä mitä pyydetään ja kovin suurta merkitystä ei ole sillä kuinka tarpeelliseksi ja perustelluksi itse asiat jonkunasian koen. Sinällään mielenkiintoista ja ehkä eräänlaista kissa ja hiiri leikkiäkin, että löytyykö jossain vaiheessa edes euron epäselvyys. Jonkin verran mieltäni on liikuttanut myös osakeyhtiö- ja säätiölakien yhteensovittaminen. Osakeyhtiölain suhteen Sininauha Oy:n toimistusjohtajana asia on kristallinkirkas, mutta säätiölain soveltamista itseeni saavat muutkin pohtia jonkin verran, sillä asemani päättäjänä tai vastuullisena työntekijänä ei ole kovin kummoinen nykyisessä organisaatiossa. Mutta hyvä näin, sillä mieli pysyy virkeänä, joka taas lienee yksi parhaita dementian ja sen sukuisten sairauksien ennaltaehkäisyssä.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Ruokaa mikrossa

Tällä hassun näköisellä kupilla voi kypsentää kananmunan
mikrossa. Kansi kyllä tahtoo hypätä kypsennyksen aikana
pois paikoiltaan, mutta se ei haittaa tahtia.
päivis: En ole mikään superkokki. Mieluiten laitan ruokaa, joka on yksinkertaista ja helppo valmistaa. Yleensä joudun turvautumaan ohjeisiin, vaikka olisin kokkaillut samat sapuskat moneen kertaan ennenkin. Viimeisin löytöni ja jopa pienoinen innostuksen aiheeni ovat ruoat, joita voi valmistaa mikrossa. Nyt olen käyttänyt nimenomaan aivan tavallista perusmikroa, monipuolisesta, grillaavastakin mikrosta tosin on kokemusta.

Innostukseni saattoi lähteä siitä, kun olin Irmeli Castrénin Nykykeittiön niksit -nimisen kirjan julkistamistilaisuudessa. Siellä rouva C. näytti mihin kaikkeen mikroa voi käyttää. Kahvikakun paistaminenkin mikrossa onnistui. Ja pekonin kypsentäminen. Kirjassa oli myös tapa, miten kananmunan voi paistaa mikrossa. Olin juuri äskettäin hankkinut (pitkään sellaista etsittyäni) astian, jossa kananmunan voi valmistaa mikrossa. Lopputulos tällä kuppimaisella laitteella on paistetun ja keitetyn kananmunan yhdistelmä. Castrénin vinkki on kastella syvän lautasen pohja vedellä ja rikkoa kananmuna siihen. Keltuainenkin pitää rikkoa. Ja sitten vain mikroon noin 60 sekunnin ajaksi kypsymään,

Innostuin myös perunaruoasta, jota muistan joskus kauan sitten tehneeni mikrossa. Kutsun niitä Annan perunoiksi, ehkä bongasinkin muinoin ohjeen sillä nimellä. Maku on aivan erinomainen.

Jorman mielestä näissä blogikirjoituksissa pitää myös profiloida Elämän tähden ry:tä. Koska sillä on tietty tartuntapinta Thaimaahan, tässä on helppo ohje, miten riisi kypsyy vaivatta mikrossa. Tarvitaan korkeareunainen, mikroon sopiva astia. Minulla on lasivuoka. Laitetaan pohjalle riisiä (pari desiä on kai noin neljän hengen annos) ja kaadetaan päälle vettä sen verran, että veden pinta on 2-3 senttiä riisien pinnan yläpuolella. Täydellä teholla ensin 10 minuutin kypsennyt ja sen jälkeen voi vielä kypsentää pari minuuttia, jotta kaikki vesi on imeytynyt. Maustetaan millä lystää, kun riisi on kypsynyt. Tänään lisäsin riisiin reippaasti thai-maustetta ja rusinoita. Tosin rusinat olisi varmaan kannattanut ensin liottaa. Myös ananaspalat sopivat ja jokin kookoksen makuinen lisuke. Esimerkiksi.

Profiloitu vaihtoehto

jormas: Vuosia olen välillä suu vaahdossa puhunut profiloidun alkoholittoman vaihtoehdon puolesta. Näin olen tehnyt bogissanikin. Ja ihmetellyt miksi ne, jotka käyttävät alkoholia tuntuvat vastustavan ajatusta eniten. He taas ovat pääsääntöisesti pitäneet hyvänä, että alkoholimainoksia on olemassa. He siis haluavat kuitenkin profiodun alkoholillisen vaihtoehdon näkyvän. Vaikka he eivät minua ymmärräkään, selviän tästä voittajana, sillä alkoholiton profilointi tulee. Sitä eivät kuitenkaan aja päihdetyöntekijät vaan markkinat. Kuten jo aikoinaan Ari Vatanen ja Valion maito sekä baaritiskiEilen otin viereisen kuvan Sininauhaliiton toimitalon vieressä olevasta K-kaupasta. Oli muuten Musta-Pekka nimeltään. Saapa nähdä koska ne, jotka tietävät mielestäään rasismista minua enemmän, puuttuvat asiaan. Mutta hekään eivät pysy kuin perässä, sillä kansan oivallukset ovat vertaansa vailla. Vai mitä mieltä oletta yhtyeestä Permut? Ai, että mikä se on? No. Perusmustalaiset tietenkin. Mutta Mustassa-Pekassa jopa henkilökunta ja osa asiakkaista tuli päiviksen ja minun kanssa keskustelemaan aiheesta kuvauksen aikana. Vaikka kyseessä ei ollut kuin kamerakännykkä, oli kauppiaskin oikein hyvillään, että hänen profilontinsa sai melkoisen huomion.
Samalla reissulla myös saunottiinb Sininauhatalolla ja oli oikein mukavaa. Ja kunnostettiin uutta työhuonetta. Saan oikein hyvän ja arvostamani työtoverinkin, mutta siitä tiedottaminen ei ole minun asiani.
Saattaa muuten sauna olla ollut hieman vähällä käytöllä, sillä löylykiulussakaan ei ollut pohjaa lainkaan. No löylykauha oli ja pukuhuoneessa veden pitävä, muovinen roska-astia. Tuli nostalgiset muistot mieleen, sillä päiviksen kanssa asuimme jonkun kuukauden Matkakodissamme kadun varressa. Otettiin Liiton pihasta sähköä ja langatonta nettiyhteyttä, kadun varressa olevasta kaivosta vettä, luettiin aamusella Liittoon tullutta Hesaria ja saunottiin sekä suihkuteltiin sopivina annoksina Sinihauhatalon alakerrassa. Sininauhaliiton saunaa käytämme toistekin. Siellä on myös Päivi Valkoniemen suunnittelema oikein kaunis ja viihtyisä saunatupa, jossa tulen pitämään myös saunapalavereja, Joten tervetuloa palavereihin.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Juhani Sjöblom

jormas: Tämän päivän Hesarissa oli pila- tai sarjakuva, jossa nuori kysyi ateisti-isältään, että saako hän kokeille marihuanaa. Tähän isukki, että et missään tapauksessa, sillä se johtaa koviin huumeisiin ja sitten tulet uskoon.

Olen monta kertaa pohtinut entistä koulukaveriani ja nykyistä muuten vaan kaveriani Juhani Sjöblomia sekä tiedoitusvälineiden suhtautumista häneen, varsinkin hänen olleessaan kansanedustajana tai oikeastaan sen jälkeen. Kansanedustajana iltapäivälehdet, jotka ilmestyvät aamulla, mainitsivat hänet eduskunnan rikkaimmaksi mieheksi. Thaimaassa kyseiset iltapäivälehdet ilmestyvät muuten Suomen aikaan käännettynä aamukuudelta.

Kun Juhani jäi eduskunnasta pois, hänellekin kuului ja kuuluu edelleenkin niin sanottu sopeutumiseläke. Meidän valveutuneet tiedotusvälineet ovat pitäneet huolen siitä, että myös tämän asian johdosta Juhani on pysynyt tiukasti julkisuudessa. Juhani itse sanoo, että tottakai hän ottaa sopeutumiseläkkeen, koska lain mukaan se kuuluu hänelle. Tähän asti asia on selvä minullekin.

Monen vuoden ajan olen yrittänyt löytää edes yhden kanavan, joka olisi valmis valottamaan asiaa toiseltakin puolelta. Nimittäin Juhani Sjöblom saatuaa kyseisen eläkkeen, maksaa siitä verot ja muut lain vaatimat maksut ja velvoitteet. Sen jälkeen hän on lyhentämättömänä lahjoittanut koko summan joka vuosi syrjäytymistä ja asunnottamuutta ehkäisevään toimintaan.

Aivan erityisesti olen pohtinut, että millä tavalla niin sanottu rikas voi tai pitäisi kantaa yhteiskuntavastuutaa tai lahjoittaa kymmenyksensä meidän kaikkien hyväksi, jotta saisi edes tiedotusvälineiden hyväksynnän.

Ainoastaan Sininauhasäätiön Uusi toivo -lehti http://www.sininauhaliitto.fi/data/liitteet/uusi_toivo_1-2011_lowres.pdf on kirjoittanut tästä. Mutta siihenkin ovat kateelliset sanoneet sanansa. Että tottakai, kun Juhani on lahjoittanut eläkerahojaan myös Sininauhasäätiöölle.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Valkoiset mustalaiset

päivis: Tuo otsikon nimitys jäi mieleen jostain uutispätkästä tai lehtiartikkelista, jossa kerrottiin Irlannissa asuvasta kulkijakansasta. Porukalla ei ole mitään tekemistä mustalaisten kanssa, mutta ovat jonkinmoinen etninen ryhmä, jolla kulkeminen on kai jollain tapaa verissä. Tai tiedä sitten mikä totuus oikeasti on. Alkuviikolla uutisissa kerrottiin kuinka heidän matkailuvaunuista ja -autoista koostunut leirinsä purettiin pakkokeinoin. Samaa on yritetty puhumalla jo kymmenen vuotta. Ei siis kerro kovin aktiivisesta kulkemisesta, jos kyseinen leiri on ollut niillä sijoillaan noinkin kauan.

Kun yritin löytää jotain lisätietoa aiheesta, törmäsin mainintaan, että myös karjalan evakkoja on joskus kutsuttu valkoisiksi mustalaisiksi. En ihan heti keksi, miksi näin on ollut. Evakothan eivät lähteneet kotikonnuiltaan vapaaehtoisesti, eikä varmaan monellakaan ollut erityistä halua kulkea. Siihen jouduttiin olosuhteiden pakosta.

Meidän Matkakotimme iltahämärissä kotikonnuilla Tuusulassa.

Viihdyn itse asuntoautossa. Välillä on kiva kulkea ja monesti pitkiä reissuja on tehty juuri sillä asenteella, että tien päällä pitää olla kaiken aikaa. Mukava on olla paikallaankin. Kun katsoin Irlannin kulkijakansan leirin purkamisesta kertovaa uutista ja siellä asuvia ihmisiä ja heidän haastattelujaan, en voinut ajatella muuta kuin että olenkohan itsekin jonkinlainen valkoinen mustalainen.




Ja muutto jatkuu

jormas: Tänään olen jatkanut työhuoneeni kalustamista ja kaiken maailman työhön liittyvien tavaroiden roudaamista. Ja pohtinut Sovinto ry:n asioita jäsenjärjestökonsultaation ja hallituksen jäsenen rooleista käsin. Polku saattaisi löytyä Mäkelänkadulla sijaitsevien tilojen osalta jos ja jos.....
Mutta eniten olen nauttinut tästä päivästä, sillä tänään juhlimme hääpäiväämme varmastikin hyvän lounaan merkeissä ainakin. Vihille menimme neljä vuotta sitten "Kaikkien aikojen juhlissa". Häiden lisäksi juhlimme sosiaalineuvoksen arvoa, Sininauhasäätiön 50-vuotista taivalta sekä Tuusulan Mutterimajan avajaisia.

Vaikka arki ja joskus juhlakin tuntuu takkuavan, on elämä kaikkinensa elämisen arvoista, sillä huilaamaan ehdimme myöhemminkin

torstai 20. lokakuuta 2011

Muuttotöissä

jormas: Tänään tein muuttoa. Monta kuukautta on työhuoneasiani ollut niin sanotusti hunningolla. Vaikka Sininauhasäätiössä on melkoisesti tiloja, kuten työntekijöitäkin, ei sieltä löytynyt minulle työhuonetta. Monta kertaa oli mieli maassa, sillä minulle se viestitti paljon muun muassa siitä kuinka tekemääni työtä arvostetaan tai se on kurssissa ylipäätään.
Valitettavasti jormas on pois ja minulla ei ole tänään vastaanottoa
Työtilani oli ikkunaton varasto, jonka olisin sissustanut jormamaisesti. Moni kävi sitä katselemassa, sillä huone henki Sininauhaa koko sen historian ajalta, mutta luonnollisesti viimeiseltä kolmeltakymmeneltä vuodelta enemmän, jolloin olen ollut mukana itse. Minulle jäänee ikuiseksi arvoitukseksi miksi jouduin luopumaan kyseisestä huoneesta.Kerran, kun tulin jostakin reissusta, oli työtuolini valloittanut varsin oivan näköinen sijaistaja. Huumorilla työtoverieni tekemä tyyppi ilahdutti mieltäni suuresti.
Uusi työhuoneeni on Sininauhaliiton toimitalolla Krämertintiellä, joten jälleen kerran lähdetään uudella alulla.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Kaksi vuodenaikaa

Syksylläkin luonto muuttuu ja paljastaa monia asioita, jotka
kesän vehreys on on peittänyt alleen.
päivis: Olen aina ajatellut, että kevät on se vuodenaika, jolloin lumen sulamisen jälkeen maa paljastuu ja paljastaa sen, mikä on ollut silmiltämme piilotettu. Nyt olen huomannut, että on toinenkin vuodenaika, jonka jäljiltä paljastuu jotain kadoksissa ollutta. Syksy.
Kun nyt lokakuussa horsmat muuttuvat maaksi ja heinät lakoontuvat syksyn sateissa, maisema aivan kuin riisuu itsensä ja paljastaa taas jotain piilossa ollutta. Erityisen mielenkiintoisia ovat koiranulkoilutuslenkin varrella olevat pienet pensaat. Kesällä niiden kasvun saattoi nähdä silmissä ja nyt syksyn tultua ne tuntuvat katoavan aivan yhtä nopeasti. Jäljelle jää vain ohuita oksan ruipeloita. Muutos on varmasti yhtä nopea kuin keväällä hankien kutistuessa kirkkaassa auringon paisteessa. On kuin jättiläisen niittokone olisi kulkenut luonnossa ja pyyhkäissyt tieltään kaiken kesän aikana luontoon kasvaneen.

Vahtikoira ja hänen kotinsa

jormas: Innostuin penkomaan pikkuisen netistä onko se kuinkakin tavallista, että Finnairin kone on myöhässä Ja kyllä vain. Se ei ole lainkaan tavatonta. Tästä päivästä olen käyttänyt melkoisen ajan  sen selvittämiseen, minne oli kadonnut laskuun laittamani niin sanottu luottokunnan lasku. Välillä meinasivat käämit palaa, kuten sanonta kuuluu, sillä on melkoisen kohtuutonta, että nykyisen työmäärän ekstrabonukseksi menisi luottotiedot ilman omaa syytä.
Ystäväni Kukka-Markun helppohoitoinen vahtikoira kotinsa
vieressä Pattayalla
Mutta Pattayaakin on tullut hoidettua, kotisivuja päivitettyä ja tein(m?)pä jonkun ilmoituksenki Seuran nettisivulle.
Tuuli on riepotellut autokatostamme, joten saattaa olla, että sen kanssa ei kuitenkaan talvea selvitä. Lämmitysjärjestelmiä olen laittanut talven varalle kuntoon ja Sosiaalikontista on sanottava, että kun se on saanut päiviksen loppusilauksen, on se koko Jokilaakson viihtyisin rakennus tällä hetkellä.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Kotona ollaan

jormas: Kotiin päästiin, vaikka takkuista olikin. Pattayalla olen tutustunut yhteen herrasmieheen. Tai itse asiassa moneenkin, mutta yksi heistä on kansainvälinen shakkituomari. Hänellä on Finnairin Platiniumkortti ja hän saa viedä mukanaan lentokenttien ensimäisen luokan matkustajille tarkoitettuihin oleskelu- ja odotustiloihin yhden vieraan. Kuva on kyseisistä tiloista Bangkokin kentältä.


Finnairin kone sen sijaan ei ollut ensimmäista luokkaa ja se losahti kentälle. Koneesa ilman ilmastoinitia istuimme sisällä viisi tuntia, kun sitä korjattiin. Välillä rullattiin kiitoradalle ja todettiin , että ei tullut kuntoon. Sitten tankattiin, kurvattiin telakalle takaisin ja todettiin parin tunnin päästä, että ei tulekaan kuntoon.
Silloin kello olikin ja aamuviisi, joten ei muuta kuin lompsuteltiin halliin ja sieltä linjureilla Bangkokin pohjoisosaan hotellin. Siellä oltiin seitsemän pintaan aamusta. Sitten pisteltiin aamupalat naamariin ja saatiin huoneet. Pari tuntia lueskelin ja koppasin Hanna-Mari Seppälän kaveriksi hotellin uima-altaalle. Hän oli tulossa seurueineen Australiasta harjoitusmatkalta. Sitten olikin lähtö kello 16 takaisin kentälle ja sielläi info, että ei ole kone kunnossa ja niin edelleen.
Finnairilla ei ollut paikalla henkilökunnassa myöskään ainuttakaan suomen kielen taitoista, joten olihan se aika show. Taas saatiin ruokalappuja ja parin tunnin päästä infossa tilanne jatkui. Tosin sen verran täydennettynä, että ei ole kone kunnossa, mutta seuraavalle yölennolle mahtuisi viitisenkymmentä, jos on halukkuutta. Otin siitä paikan ja ehkä tein oikean ratkaisun, sillä aamulla Vantaan kentällä kuulin, että ainakin osa porukasta on tulossa Lontoon kautta aamupäivällä.


No, minä sain koneessa istuinkaveriksi edellä mainitun huippu-uimarin ja naapurikunnan tytön. Hänelle annoin viime käden ohjeita ensi viikonlopun Berliinin kisoja varten. Netistä voinet tuloksista seurata onko elämän herkistelyohjeista ollut apuja.








Aamulla lentoasemalla

päivis: Aamulla menimme Niilon kanssa hakemaan Jormaa lentoasemalta. Niilo (osaomistuskoiramme) muisti ilmeisesti heti, että se on paikka, jossa tapaa pitkään poissa olleita. Viimeksi kävin Niilon kanssa hakemassa sieltä sen toiset omistajat ja riemu oli silloinkin rajaton. Nytkään se ei meinannut pysyä nahoissaan, vaikka varmaankaan ei arvannut, kuka on tulossa. Jorman ilmestyminen aulaan varmasti vain vahvisti Niilon uskoa siihen, että lentokentällä tapaa kauan kaivattuja.

lauantai 15. lokakuuta 2011

jormas tulee, oletteko valmiit kentällä ottamaan hänet vastaan vai pannaanko seuraavalla koneella takaisin?

jormas: Tänään on viimeinen ilta Thaimaassa. Pattaya Suomi-Seuralla oli niin sanottu Lätty-lauantai ja teimme tämän kauden kävijäennätyksen. Räiskäleitä ja hernekeittoa kävi maistelemassa 80 henkilöä.
Treffasin suomalaisen, joka lentää kanssani samalla koneella Suomeen. Olen kyseisen herrasmiehen kanssa pelannnut erän shakkia huonolla menestyksellä ja siitä tuttavuus. Seuran vakituisia kävijöitä kuitenkin. Hän omistaa Finnairin Platiniun-kortin ja se tarkoittaa muun muassa, että kenttien bisnesluokan palvelut ovat käytössä kortin omistajalla ja yhdellä vieraalla. Vieras olen tällä erää minä, joten ainakin koneeseen mennään herrojen kanssa. Saapa sitten nähdä missä istutaan. Mukavaa kuitenkin.

Kuvassa on Seuran edusta. Päiviksen ja minun Thaikoti on punasinisen markiisin yläpuolella ylin kerros kattoterassin kanssa.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Aloitamme uutta

jormas: Morjens kaikki mahdolliset lukijat tai ylipäätään näillä sivuilla kävijät. Olemme pitäneet blogia parissakin eri paikassa. Toinen on ulkomuistista ollut Vuodatuksessa ja taitaa löytyä ainakin hakusanalla Elämän tähden. Ja toinen on ollut Sininauha Oy:n kotisivuilla ja löytynee sieltä hakusanoilla. Nyt yhdistän hieman käytäntöjä ja toivon saavani mukaan joitakin muitakin kirjoittajia.
Sininauha Oy:n sivuilta siirryn siksikin pois, että kirjoitan paljon muustakin kuin Sininauhoihin liittyvistä asioista. Mutta ehkä edellä mainittuakin tärkeämpää on, että jossain vaiheessa jatkossa aion tarkastella julkisesti päihdetyön historiaani. Haluan tehdä sen oikeudenmukaisesti ja kriittisesti, mutta en halua tehdä sitä nykyisen enkä entisen työnantajani kotisivuilla.
Aikaa vietän nykyisin melkoisesti myös Thaimaan Pattaylla, jossa minulla on vaimoni Päivi Strandénin (päivis) kanssa pieni vuokra-asunto. Itse asiassa tätäkin kirjoitan alkuillasta Thaikotimme olohuoneen sohvalla maaten. Kuulin nimittäin, että suomalaiset tekevät liikaa istualtaaan töitä, joten pyrin nykyisin tekemään sitä enemmän makuuasennossa. Mukaan liitän tähän kirjoitukseen valokuvan, joka on otettu kotikadultamme merelle päin.