Tosiasioiden ei pitäisi kuitenkaan koskaan antaa pilata hyvää tarinaa, tätäkään. Kaikki päättyy aikanaan ja hautausmaa onkin erään ajallisuuden leposija.
Jos teemme sitä mitä olemme aina tehneet, saamme sitä mitä olemme aina saaneet. Meidän on oltava riittävän kovia ajaaksemme asioita, joita pidämme tärkeinä ja riittävän pehmeitä ymmärtääksemme mitä ne ovat.
Yhteisiä asioita hoitamaan valitsemme Kukkulalle muutaman vuoden välein 200 työmiestä ja -naista ja kuntiin moninkertaisen määrän. Sekä vielä pressankin. Valitettavasti liian usein tuntuu, että äänestäjän ja koiran ero on vain siinä, että koiraa pitää kusettaa joka päivä, mutta äänestäjää vain joku pätkä ennen vaaleja. Kun sitten kokee olevansa korviaan myöten kusessa omien tai muiden väärien valintojen seurauksena, olisikin syytä ehkä pitää enemmän suuta kiinni ja keskittyä oikomaan oman yläkerran mattoja ennen kuin näyttää sitä tai edes siellä olevia ajatuksia vieraille.
Reippaan viikon päästä täytän 71. Olen siis syvästi keski-ikäinen tai vanha. Ehkä päätän siitä myöhemmin. Sen olin päättänyt täyttäessäni 70, että lopetan kloppina olemisen ja alan olemaan aikuisen oikeasti aikuinen. En ole pystynyt pitämään päätöstäni, sillä Minna Canthkin sanoi aikanaan, että "kaikkea muuta, mutta ei puolikuollutta elämää."
Jos aloittaa jokaisen päivän jonkun itseään suuremman kasvojen edessä, on vaikea olla muuta kuin nöyrä. Jos taas aloittaa jokaisen päivän luulemalla olevansa maailman napa, on vaikea olla nöyrä. Mutta olisipa viulu, osaisipa soittaa, sillä musiikki on ääneksi muunnettua tunnetta ja vain kuolleet kalat menevät virran mukana. Vaikka työnteko usein onkin sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä ja työllistämisen aktiivimalli elämäntapatyöttömän eheytystä, on silti hyvä kokea olevansa ainutlaatuinen tai peräti tarpeellinen. Sillä hyvin suunniteltu aikomus on puoliksi meinattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti