Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 30. huhtikuuta 2020

Merikonttikoti - sisätilojen virtuaaliesittely, osa 2

Jokilaakso on suojättömaata, jonne ei lentomelualueiden vuoksi saa hevin kodille pysyvää rakennuslupaa. Se on myös Tuusulanjoen rannalla lampineen, joten kysymys on rantarakentamisesta. 8 hehtaarin Jokilaaksossa on vanhempieni perintö ja sen historia on muutenkin vailla vertaa.

Linkin takana siitä hieman maistiaisia.
Merikonttikodissa on kunnon keittiö tiskikoneineen ja nelilevynen sähköhella kiertoilmauuneineen. Sen päällä ei ole vain liesituuletin, vaan myös lämmön talteenotto.
Perällä pilkistää yksi kolmesta, erilaisesta Jokilaakson ekokäymälästä, jotka kaikki tuottavat kasvuenergiaa kasvihuoneelle. Tuotteet siellä ovatkin taatusti luomua. 
Olohuoneen pöytänä on käyttämätön myllynkivi Forssan Matkusta. Josta sen roudasin ensin Keski-Suomeen ja sitten nykyiselle paikalleen Päiviksen kanssa.
Sen jalkoina on tammea, kuten neljä istuinpölkkyä ympärilläkin. Tammen istutin pienenä taimenena reippaasti yli puolivuosisataa aiemmin isäni kanssa syntymäkotini pihaan Hyrylän Korpintiellä. Sen olen vaihtanut Jokilaaksoon Sjöblomin veljeksen kanssa.
Isoja kuvia seinille olemme hankkineet muun muassa Vantaan Ikeasta. Siellä olin tavata matkani pään. Ainakin tässä muodossa, sillä sain sydäninfarktin. Se on rakas ja kipeä muisto, jota olen ajatellut paljon avioeroni jälkeen.
Kun Päivis kävi minua päivittäin Meilahdessa katsomassa, koin voimakkaasti kuinka paljon hän minua rakasti. Ja minä häntä. Sen kadotin, se loppui tai Päivis piti sen itsellään ja vei mukanaan.
Yksinäisyys on ajoittain ollut sen jälkeen alakuloista kohdattavaa. Mutta jälleen kerran aloitan alusta, josta kerron joskus enemmänkin. 

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Merikonttikoti - sisätilojen virtuaaliesittely, osa 1

Merikonttikoti-Seacontainerhome on ollut kotini seitsemän vuotta. Siitä kuusi vuotta yhdessä Päiviksen kanssa.
Nyt on hyvä aika, jälleen kerran kertoa Duokodista jotain. Duo siksi, että siinä on kaksi konttia. Sinkkukodinkin nimittäin teimme.
Virusten puolustussodan aikana, joka näyttää hyökkäykseltä, on hyvä tehdä esittely virtuaalisesti.
Vasemmalla ylänurkassa yksi valtakunnan komeimmistä käkikelloista, vasemalla alanurkassa Sammal-Soinin eläkkeelle lähtölahja työtovereilta. Ja oikeassa reunassa varsinainen lämmönlähde, Nunnauunin puolivaraava injektoritakka. Yläreunan parvisängyssä nukun kunnes kotiapu tai vastaava minut auttaa ensi kerran alas. 
Linkin takaa väliin yksi blogitarina alkuajoilta:  http://elamantahden.blogspot.com/2013/07/hyvinkaan-asuntomessut-ja.html?m=1
Kun asuimme kaksin, oli moni asia yhteinen ja kompromissikin. Mieleni mukaisesta sisustuksesta puuttui kuitenkin oikeastaan vain osa matoista. Nettiaikaan ne voi tilata vaikka Turkista suoraan tehtaalta kotiovelle.
Viime kesänä Jokilaaksosta tuli niin sanotusti ulkoalueiltaan valmis ja nyt valmis on siellä oleva Konttikotikin sisustusta myöten. Hienosäätö ja hullutukset jatkuvat kuitenkin hamaan tulevaisuuteen. 
Tilaa on 50 m², jonka sisällä on monta rakasta muistoa ja yksityiskohtaa. Etualalla Aasian suurimmasta moottoripyörätapahtumasta, Burapasta hankkimamme Harley Davidson wc-pytyn kansi. Jonka alle ystäväni Jukka Paananen teki Harrikan takarenkaan ympärille laatikoston. Jonne sisään mennään kuin vessanpyttyyn konsanaan 🤣. 

tiistai 28. huhtikuuta 2020

Veteraanipäivä ja Jumalan tehtäviä haaliva ihminen

Luin Hesarista jutun, jonka mukaan hoivakodeissa olevia senioreita ei viedä koronan vuoksi sairaalaan. Syyksi sanotaan heillä olevan usein muitakin sairauksia, jotka johtavat kuolemaan. Mielenkiintoinen perustelu, sillä harvemmin terveys johtaa kuolemaan. Vielä nämä voimiensa tunnossa olevat "asiantuntijat" kehtaavat sanoa, ettei heillä nyt varsinaista porttikieltoa sairaalaan ole.

Ehkä ensin kannattaa lukea keltaisen linkin takana oleva tarina. Ja vähän pyöritellä sitä omakohtaisesti. Tylyä sanon minä, tylympää kuin armomurha ja eutanasia. Mutta nyt ymmärrän säästämisestä yhden uuden näkökulman. Kun on tarpeeksi rahaa, saa päättää itse hoidostaan ja paikasta missä haluaa kuolla. 

Tätä ajattelin Kansallisena veteraanipäivänä vanhempieni haudalla. Jotka molemmat kuolivat laitoksessa ja jotka molemmat olisivat halunneet elää viimeiset päivät kotona. Eivät sairaalassa eivätkä missään muussakaan laitoksessa.

Ymmärrän tämän, mutta jotain en ymmärrä. Koko aikuisiän maksetut eläke- ja sairasvakuutusmaksut ynnä sodassa vietetyn vuodet eivät ehkä riittäneetkään saamaan parasta, yhteiskunnan tarjoamaa hoitoa. Mitä se on, siitä päättävät muut kuin asianomaiset. "Paras hoito" onkin näköjään tarkoitettu elinvoimaisille, jota jakavat ne, joiden jalka vielä nousee. Minun maailmassani se ei muuksi muutu, vaikka entinen television teinitähti sitä lääkäriksi luettuaan korulausein selittääkin. 

Tänään vanhempieni haudalla ymmärsin, että he olisivat ansainneet oman tahtonsa mukaisen hoidon loppuun saakka ja kuoleman siellä missä olisivat halunneet.

Tai olinhan sisäistänyt tämän jo aiemmin. Sillä minulla, perheelläni ja isolla kourallisella kaltaisiani oli yhteinen, pienessä punaisessa mökissä asuva Olga-mummu, joka sairastui haimasyöpään.

Kolme kertaa hän karkasi sädesairaalasta omaan, vailla mukavuuksia olevaan mökkiinsä. Kun hän ei voinut siellä olla ilman pesumahdollisuuksia, sanoi Olga  hoitohenkilöstölle selkäni takana, että olen luvannut hänen voivan tulla kotiimme kuolemaan.

Siellä hän kuoli kahden viikon jälkeen aamulla. Pestynä, ensimmäisen vaimoni Liisan oloasu päällä, jossa luki Black lebel 😭😭. Liekö suomeksi musta lammas tai sinne päin.

Vuoteen vieressä valvoi yötä päivää alan mies tai nainen niin sanotulla sen ajan yhdeksän euron kannustinrahalla, jonka Olga maksoi. 

Ja Hannu Karpo teki minusta jutun, sillä Olga jätti naapurit nuolemaan näppejään vaatimattoman pesänsä suhteen. 


maanantai 27. huhtikuuta 2020

Ahneuden monet kasvot

Tehyn puheenjohtaja: "Emme suostu huonoon sopimukseen, tavoitteena myös koronalisä hoitajille."

Taas yksi joukko kieli lipoen kädet ojossa, vaikka jaossa ei ole tällä hetkellä kuin kuvan kupin kananluita.

Valtio ja kunnat joutuvat ottamaan kottikärrykaupalla lisää velkarahaa, jotta saataisiin yhteiskunta jollakin lailla pyörimään. Mainitut toimijat käyvät yt-neuvotteluja ja joutuvat laittamaan joissakin kunnissa koko työntekijäväen pakkolomalle.

Niin jo on joukossa sakki, joka vaatii, että lisää liksaa mellle heti ja koronalisää. Kun joutuvat vielä olemaan pakkotyössäkin. Näinkö on?

Yhdessä blogissani vertasin sotaa näkymätöntä vihollista vastaan, sotaan näkyvää vihollista vastaan. Että pyysikö lotiksi ja sotilaiksi sekä tykinruuaksi lähtevä Suomen kansa silloin "rintamalisää"? Ja oliko kuinkakin kitinää, kun pakkopiti osallistua, kuten nytkin ihmisten puolustamiseen? Ei ollut, sillä se oli sellainen pakkotyö, että kieltäytyminen vei hengen varmemmin kuin korona.

Hoitohenkilöstö ajattelee, että heidän työnsä on erityisesti sellaista, jota pitäisi palkita ylimääräisellä rahalla.

En ymmärrä kuinka niin? Jos kaupan kassa jättää tulematta töihin, tulee kenkää ja luulenpa työn riskien olevan helpostikin heillä ja monilla muillakin  hoitohenkilökunnan kanssa vähintään samaa luokkaa. Tämäkö ei ole Tehyn tarkoittamaa pakkotyötä?

Mutta arvoisa Tehy ynnä muu vastaava väki. Nyt puhutaan myös eläkkeiden leikkaamisesta. Tekö tulette tukilakkoon, jos eläkeläisiltä kapenee leipä tai jää peräti vuokra tai sähköt maksamatta? Eläkeläisten omat lakkoaseet kun ovat melko tylsänlaiset. Kieltäydymmekö nostamasta kaventuvaa eläkettä, vai kuinka?

Tänä aikana toivoisin, että osallistuisimme talkoisiin vaatimatta itselle äyriäkään lisää omaan kukkaroon. Olisi kaikkien hyvä nähdä ja muistaakin, että vaikka joillakin menee toista paremmin, niin joillakin menee myös itseä oleellisesti huonommin.

Satavarmasti ja aina. Sen havaitsemiseen pitää tosin työntää itsekkyyttä sivuun ja nähdä muutakin kuin oma napa.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Tämä on sinulle Pekka Sauri

Olemme tunteneet kauan. Kauemmin kuin Vihreät on ollut puolue. Taidettiin molemmat olla Oulussakin, kun päätettiin tehdäänkö puolue vai ei. Tehtiin sitten varmuuden vuoksi kaksi tai melkein kolme, kun ei mahduttu yhteen. Eikä kyllä kahteenkaan. Sitä en muista mitä mieltä olit ajatuksesta.

Kavereita ei ole kai oltu koskaan. Mutta kelpo tuttuja vähintään. Ehkä se on ollut minustakin kiinni. Sillä kun olin psykologin kanssa melko myrskyisästikin naimisissa, taisin ajatella, että eiköhän kerralla yksi tämän sektorin koulutuksen saanut lähellä riitä minulle.

Ehkä eniten arvostan ja pidän tavastasi kertoa sanoin ja kuvin kuinka havainnoit omaasi ja ympärillä olevaa maailmaa.

Yksi osoitus siitä on liitteenä oleva viime kunnallisvaalien, puolivalmis vaalimainokseni. Kiitos siitä vielä uudelleen. Se ei kantanut valtuutetuksi saakka, mutta Tuusulan Vihreistä sain miehistä eniten ääniä. Ja minusta tuli kunnallisen tai parin, kolmenkin luottamustehtävän haltija. Joka antanee immuniteetin koronavirukselle, sillä säädetyt karanteenit eivät koske mainittujen jobien haltijoita 🤣🤣.

Ihmisten koteihin voi tehdä turvallisesti kotikäyntejä paperisella postilla sekä sähköisillä viestimillä. Kuten Yölinjalla-radio-ohjelmalla. Se oli sinun heiniäsi. Sanoisin sitä parasta Pekkaa.

Voin vain kuvitella kuinka moni eli omaa tuskaansa ja vaikeuksiaan turvallisesti läpi, ilman leimautumisen pelkoa kuunnellessa sinua ja kenen kanssa satuit kulloinkin puhumaan.

Sinäkin alat laillani lähestymään ikää, jossa voi aikuisen oikeasti olla aikuinen ja vaikka hieman leppoistaa. Toivon, että joskus tapaamme, koko kansa, sähköisten viestimien kautta Leppoistaja Pekan 👍.

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Maailma on muuttunut

Olen ollut kolmessa avioliitossa. Yhdessä vanhempieni ja kahdessa omassani. Kaikissa 10-20 vuotta. Ehkä vähiten olen kokenut olleeni väärässä äitini ja isäni avioliitossa.

Tässä ensimmäisessä avioliitossa tavat olivat kovin erilaiset kuin nykyään. Parisuhdeterapia, kuten lastenkasvatusmetoditkin olivat olemassa toki silloinkin. Joskin osin toisenlaiset.

Kuvainnollisesti maatalous-Suomessa oli niin, että kun kello tuli viisi, piti lehmät lypsää, tuntui miltä tuntui. Emäntä lypsi lehmiä ja päästi höyryjä. Ja isäntä samoin navetan takana lantaa luoden.

Riidan oli loputtava tai vähintään tauottava siihen, sillä muuten ovat lehmät aamulla maitokuumessa eikä lapsille ole kouluun maitoa. Eikä varailtu aikoja avioliittoneuvojalta.

Kun meillä ei lehmiä ollut, nökötti äiti keittiön jakkarallaan juoden Samarinia, kunnes vatsahappoja ei saanut kohdalleen enää ilman lääkäriä. Toisena terapiamuotona hän poltti isältä salaa tupakkaa. Filter Bostonia.

Avioeron mahdollisuutta ei ollut. Mutta kyllä "oikeakin" terapia tutuksi tuli, mutta ei se mitään auttanut. Sisareni lähti taivaan kotiin ja äiti sairaalaan sekä lopetti Samarinin juonnin. Ja kotiin palattuaan siirtyi  juomaan isän kuoltua samalla jakkaralla Elantoon tullutta keskiolutta.

Isän oma terapiamuoto oli työnteon lisäksi joka viikonloppuinen Koskenkorvapullo. Jonka hän joi kylmän kahvin kanssa. Luullen, että me lapset emme ymmärtäneet.

Välillä, mutta harvoin käämit paloivat häneltä niin, että äiti koppasi meidät, kolme kakaraa kainaloon ja pakenimme naapuriin, kunnes isä oli rauhoittunut.

Isällä oli lapsille, varsinkin minulle oma terapiamuotonsa. Jonka kohteeksi joutumiselta äiti yritti parhaansa mukaan suojella salaamalla tekemiäni kolttosia.

Kun ne menivät yli äyräiden, sain tehtäväkseni hakea läheisestä koivikosta koivunvitsan. Se oli oikea Golgatan kärsimysten tie. Siskoni Irmelikin sai tästä välillä osansa, vaikka poikkeuksetta hän vain seurasi tekemisiäni.

Vitsaa tuli paljaille pakaroille kelpo tavalla. Jonka jälkeen terapiaväline ripustettiin sähköjohdon alle ovipieleen viikoksi tai kahdeksi. Joka aamu ensimmäiseksi kiirehdin katsomaan milloin se on hävinnyt. Siitä tiesi, että sen kadottua kaikki oli annettu anteeksi ja voin aloittaa uudet kujeet.

Mutta onko se maailma sittenkään paljon muuttunut? Vitsaa ei tule niin helposti, jos laisinkaan ja avioeron saa hoidettua alusta loppuun netin kautta.

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Tämä on sinulle Jyrki Sukula

TV:stäkin tutun Jyrki Sukulan vanhemmat, Marja-Leena ja Pentti Sukula olivat, jos eivät aivan ystäviä, niin vähintään kelpo kavereitani kuitenkin.

Pentti sanoi kerran, kun yövyorossa päivystimme kaksin ennen Ulaa Hyrylän taksikopilla kyytejä, että oikeastaan vain kaksi asiaa on hänelle tärkeitä. Sukulan linja ja Sukulan mukulat.

Wilman, alias Kassi Alman kanssa olin kerran Keravalla keikalla Sjöblomin Juhanin vaalitilaisuudessa. Se oli suunnattu niin sanotuille hienostorouville. Tai minä olin vaan mukana lusmuilemassa, kun Marja-Leena pyysi.

Kun hän Kassi Almana pölähti esiintymisasussaan sisään, sanoi hän ensimmäiseksi, että "kuulkaas rouvat, lumi on muuttunut".

Ja jatkoi: "Kun jokunen vuosikymmen sitten tyttönä kyykistin hankeen pissalle, jäi vain pikkurillin kokoinen keltainen reikä. Mutta nyt kun teen saman, on metri kauttaaltaan aivan keltaisena."

Hetken haudanhiljaisuuden jälkeen tirskahti ensimmäinen kuulija helyt kaulassaan. Ja pian nauroi koko sali vedet silmissä. Jyrki Sukulan äiti oli ottanut yleisönsä. 


torstai 23. huhtikuuta 2020

Somemaailman hiljaiset ja näkymättömät

Itselläni on Facekavereita jonkun verran alle 3000. Vain pienen osan heistä tunnen nimeltä ja vielä pienemmän paremmin. Ja vain pienen osan kanssa keskustelen somessa ja vielä pienemmän osan kanssa säännöllisesti.

Mutta heistä jokaisesta iloitsen. Niistäkin, jotka ovat samanlaisia änkyröitä kuin olen itsekin tai vielä pahempia. He louskuttavat leukojaan aikansa ja kun lunta tulee omaan tupaan tai sanon jotain, joka ei heille sovi alkuunkaan, he poistavat minut kavereistaan tai lopettavat muuten yhteydenpidon.

Joukossa on jokunen entinen työtoverini, niin sanotusti alainen, sillä niitä oli operatiivisella johtajalla välillä muillekin jaettavaksi. Kun olin boss, pärjäsin loistavasti näiden mandaattiystävien kanssa. Mutta kun tämä jakso päättyi, lakkasivat he pärjäämästä kanssani 🤣🤣. Kutsun sitä Soiniallergiaksi.

http://mummo.sarjakuvablogit.com/
Ehkä he lauloivat laulujani silloin, sillä näinhän on usein soppaa syödessä. Mielistelijöiksikin voisin tätä joukkoa sanoa. Joka tapauksessa heillä oli hyvät alaistaidot. Yksi sanoikin minua loistavaksi pomoksi, koska kanssani voi turvallisesti riidellä.

Sitten somessa on näkymättömiä ja hiljaisia, joista en tiedä miksi he ovat halunneet kaverikseni. Ja hekin tuntuvat ärsyttävän joitakin profiilinhaltijoita. Jotka silloin tällöin ilmoittelevat, että jos ei se tai hän tai ne mitenkään kommentoi nyt sivulla sanottua, tulee lähtö joukosta.

Tätäkin hämmästelen, sillä tiedän somen olevan usealle lähes tulkoon ainut kontakti ulkomaailmaan. Yksinäisyys on arjen ja pyhän seuralainen, yötä päivää. Kummeksun poistamista, sillä eihän keneltäkään ole mitenkään pois, jos joku Facekaveri ei koskaan sano mitään.

Itse olen otettu jokaisesta virtuaalimaailmakaveristani. Näiden joukossa on tuntemattomia, täysin vieraita ja niitä, jotka saattavat sanoa sivuillani kerran kuukaudessa huomenta tai hyvää yötä. Usein eivät sitäkään.

Nettimaailmassani on heille tilaa eikä heidän tarvitse sanoa juuta eikä jaata eikä kirjoittaa mitään. On mukavaa ajatella, että siellä jossain he ovat ja ehkä joskus lukevatkin mitä kirjoitan.

Minulla ei ole sen luokan allergiaa, että heitä poistaisin, vaikka eivät vastaa kuten metsään huudan.

Tilaa olisi sydämessäni joskus enemmällekin. Sinutkin Arvo, kovan elämän elänyt, tapaisin mielelläni joskus... 👍👍.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Money money money, osa 2

Eilinen, otsikon mukainen blogini sai tutkija Juha Tervalan soittamaan minulle. Hän tosin pyysi, etten mainitsisi sitä, kun sanoin kirjoittavani samasta aiheesta tänään.

Hänen hissinsä pysähtyi kerrosten välille ja hän antoi kirjallisesti alla olevan palautteen, sillä lainasin kymmenkunta riviä hänen sanomisiaan Suomen Kuvalehdestä.

Koko artikkeli on luettavissa tätä klikkaamalla. Tosin en tiedä lieneekö lehdellä jotain maksumuureja jne. Mutta kai digilehdenkin voi halutessaan ostaa.

"Tuomitsen jyrkästi kirjoituksesi, koska käytät sanojani täysin väärin!

Tukahduttamispolitiikan tarkoitus on, kuten nimikin sanoo, tukahduttaa virus. Tarkoituksena on pelastaa ihmishenkiä ja talous.

Aiemmin Suomen Kuvalehdessä kirjoitettiin, että Suomen nykyinen linja, jota voidaan kutsua näännytyssodaksi ja hidastamispolitiikaksi, on väärä: ”Virus ei tällaisessa näännytyssodassa ainoastaan tapa vanhuksia vaan myös tuhoaa talouden.”

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/viisi-tutkijaa-vaatii-koronaepidemia-pitaa-tukahduttaa-suomessa-nyt-aasia-johtaa-torjuntataistelussa-eurooppaa-6-0/

Analyysini osoittaa, että taloudelliset tappiot Suomen linjasta ovat massiiviset. Eli Suomen nykyinen linja siis tappaa vanhuksia ja talouden. Tästä syystä olen ehdottanut, että Suomi alkaa toteuttaa tukahduttamispolitiikka WHO:n ohjeiden mukaisesti.

Laitat sanoja suuhuni tavalla, jolle ei ole mitään vastaavuutta todellisuudessa: väität, että olisin mukamas sanonut, että talous pitäisi pelastaa ihmishenkien kustannuksella. Toimintasi on jyrkästi tuomittavaa!

Terveisin, Juha Tervala"

Vastasin hänen blogikommenttiinsa näin: "Kiitos Juha Tervala myös livekeskustelusta. Kuten sinulla, myös minulla on oikeus tulkita julkaistuja artikkeleita haluamallani tavalla.
Ehkä kirjoitan aiheesta huomenna.

Yhden asian korjaan kuitenkin jo tässä. Kaikki sanomasi on lainausmerkkien sisällä ja poimittu Suomen Kuvalehdestä. En siis ole laittanut sanomaksesi mitään mitä et olisi sanonut."

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Money money money

Vaikka koronasta kirjoittaminen tympii välillä, kirjoitan siitä, koska se vaikuttaa ihmisten eloon ja varsinkin puitteisiin enemmän kuin mikään muu eloni aikana. Hämmästeltävää siinä riittääkin, sillä kaikkea näyttää edelleen säätelevän raha.

Kuinka syvä pitää ihmisen ahdingon olla, että raha menettää merkityksensä? Jolloin ainut mikä on tärkeää, on selvitä hengissä. Maksoi mitä maksoi.

Edellinen sukupolvi, äitini ja isäni kokivat sodat. Isä monella rintamalla ja äiti lottana. Molemmat silmiin katsoen vihollista, joka ei ollut näkymätön. Isä juoksuhaudoissa ja äiti Hyrylän "ryssänkirkon" puretussa tapulissa tähystäen taivaanrannasta viisisakaraisilla, punaisilla tähdillä varustettuja pommikoneita.

Luulen, että silloin ei laskettu markkoja, eivätkä pörssikurssit olleet ykkösjuttu, vaan kuinka henki säilyisi. Heiltä säilyi ja siksi minäkin olen olemassa 💓💓.

Helsingin yliopiston taloustieteen tutkija Juha Tervala sanoo Suomen Kuvalehdessä: ”Laskelmien iso väli kertoo sen, että valinta hidastamis- ja tukahduttamispolitiikan välillä on todella tärkeä. Mitään näin tärkeää valintaa ei ole tehty vuosikymmeniin.

Hidastamispolitiikka voi olla taloudelle todella tuhoisaa. Tukahduttamispolitiikkaa on järkevää yrittää kaikissa vaihtoehdoissa, vaikka sen onnistumisen todennäköisyys olisi vain kymmenen prosenttia.” Ehkä taloustieteilijän pitää näin sanoakin.

Nyt ei kuitenkaan rahaan tuojottaminen eikä vihollisen tähystäminen auta, sillä se on näkymätön. Vain millin kymmenestuhannesosan kokoinen.

Kerran kirjoitin, että on hyvä ymmärtääkseen tehdä asioista sen kokoisia, että niistä tulee omakohtaisia.

Sillä rikkauksia olen tavoitellut itsekin. Kaikki mitä meillä, ensimmäisellä vaimollani Liisalla ja minulla oli, oli pantattu palvelemaan rahaa ja vähemmän menestyksekästä yritystoimintaani. Josta Liisa ei juuri käsittänyt tai ei välittänyt käsittääkään.

Joka kerta kun menin pankkiin lainaneuvotteluihin, sanoi pankki, että okei, mutta vähän tarvitsee korkoa rukata ylöspäin ja saada jotain vakuutta lisää.

Kunnes tuli "viimeinen" ilta ja sain sanottua Liisalle, että huomenna voi olla kaikki mennyttä kotia myöten. Hän tuokion tuumasi, laittoi kätensä polvelleni, katsoi silmiin ja sanoi: "Mutta Jorma, jäähän kaikki se mikä on sinulle ja meille tärkeää." Siinä se oli!!

Aamulla kävelin pankinjohtajan huoneeseen mokkainen lippalakki päässä ja sanoin: "Kuulehan Seppo Laivisto, minun lypsämiseni loppui tähän, pidä keksintösi sekä rahasi."

Ja lähdin kävelemään pankkisalin läpi takaisin. Pankinjohtaja juoksujalkaa perässä sanoen, että tule Jorma takaisin, niin sovitellaan. Ja niin soviteltiin, annettiin velkoja anteeksi, vapautettiin vakuuksia ja laskettiin lainakorkoa.

Silloin sen opin. Että raha on vain rahaa, joskin määrättyyn rajaan asti meille jokaiselle tärkeää. Jotta voimme hankkia, jos ei sitä mitä tarvitsemme, niin ainakin sen mitä ilman emme tule toimeen.

Tämän ymmärtämiseen minun piti menettää lähes kaikki. Vaikka Ilmarisen sponsoroima eläke ei suuri olekaan, pärjään sillä loistavasti. Paljon pitää mennä nykyistä huonommin, että ruisleipäni päältä lähtee HK:n Sininen tai lautasen reunalta kotimainen luomutomaatti.

maanantai 20. huhtikuuta 2020

Kaksinaamainen pukki kaalimaan vahtina

Lieko korona-aika mikä saa minut marmattamaan yhdestä sun toisesta asiasta. Niin tänäänkin.

Aamumaljani läikähti yli, kun ministeri Paatero loihe lausumaan, että täytyy selvittää voisiko Veikkauksen pelituottojen vähenemistä paikata muun muassa nettipelaamista lisäämällä.

Kupissa ei paina mitään hänelle, taloudellisesti hyväosaiselle, vaikka tiedotusvälineet suoltavat ongelmapelaajien hyvää mieltä, kun kaiken maailman ruokakauppojen edustoilla olevat peliautomaatit ovat suljettu koronan vuoksi. Hänellekin numero yksi on raha.

Veikkaus onkin aikamoinen rahasampo valtiolle, jonka liikevaihto on vuositasolla pitkälti toistakymmentä miljardia. Viivan alle jää jaettavaa hyviin tarkoituksiin 10 %.

Jonka jakamisessa lähes puolessa ovat mukana kaalimaan omat pukit. Kansan valitsemia poliitikkoja enin osa. Sanoo Hesarin tutkimus.

Mutta eivät asiat toisin ole toisessa, valtion monopolissakaan. Viinanmyynti ja -valmistuskonserni Alkossa tai mikä lienee nykyisin nimeltään.

Sen liikevaihto taitaa olla 1,5 miljardin euron paikkeilla. Tämänkin lafkan luottamuspaikat on täytetty poliitikoilla.

Vuosi, pari sitten Alko teetti oman tutkimuksen, jonka mukaan viinanjuonnin välittömät haitat olivat niin ikään reipas puolitoista miljardia.

Vaikka minulla ei vaihtoehtoa olekaan tarjottavana, esitän kysymyksen: "Missä ovat voittajat?"

Näissä meikäläisen älyllä enemmän tai vähemmän hölmöissä hommissa, jotka tahkoavat rahaa päihde-, nikotiini- ja peliriippuvaisten kustannuksella, on yksi mieleni mukainen poikkeus.

Se on tupakka ja tupakoitsijoiden ahtaalle laittaminen. Se kertoo, että keinoja on, jos on haluja ja kaalimaan pukit vaihtavat pusseihinsa puhtaita jauhoja. Tupakkaverojenkin määrä on 1,5 miljardin paikkeilla.

Mutta kuten alkoholisti ja peliriippuvainen, niin myös nikotinisti etsii keinot tavan ylläpitämiseksi.

Paikallislehti kysyi kotikuntani pormestarilta kuinkapa sitten, kun vihreiden pakkausten mentholsavukkeet joutuvat EU:ssa pannaan?

Siihän auttaa kekseliäisyys, suku ja ehkä hieman valikoiva lainkuuliaisuuskin. Vaikka en tupakointia arvostakaan, arvostan Arton linjakkuutta ja sitä kuinka hän sen lehden mukaan sanoi 🤣.

Ehkä kytkennät ja korruptio ovat eri asioita. Tätä pohdin, kun katsoin Hok-Elannon edustajiston vaalien ehdokaslistoja. Ja sitä kuinka liikenneasemat ovat saaneet ja saavat hyviä liikepaikkoja.

Eikä maankuululle, pienelle Turusen kyläkaupalle coutermakkaroineen ollut enää tilaa ABC-mammutin mestoilla.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Kaadetut naiset ja lääkkeinen määrä

Kun olin 15 ikävuoden molemmin puolin, tiesin kaiken. Elvisteltiin otetuilla ryypyillä ja tyttöjen määrillä. Joista kummastakaan ei juuri ollut varsinkaan mainittavaa kokemusta. Luulen, että silloinkin tyhjät tynnyrit kolisivat eniten.

Mutta maailma muuttuu, kun ikää tulee lisää ja en enää tiedä mistään mitään. Tai en ainakaan kehuttavaksi asti. Silti rintojen röyhistely jatkuu, joskin aiheet ovat muuttuneet. Otettujen ryyppyjen ja kaadettujen naisten tilalle ovat tulleet sairauksien ja lääkkeiden määrät. Kuunnelkaapa vain senioreiden juttuja.

Näissä sarjoissa molemmissa pärjään ja elämässäni ne kulkevatkin käsi kädessä. Sillä ilman kuvan "aamu- ja iltapaloja" loppuisi myös taival tässä muodossa.

Naisten kanssa minulla ei ole koskaan ollut toiveisiin ja unelmiin asti yltänyttä menestystä. Vaan molemmat avioliittoni ovat päättyneet hienojen naisten kanssa enemmän tai vähemmän itse haettuihin avioeroihin.

Selvinpäin, sillä viinanhuuruisesta elämästä olen sen sijaan saanut näillä ja huomisen näkymillä yllin kyllin. Siitä myös tiedän paljon.

Mutta hyvästä seurasta en ole koskaan saanut tarpeeksi, vaan jaksan yhä yrittää. Ei ole hyvä ihmisen olla ja elää yksinään. Sillä vaikka pidän yksinolostakin, en pidä aina yksinäisyydestä.

Se kurkkii alati ja yötä päivää Jokilaakson Soiniityntien sillan rautaveräjään nojaten. Mutta ehkä veräjään nojaa joskus myös joku, joka jakaa, tavalla tai toisella ainutlaatuisen, muttei koskaan viheliäisen elämäni.

Täytän ensi kuussa 70, mutta minusta ei kuitenkaan hevin tule vanhaa. Ainakaan ilman omaa päätöstä. Vasta pään täydellinen pehmeneminen vie mielikuvituselämäni. Josta on tullut somemaailman lisäksi yhä tärkeämpi osa maallista vaellustani.


lauantai 18. huhtikuuta 2020

Leukojen louskutuksella on hintansa

Joskus suuvärkkinsä kanssa tai avulla pääsee sinne minne on pyrkinytkin. Tai melkein tai väärään aikaan. Näin on saattanut käydä Persujen puheenjohtaja Halla-aholle, joka politiikallaan pääsi lähes voittajana maaliin. Hallitusvastuuseen sekä pääministeriksi, joihin kannatus ei aivan riittänyt. Vaan hyvin pienellä erolla suurimmaksi puolueeksi tuli Sanna Marinin johtamat Demarit.

Sen lisäksi, että Sanna oli vuonna 2019 vaalisunnuntaina puolueensa ehdoton ääniharava, oli mainittu pyhä hänelle muutenkin voitonpäivä. Hänellä nimittäin oli silloin Tampereella kunnallisessa hammaslääkäriaika ja -tarkastus. Ei reikiä 😁.

Politiikka on minulle osa-alue, jolla olen antanut itselleni luvan kokea aitoa ja vääristynyttä vahingoniloa. Sitä koen nyt, sillä toistamiseen Persut ovat saaneet kannatusmittauksessa korvilleen ja menettäneet suurimman puolueen aseman.

Ehkä osittain vastuutonkin leukojen louksutus on huippunsa löytänyt.
Näillä näkymin Persut eivät tule koskaan olemaan pääministeripuolue, vaan se säilyy enemmän tai vähemmän karavaania räksyttävänä koirana. Vaikka pidänkin Halla-ahoa älykkäänä ja osin viisaanakin poliitikkona. Ehkä puolueelleen ja äänestäjille liiankin.

Mutta entäpä sitten oma jengini Vihreät? Se tipahti takaisin neljänneksi, kun ohi rynni Keskusta. Vihreissä minua nyppii eniten, että se ei ole aidosti vähempiosaisia varten. Tai osin on. Jos opiskelet tai parannat barrikadeilla maailmaa suht'koht p-aukisena ja työtä vieroksuvana.

Mutta jos olet "tulilla" istuva, elämäsi ja terveytesi hupiloinut enemmän tai vähemmän katkera, eronnut isä tai äiti, et hevin löydä vihreistä tartuntapintaa.

Eikä minulle istu kansalaispalkkakaan. Jos et ole elantoasi tai eläkettäsi itse ansainnut ja yhteiskunta sinut elättää, on yhteiskuntavastuu tavalla tai toisella paikallaan.

Opiskelet, olet ansiotyössä, olet äiti, poimit marjoja seniorikotiin, kudot sukkia, luet sokealle lehden, keräät risuja tai roskia ja niin edelleen. Hyödyllistä tekemistä riittäisi kaikille. Vastikkeeton raha onkin yksi yhteiskunnan suurimmista myrkyistä.

Mutta korvieni välissä on myös asioita, joita en ymmärrä. En ymmärrä miksi naiselle on tasa-arvoa sen kaiken tavoitteleminen mitä mies on tehnyt tai tekee. Naiseuden ja äitiydenkin kustannuksella.

Tai ymmärränhän minä. Ainakin osittain. Jos mies olisi kyennyt käsittämään äitiyttä kaikessa siinä mitä siihen liityy, myös naiseutta, voi olla, että jotain olisi toisin.

Kun vietän paljonkin aikaa Aasiassa, jossa naiseus ja äitiys ovat silmissäni toisella tavalla, en ole lainkaan saletti, että länsimainen ajattelu kulkee tältä osin oikeaan suuntaan.

Nainen siellä voi kokea ja kokeekin, että hänen tehtävänsä on tehdä lapset, olla äitinä aina läsnä, ruokkia rinnoistaan maidolla aikansa ja osaltaan kasvattaa lapset aikuisiksi. Sekä huolehtia kodista kaikkinensa ja olla lasten merkittävin turvatekijä.

Ja miehen tehtävä on auttaa kaikessa pääpainon ollessa, että hän tekee kodin taloudellisesti mahdolliseksi. Niin mikä tässä on vialla?

Mies ei ole koskaan tätä ymmärtänyt saati arvostanut, joten ymmärrän miksi joku haluaa hellan ja pahimmillaan nyrkin edestä pois. Joskus onkin raastavaa katsoa itseään peilistä ja käsittää, että olen tarpeellinen, mutta tekemisieni osalta huomattavasti naista mitättömämpi.

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Elämän myötämäet kateissa

Kovasti yritin löytää mieleni sopukoista ja ulkopuoleltakin jotain myönteistä, elämänmakuista kirjoitettavaa. Löysinkin, mutten saanut sitä valmiiksi, joten sen aika on myöhemmin.

Sen sijaan mieltä painaa mikäpä muu kuin korona ja sen vaikutukset.

Kerron kolme.

Jokunen aika sitten uutisoitiin, että somalinkieltä Suomessa puhuvien, koronatartunnan saaneiden määrä on huolestuttavassa kasvussa. Tämä ei minua yllättänyt ja muitakin sairastumiseen alttiimpia ryhmiä löydän.

Mutta Ruotsista tullut uutinen yllätti. Siellä sairastuneista tai taudin saaneista on noussut esiin kaksi, nimenomaan etnistä ryhmää ylitse muiden. Ruotsinsuomalaiset ja somalit. Vai pitäisikö sanoa ruotsinsomalit? Yritin kysellä syitä tähän somessa, mutta ainakaan vielä ei itselleni järjellistä selitystä ole palstoille ilmestynyt.

Sitten poliisi kertoi kotihälytysten ja perheväkivallan määrien kasvusta. Hyvin, hyvin huolestuttava ilmiö. Näin uskallan sanoa, vaikka molemmat avioliittoni ovat päättyneet eroon. Selvinpäin.

Sillä myös Alkosta tulee huolestuttavia uutisia. Alkoholin myynti on niin ikään kasvanut. Kaiken muun kielteisen lisäksi vaikutukset ovat kauaskantoisia. Nimittäin ihmisen tulee helposti jatkettua uusia, opittuja tapoja.

Onko siis niin, että ihmiset eivät osaa olla elämänkumpanikseen valitun kanssa selvinpäin? Ja tappelevat, kun eivät pääse kuppilaan tai kavereiden luokse juominkeihin? Vai siksi, että juodaan enemmän kotona? Vai alkavatko kotona olevat naamat sekä tavat, puolison ja lasten ärsyttämään ilman laitamyötäistä?

Ikävintä on, että osansa tästä saavat tosiaan lapset. Jolla on vaikutusta moneen, sillä niin sanotun sosiaalisen perimän kanssa on elettävä juuri niin kauan kuin itse kullakin henki pihisee.

torstai 16. huhtikuuta 2020

Kävin kaupassa

Tulin Aasiasta kaksi ja puoli viikkoa sitten ja olin aidosti karanteenissa. Soudin ja huopasin koko sen ajan, että kuinka teen vapauden koittaessa, kun pitäisi toimittaa asioita.

Yksi oli lääkkeiden hankinta, sillä ilman niitä lähtee henki. Tuusulan apteekilta löytyi siihen oiva ratkaisu. Tilasin tarvitsemani puhelimella, farmaseutti poimi tuotteet muovipussiin laskun kera ja sujautti tuulikaapin lokeroon. Sitten hän lähetti pinkoodin viestinä, jolla pääsin sisään ja sain lokerikkoni auki. Kätevää sanon minä ja avoinna 24 tuntia vuorokaudessa.

Samalla reissulla jo ennen seitsemää, kun posti ja kauppa ovat samassa talossa hankin myös ruokani. Hiljaista oli ja luulen, että koronan suhteen aika turvallistakin.

Postista noutamani hammasharjan lisäksi ostin satasella ison Ikean kassillisen ruokaa. Joilla kyllä pärjään reippaasti vähintään viikon. Sillä laskuopilla menisi minulla ruokaan alle 400 kuukaudessa. Luulen, että se on aika paljon. En kyllä tinkinyt mistään. Paljon luomua, vapaan kanan munia jne.

Nyt kun olen 70-vuotispäivälahjana itselleni opetellut tekemään ruokani, on se mielenkiintoinen ja mukava päivien sisältö. Sen olen huomannut, että ruuan laittaminen alkaa viimeistään kaupassa tuotteita kärryyn nostellessa. Se osa onkin paljon helpompaa kuin jatkot kotona lieden ääressä 😂.

Mutta tähän asti on lupaus itselle pitänyt - sen syön minkä teen.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Kela on väärien tapojen kuningas

Pitkä marmatus, jolla ei ole mitään merkitystä. No, ehkä se on jollekin osoitus, että vaikeuksissa Kelan kanssa ei kukaan ole yksin. Tätä sanoi minulle eilen apteekkikin. Etten tosiaan ole ainut.

Suomalaisten perusturvaa eri elämäntilanteissa hoitaa valtion ehdoton monopoli Kansaneläkelaitos. Sen asiakkaita ovat kaikki Suomessa ja ulkomailla asuvat Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat henkilöt.

Tunnuslause on joskus irvokkaalta tuntuva "Elämässä mukana - muutoksissa tukena".

Minäpä kerron. Hieman taustaa ja käytäntöjä ensin. Valitsemamme asioidemme hoitajat, kansanedustajat sorvasivat lain, jonka avulla Kela voi ja pitääkin tiputtaa suomalaisen sosiaaliturvan piiristä ulos kaikki yli puolen vuoden ulkomailla asumisen tai oleskelun jälkeen. Vaikka he koko ajan maksavat veronsa Suomeen.

Samaan pakettiin kuuluu, että suomalaiset vakuutusyhtiöt eivät voi matkavakuuttaa suomalaisia kuin sen ajan, kun he ovat mainitun suomalaisen sosiaalituvan piirissä.

Siihen pakettiin voi laittaa Thaimaan valtion päätöksen, että esimerkiksi vuoden viisumilla maahan tulevilta edellytetään oleskelun ajan kunnollista matkavakuutusta.

Jota ei siis voi puolta vuotta pidemmälle ajalle saada Suomesta. Niin missä tässä näkyy valtionkin slogan "suosi suomalaista" ja kenen etu moinen päätös on?

Thaimaan valtion, sillä onhan hyvinkin kohtuullista, että jos ei maksa veroja maahan, niin miksi sen pitäisi kustantaa vaivojeni hoito?

Kela jatkaa kyykyttämistään. Vaikka kuulut mainitun sosiaaliturvan piiriin, maksat eläkkeestäkin verot Suomeen, niin ilman Kelan erillispäätöstä, et voi saada lakisääteistä korvausta lääkkeistä ostaessasi kuin kolmelta kuukaudelta.

Vaan sinun on haettava ne jälkikäteen tältä suomalaisista huolta pitävältä, veronmaksajien yhteiseltä Kelalta. On aiheellista kysyä miksi se haluaa kyykyttää työnantajiaan?

Olin tehnyt kaiken kuten Kela sanoo. Hakenut erillispäätöksen, jotta sain hieman vajaan kuuden kuukauden reissulleni lääkekorvauksen lääkkeitä ostaessani. Olin Kelan sitä kysyessä ilmoittanut lennon numerot ja päivämäärät ja kaikki oli ok.

Kunnes tulin Suomeen ja näin korona-aikaan etsin apteekin kanssa tapaa, jolla voisin nyt saada lääkkeet menemättä paikan päälle. Sehän löytyi, mutta löytyi muutakin. Kela oli tiputtanut minut lääkekorvattavien ulkopuolelle lisäselvityksiä varten. Sen selvittämiseen ei sille riittänyt takana ollut puolen vuoden aika.

Mitään tietoa miksi näin ei myöskään apteekista löytynyt, joten oli otettava yhteyttä sylttytehtaaseen. Joka ei ollut nähnyt tarpeelliseksi edes ilmoittaa minulle toimenpiteistään.

Kun korona-aikaa eletään, ei ollut hyväksi mennä tämän mahtavan mammutin toimistoon, vaan oli soitettava ja odotettava linjoilla melkoinen tovi. Josta siitäkin Kela laittaa maksamaan. Koska sillä hetkellä ei ollut älylaitetta, niin en voinut jättää edes soittopyyntöä koska kaikissa numeroissa pölpötti automaatti.

Tuli paha mieli, sillä viinakauppakaan ei laita asiakkaitaan maksamaan odotuksesta.

Kaiken kruunasi kärttyisä Kelan asiakaspalvelija aikoinaan, jolta kysyin, jotta voisin ymmärtää miksi veroni kelpaavat, mutta en silti saa niille tältä osin katetta?

Sain kuulla, että työaikanani maksamani verot on käytetty edellisen sukupolven elämiseen ja minun pitäisi mitättömän eläkkeeni kanssa olla kiitollinen, että nykyinen työväestö maksaa elämiseni.

Tässä valossa on helppo ymmärtää miksi osa kansasta uhmaa koronakaranteeneja tai jättää vaikka matkustusilmoituksen tekemättä tai kiertää veroja. Kansa nimittäin vastaa, kuten valtio sille huutaa. Mutta Kela ei kuule sitäkään, koska sen ei tarvitse.

Yksittäinen ja pieni veronmaksaja on joskus suuren sekä mahtavan Kelan silmissä pelkkä riesa ja mitättömyys.

Jonka kanssa sinällään ystävälliset suoritusportaan virkailijat yrittävät tehdä parhaansa ilman valtaa. Että kuinka saisi kohteliaasti puhelun lopetettua ilman, että mikään muuttuisi.

tiistai 14. huhtikuuta 2020

Jokilaakso jälleen kerran

Olen kirjoittanut Jokilaaksosta monta kertaa. Tarinoita ja tarinontia siitä riittäisikin ainakin kirjan verran. Ehkä senkin aika on joskus.

Siellä tai täällä on vanhempieni perintö. Kirjaimellisesti ja symbolisesti kaikki se minkä vuoksi he taistelivat lottana ja rintamalla. Siksi, että meillä, tulevilla sukupolvilla olisi parempi elo ja elämä.

Ja koska tahdon elää, osaan olla heille myös hamaan tappiin saakka syvästi kiitollinen. Jota kävin päivittässä heidän ja siskoni haudalla pitkäperjantaina.

Kuvan Jokilaaksosta koppasin eilen, toisena pääsiäispäivänä. Silloin hauta on ollut jo yön yli tyhjänä. Ja Mestari henkiin heränneenä tapaamassa kylän naisia ja opetuslapsiaan.

Kuva ei uutuudestaan huolimatta ole ajantasainen. Asustan luonnon keskellä, osin osaomistuskoira Niilon kanssa, eivätkä satelliitit meitä joka päivä kuvaa. Tai mistä minä sitäkään voisin tietää.

Jos Jokilaakson osalta jo kauan sitten tehdyt suunnitelmat totetuvat, on se joskus kaikkien käyttöön tarkoitettu luonnon tai oikeastaan kaiken elämän suojelukohde. Jossa voi viettää tuokion irti hektisyydestä ja muusta kiireestä. Missä ihminen säätää luonnon omia säätöjä mahdollisimman vähän.

Missä on tilaa kaikille. Kyykäärmeelle, punkeillekin, himalajanpalsamille, kissankellolle, sinivuokolle, kirjosiepolle, kaloille, saukolle, ilvekselle, supille, lepakoille sekä monen inhokille countrykanille. Joka ei tee luonnolle mitään pahaa, mutta sekoittaa senkin edestä ihmisen omat säädöt puutarhoissa.

Jokilaakson historia, kuten koko paikkakin sijainti huomioiden on ainutlaatuinen. Jos tähtien asento on huomenaamuna suotuisa, kirjoitan siitä jotain ja julkaisen lähes alastonkuvani 😊.

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Soini

Minäpä kerron jotain vanhaa ja uutta Soinista. Se on hieno ja ainutlaatuisella perinnöllä varustettu nimi. Jota olen oppinut arvostamaan vasta nyt, kun tulen ensi kuussa iältäni aikuiseksi täyttäessäni 70. Luotan siihen, että näin käy ja Luoja sekä korona sen sallivat.

Nyt olisi nimittäin väylät auki omille poluille, sillä eilen päättyi kahden viikon karanteeni Aasiasta paluuni jälkeen. Alkaakseen toukokuussa uudelleen hieman lievempänä. Minulle jatkovankeus on tosin iästä huolimatta vapaaehtoista. Se perustuu järkeen sekä itsesuojeluvaistoon, koska se ei koske kuntien luottamushenkilöitä 😂😂.

Soini tuli perimätiedon mukaan sukuuni isän puolelta hänen isänsä ottamana jonkun talon nimestä. Koska hänen kokeman mukaan Jurvan Kentankylässä oli niin paljon Kenttia. Isoisäni Akseli oli alkujaan sen niminen ja hänkin oman tiensä kulkija, joka halusi erottua muista.

Heh, aivan kuin minä koulussa. Jonka vuoksi sain milloin mitäkin rangaistuksia. Turpiinikin kerran hitsauskopissa opettajalta. En siitä elämöinyt, sillä se kuului vähän sen ajan opetusmetodeihin ja olin tämän mitä suuremmassa määrin ansainnut. Vuosia kestäneestä leukojen louksutuksesta.

Mutta Soini on myös kunta. Entistä erämaata, jonka kirkon edessä on valtakunnan ainut vaivaisakka. Minulla on jossain valokuvakin, jossa sen vieressä poseeraa pyörätuolia käyttänyt ensimmäinen vaimoni Liisa. Ja alla teksti: "Soinien vaivaisakat." Kuvassa Jokilaakson nykyiset vaivaishenkilöt koiransa kera Huvimajassaan.

Sukunimen lisäksi Soini on sekä miesten että naisten etunimi. Joskin nykyisessä kalenterissa sen katsotaan olevan vain miehellä. Mutta kansallistunnon ollessa korkealla, ehkä 1900 luvun molemmin puolin myös tyttölapset saivat sen nimekseen. Olisikin mukava, jos joku suvussani oleva tai tuleva tyttö saisi sen kutsumanimekseen.

Kalevanpojat tunnetaan myöhemmässä, kristinuskon sävyttämässä suomalaisessa mytologiassa usein pahoina tai arvaamattomina jättiläisinä, jotka saattoivat Mikael Agricolan mukaan kaataa viljan tai metsänkin kumoon..

Aiemmissa kertomuksissa kalevanpojista heidät kuvataan kuitenkin inhimillisinä sankarihahmoina. Muiden muassa Väinämöisen, Kullervon ja Lemminkäisen sanotaan olevan kalevanpoikia. Ja yllätys yllätys, yksi kymmenestä kalevanpojasta oli Soini.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Kaukaa haetut...

Joskus joku hakee kaukaa perheeseen koiran ja joskus joku hakee siitä vieläkin kauempaa haetun jutunaiheen tai parahduksen tapaisen.

Kuten nyt Suomalaiset Filipppiineillä faceryhmän ylläpitäjä Somo Aaltonen. Jaoin nimittäin postauksen, jossa kerrottiin Jomtien Pattaya Beach ryhmän ylläpitäjän, Päiviksen toimineen lentokummina koiralle, joka tuli Thaimaasta Suomeen uuteen kotiinsa.

Tähän Somo, edelleen kaukaa Filippiineiltä tai Tampereelta totesi, että lentolipun hinnalla olisi saanut steriloitua monta koiraa.

Mutta metsäni vastaa kuten sinne huudetaan, joten jatkan aiheesta yhtä kaukaa hakien.

Muistelen Aaltosen nimittäin lentäneen Lapin hiihtokeskuksiin ravintolahommiin silloin tällöin toviksi Filippiineiltä ja takaisin.

Tälläkin lentolipun hinnalla olisi steriloitu puolet enemmän koiria. Puhumattakaan paljonko olisi tehty mirrittömiksi tai pallittomiksi Lapin hiihtokeskuksissa juotujen drinksujen euroilla laskettelun lomassa. Aivan oma lukunsa ovatkin Lapin hiihtokeskusten hissilippujen tulot. Ehkä noin 50 miljoonaa kaudessa. Siitäkin siivu sterilointityöhön, eikö niin Somo?

Teoriatasolla koira pentuineen ja pentujen pentuineen potenssilaskulla kertoo yhden koiran jälkeläisten määrän sen elinaikana olevan kymmeniä tuhansia koiria.

Mutta tämä, nimeltään Benny ei ole enää siinä joukossa, sillä se on poistettu Koh Changin koirien muonavahvuudesta ja liitetty vastuullisesti vastaavaan vahvuuteen Suomessa.

Somo Aaltonen on kelpo koulukaverini tai sinne päin. Luulen nimittäin, että kun ensi kuussa täytän 70, täyttää tämä entinen ja ikuinen Tuusulan vintiö 60. Hän on kerännyt merestä yksin roskia enemmän kuin minä ja kaikki tuntemani kaverit yhteensä. Tätä(kin) arvostan 👍.


lauantai 11. huhtikuuta 2020

Pääsiäinen ja kristittyjen oikopolut

Monesti teen hengellisenkin asian sen kokoiseksi ja näköiseksi, että ymmärrän mitä se tarkoittaa omakohtaisesti. Joka toivon mukaan on kaukana ulkokultaisuudesta.

Itse tekemäni unisiepparin pitäisi
pitää pahat henget ulkona kodistani
Näin pääsiäisenä kyselen itseltäni paljonko on minun Juudakseni hinta? Opetuslastaan Jeesus varoitti etukäteen, että ennen kuin kukko kolmesti laulaa, kiellät vallan minut. Eikä tarvinnut sotilaiden paljon kovistella, kun Pietari sanoi kuin kunnon konna tuomarin edessä konsanaan, etten tunne koko miestä. Se oli hänen Juudaksensa hinta. 

Juuri Juudaksen parjaajia en hevin ymmärrä. Sillä jos Jumalaan uskoo, oli hän oleellinen osa suurta suunnitelmaa. Siis Herran tahdon mukainen.

Kun kysyn kelpo kristityltä, että kuinka kulkisi hänen pelastustiensä ilman kavaltajaa, on kieli aivan solmussa eikä hyvällä kuulollakaan kuule kuin muminaa.

Itseni kokoisena pohdin oman Juudakseni hintaa. Että kuinka suuri läjä hopea- tai kultakolikoita minun pitäisi löytää, jotta kääntäisin selkäni Luojalleni. Ja piilottaisin rahat taskuni pohjalle "Jumalan selän takana" toivoen, ettei kukaan, varsinkaan Hän olisi nähnyt.

Unisiepparissa roikkuu myös risti ja orjantappurakruunun
tilalla sormus. Molemmissa on Isä meidän rukous
Nyt kun me kaikki itseämme kristittyinä pitävät, olemme eilen yhdessä mestanneet Vapahtajan ja ripustaneet ristille kuolemaan, emme halua arjessa muistaa koko pitkäperjantaita. Vaan toivottelemme toisillemme jo hyvissä ajoin ennen kiirastorstaita "hyvää pääsiäistä". Tehden kärsimyksestäkin ilojuhlaa.

Sen sijaan kukaan ei ole koskaan pyytänyt minua kävelemään kanssaan Golgatan tietä. Ehkä en ole siihen tarpeeksi hurskas tai olen liikaa vääräuskoinen 🤔. 

Itse elän kykyjeni mukaan pitkäperjantain ja pääsiäisen päivä kerrallaan löytäen kyllä ristiltäkin ilosanoman. Vaikka Poika kokikin tulleensa hyljätyksi. 

Siellä keikkui nimittäin pari meikäläistä. Aitoja venkuloita, joista toinen ilkkui, että hoitele nyt meidät alas, jos olet se mitä suureen ääneen kylillä mainostit. Tähän vastasi kollega Syyttömän toiselta puolen, että pidä nyt vähän pienempää suuta, sillä me ollaan sentään täällä omasta syystä.

Ja kääntyi Vapahtajan puoleen pyytäen muistamista, kun olet "Isäsi luona taivaassa". Näin vähän, mutta kuitenkin kaikki tarvittiin pääsyyn taivaan porttien toiselle puolen. 

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Vauhtia sokeuteen asti ja vaarallisia tilanteita

Joskus on vähintään mielenkiintoista huomata, että se ei ole tehtävistä kiinni, kun niiden tekijä ei ole tehtäviensä tasolla. Ei silloinkaan, vaikka olisi millaiset pätevyysvaatimukset tai valitulla meriitit. Tai ei lainkaan kuten ministereillä. Kunhan vaan on elänyt suhteellisen kelpo elämää.

Jotain on pahasti pielessä ja koko kansa on saanut seurata surullista farssia, kun meidän valitsemat luottamushenkilöt ovat osoittaneet, ettei homma ole hanskassa.

Sillä Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja on valittu tehtävään valtioneuvoston päätöksellä vain puoli vuotta aiemmin työministeri Timo Harakan esityksestä. 

Tähän väliin kannattaa lukea tämä.

Mutta mikä saa upseerinuran hylänneen mainitun Timo Luoneman toimimaan kaikki normaalit hankintamenettelytavat sivuuttaen? Ja valitsemaan kymmenien tarjoajien joukosta kaksi perin epämääräisen menneisyyden omaavaa yhteistyökumppania? Ja maksamaan heille miljoonia euroja etukäteen ilman mitään merkittäviä takuita?

Aikoinaan opin viisauden, joka on auttanut luomaan luotettavuutta ja ehkä arvostustakin. "Pitää käyttää muiden rahoja kuin omia". Näin toimin aikoinaan silläkin elämäni osa-alueella, joka ei muuten päivänvaloa kestänyt.

Mainitulla taipaleella olin luotettavan yhteistyökumppanin kirjoissa myös siellä missä erilaiset jengit näyttivät suuntaviivoja. Siihen maailmaan ei silti varsinkaan yksittäistapauksena istu Onni Sarmasteen väittämä, että Tiina Jylhä olisi tilannut Helvetin Enkelit kivittämään hänen ikkunoitaan.

Mutta siihen maailmaan istuvat esimerkiksi ruuvit, joita kiristämällä saattaa kunniallinen kansalainenkin tilata yhtä jos toista sieltä sun täältä. Vaikka olisi tehtäviensä tasallakin.

Pirullisella mielellä on hyvä muistaa elämästä sekin, että oma suu on usein tärkein ja lähin. Silloinkin, kun kyseessä eivät ole oma varat.


torstai 9. huhtikuuta 2020

Ihmeparantumisia ja -immuniteetteja

Ainakin yhden kerran on blogikirjoitukseni ylittänyt valtakunnallisen uutiskynnyksen.

Silloin kirjoitin inva-autopaikoista, joita näkyy siellä täällä. Ne ovat tarkoitettu tavalla tai toisella liikuntarajoitteisille. Mutta niin paljon ja usein niille pysäköidyistä autoista nousee hyväkuntoista ja tervejalkaista väkeä, että jonkin asteisista ihmeparantumisista lienee kysymys.

Toisaalta jotkut voivat ajatella pysäköinnin olevan myös sallittua, jos aivoissa ei ole normaalia liikehdintää. Tätä tuumailen silloin tällöin, kun paikan aito tarvitsija huomauttaa asiasta vikkeläkinttuiselle, ehkä päävikaiselle paikan omineelle. Ja saa vastaukseksi vain mykkyyden, tympeän ilmeen sekä viittomakielellä keskisormimerkin🖕.

Nyt samantapaisen ihmettelyn sai aikaan koronarajoitukset yli 70-vuotiaille. Jotka eivät koske esimerkiksi kunnallisia luottamushenkilöitä.

Joskus joidenkin, ehkä itseään kovinkin viisaana pitävien logiikka on ylivertaista, omalaatuista tai en ainakaan ymmärrä sitä. Tai ehkä se olenkin minä. Siis omalaatuinen ajattelultani. Mutta miten kunnallisen maanjakotoimituksen uskotun miehen pesti antaa koronasuojan?

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Koskaan enkä missään en ole yksin

Ykköspuheenaihe on ympäri palloa virukset. Nuo sangen pienet elävät, joiden olemassa olosta emme tietäisi mitään, jos ne eivät tekisi pahojaan. Korona, millimetrin kymmenestuhannesosan kokoinen, taatusti omien teidensä kulkija on näyttänyt ihmiselle ihmisen paikan ja pienuuden.

Emmekä edes tiedä varsinkaan varmuudella mitä on tulossa. Sillä se on ihmisen tiedossa olevista viruksista yksi kolmesta, joka on tarttunut ihmisestä eläimeen. Joten jos linnut jotain muunnosta kantavat paikasta toiseen, ei siinä paljon ole karanteeneista apuja.

Itse olen taipuvainen uskomaan, että korona käy koko ihmispopulaation läpi ja sen jäljiltä eloon jäävät ne, joista en osaa arvella saati sanoa mitään.

Tiedemiehet käyttävät tässä yhteydessä mielenkiintoista termiä. Tyhmät ja viisaat virukset, aivan kuin niillä olisi aivot. Ehkä näin onkin 🤔.

Joten uskon myös siihen, että enemmin tai myöhemmin korona katoaa ihmisen arjesta, muttei kuole. Se kerää piiloissaan voimia tullakseen takaisin entistä ehompana. Ehkä vuosikymmeniä myöhemmin.

Kun olin iältäni, mutten mieleltäni pienempi, oli kodeissakin varsin tuttu asukas täi. Pieni ja kutiava kiusalainen, joita äitinikin nyppi kakaroiden päistä.

Kun vietän aikaani Aasiassa, näen siellä usein, kun naiset nyppivät ihmisten hiuksista täitä. Parin viime vuoden aikana olen myös asunut osan vuodesta paikallisten kanssa, joten osani näistä seuralaisista olen saanut itsekin. Matkatavaroihin onkin kuulunut jo tovin täishampoo.

Ehkä ennen arjessa tosiaan enemmän ajateltiin, että mitä ei näe, sitä ei ole. Nykyisin tiedämme asian olevan toisin ja missään emmekä koskaan ole yksin. Ja kirjaimellisesti on niin, että jos ei kaikkea, niin osan näistä kannan aina mukanani. Arkkuun asti.

Pari vuotta sitten luin yhdysvaltalaisen tutkimuksen, että keskivertokodissa on noin sata erilaista elävää, joista vain osan näemme. Pölypunkeista hämähäkkeihin, kärpäsistä hyttysiin ja sokerimuurahaisista lukuisiin muihin vipeltäjiin. Lentäviin, käveleviin, mateleviin ja mikä nyt milläkin tavalla kulkee. Osa on kovastikin ei-toivottuja. Luteista tupajumiin 🤣.

tiistai 7. huhtikuuta 2020

Hammastenkiristysmateriaalia vihreitä inhoaville

Hallitus järjesti tänään tiistaina 7. huhtikuuta koronatilannekatsauksen. Aiheena rajaliikenteen tiukentamiseen liittyvät hallituksen linjaukset.

Paikalla olivat vihreä sisäministeri Maria Ohisalo, vihreä ulkoministeri Pekka Haavisto, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sekä entinen vihreä, liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka 😁.

Tällä joukolla linjataan nyt valtakunnan rajaliikennettä, joka tietty koskettaa tavalla tai toisella koko kansaa, meitä kaikkia siis.

Hyvä edustus vihreiltä. Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen edustaja kertonee, että kaikki tehdään lainkirjainten mukaan. Hänen, etupäässä ruotsinkielisen avauspuheenvuoron perusteella näyttivät ruotsinkieli ja Ahvenanmaan tarpeet olevan varsin tärkeitä.

Tämän satuttua silmiini ja korviini, palasi mieleni vuosikymmenten taakse, kun olin Jyväskylän maalaiskunnan vihreä valtuutettu muistaakseni neljän naisen kanssa.
Vähän sama ilmiö kuin Tuusulassa, mutta täällä kuusi tai seitsemän eniten ääniä kunnallisvaaleissa saanutta olivat naisia. Loistava joukko. Vaikka sainkin eniten miehistä ääniä, sillä en yltänut edes varavaltuutetuksi.

Mutta takaisin Jyväskylään. Mitättömän poliittisen urani ehkä parhaan palautteen sain keskustalaiselta valtuuston puheenjohtajalta. Joka kahviossa huusi, että pidä Soini ne naisesi kurissa, sillä ne käyttävät enemmän valtaa kunnassa kuin koko Keskustapuolue.

Pidin palautteesta, sillä takana oli valtaisi määrä tunnetta ja se tuli taatusti Keskustan Keski-Suomen piirin puheenjohtaja Pekka Toivosen sydämestä 🤣.

Aamutuimaan pohdin sitäkin, kun Suomessa on tapana, että presidentiksi valittu eroaa puolueesta. Ehkä korostaakseen, että hän on ja haluaa olla koko kansan presidentti.

Mutta kun valitaan kaupungin- tai kunnanjohtajaa sekä pormestareita, tuntuu, että puoluetausta vain korostuu ja jotkut valituista pitävät sitä kovastikin esillä. Miksiköhän näin? Onkohan ajatus pitää puolueensa tuella mahdollisimman paljon näkemyksistään kiinni ja valtaa omissa käsissään? Ehkä tarkoitus ei olekaan sama kuin presidentillä?


maanantai 6. huhtikuuta 2020

Pentti Linkola, piikkinä Vihreän liikkeen lihassa

Kaarlo Pentti Linkola on kuollut. Hän oli suomalainen kirjailija, radikaali syväekologinen ympäristöfilosofi, toisinajattelija, kehityskriitikko, luonnonsuojelija, ornitologi, kalastaja ja esseisti.

Hänen ajattelunsa ydinsanoma oli, että ihminen ajaa maapalloa kohti katastrofia ja loppumme on lähellä. Keskeisintä hänen mielestään oli väestöräjähdyksen estäminen sekä luonnon kuormituksen vähentäminen.

Tiettävästi viimeisessä haastattelussaan Pentti Linkola ei juuri nähnyt toivoa. "Ei yksi virus juuri mitaan muuta. Koronavirus voi hieman jarruttaa maapallon tuhoa, mutta kun se on saatu lannistettua, jatkuu sama elämäntapa. Niin kauan kuin taloudellinen edistys ja kehitys ovat ihmisen keskeisiä tavoitteita, on maapallon pelastaminen menetetty."

Tunsin Pentin tai ainakin tapasin jonkun kerran. Hän oli aikoinaan yksi Vihreän liiikkeen vaihtoehtovoimista. Joka hyvinkin pian huomasi, että vihreät eivät häntä tarvitse eivätkä kaipaa eikä hän Vihreää liikettä. Joka väkisin halusi puolueeksi. Yksi tärkeimmistä syistä oli raha puoluetuen muodossa.

Se myös hajoitti hienon liikkeen, jota ei ainakaan nykyinen vallassa oleva joukko juuri sure. Muistan kuin eilisen, kun Oulun kokoontumisessa, helluntaiseurakunnalta lainatussa teltassa osa väestä sanoi: "Ei sillä ole merkitystä mitä täällä sovitaan, sillä meitä on riittävästi perustamaan puolue joka tapauksessa."

Sen seurauksena syntyi parikin puoluetta, joista paloheimolaiset veivät nimenkin, Vihreät rp. Myös linkolalaiset lähtivät omille teilleen. Valtaan jäi nykyinen väki perillisineen, joka valitsi nimeksi Vihreä Liitto rp.

Aatteen kannalta se oli surullinen episodi, sillä moni toisinajattelija hylkäsi vihreät. Paloheimosta Komsiin ja Linkolasta Junekseen.

Eero Paloheimo oli aikansa piikkinä Vihreiden lihassa, mutta loppuun asti sitä oli merkittävästi vain Pentti Linkola.

Pentti Linkolaa, Ville Komsia ja Björn Wahlroosia arvostan samasta syystä. Joka ei ole, että olisin samaa mieltä. Vaan, että he elivät ja elävät kuten puhuvat.

Itse olen paljon suurempi floppi, joka lennän huvikseni vähintään kerran vuodessa toiselle puolelle palloa. Ja selitän sen itselleni sekä muille henkilökohtaisella päästökauppakompensaatiolla. Laittamalla Merikonttikodin toimintoineen puoleksi vuodeksi talviunille.

Mutta paljon lentelee Pekka Haavistokin valitsemassaan ulkoministerin pestissä. Olisikin mukava tietää mikä on hänen henkilökohtainen, vastaava kompensaationsa. Ehkä kysyn sitä häneltä joskus. Luulen, että hän EI vastaa, että "älkää tehkö kuten minä, vaan tehkää kuten sanon" .

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Viikko karanteenia takana

Viime sunnuntaina Finnairin kone laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle. Olin siinä ehkä 500 joukossa mukana ja edessä on ehdottoman erilainen kesä kuin ikinä kesäkoto-Suomessa.

Jos hengissä selvitään, sillä olen Jokilaaksossa koronakaranteenissa. Olen pitänyt siitä kiinni yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Vesipumppu oli jäänyt talviunille, eikä suostunut heräämään. Tai oikeastaan suostui, mutta roiski vettä sinne tänne, muttei minne olisi pitänyt. Korjauskelvottoman pumpun tilalle asensivat uuden pesuveden saantia varten. Enkä mennyt kahta metriä lähemmäs asentajia.

Juomaveden noudan entiseen tapaan läheiseltä, luonnonvaraiselta lähteeltä ja ennen paluutani oli veli täyttänyt ruokakaapit, joiden avulla pärjään helposti kaksi viikkoa.

Mutta entäpä, jos minulla ei olisi rahaa tai en voisi ostaa mistään mitään rahalla? Kuinka eloni järjestäisin? Viime yönä sitä pohdin ja en keksinyt kuin yhden vaihtoehdon. Varastamalla.

Isäni oli hajulla, vaikka hänkin oli omalla laillaan rahan liekassa. Hänellä oli maksuvälineitä aina vähintään omiksi tarpeiksi. Kun joskus niitä häneltä lainaksi pyysin, hän antoi, mutta evästi: "Älä osta sitä mitä tarvitset, vaan sitä mitä ilman et tule toimeen."

Mutta nyt kun on aikaa pohtia yhtä ja toista, olemme joutuneet huomaamaan kuinka raha liikuttaa ja hallitsee meitä. Talouden pyörien pysähtyminen pysäyttää ihmisen monella lailla. Pääskynen sen sijaan, kuten muutkin eläimet elävät kuten ennenkin.

Mutta miten itse kukin meistä elonsa järjestäisi ilman rahaa? Lähtemällä varkaisiin kanssani? Onko muita ehdotuksia?


lauantai 4. huhtikuuta 2020

Kuka saa päättää......?

Aikoinaan minulta meni jokunen tovi, jolloin oli mukavampi olla kännissä kuin selvinpäin. Ainakin silloin tällöin. Viimein aina päivästä toiseen. Reipas kymmenen vuoden siivu, kun taidon olin oppinut. Joka alkoi krapularyypyn opettelusta.

Sitten olin pääsemässä uuden elämän alkuun ja jätin vanhan kuin haaskan elämäntapakauppiaiden kaluttavaksi. Uutta polkuani kuljin omilla ehdoillani, joka toivon mukaan ei kelpaa pirulle. Mutta ei se kelvannut kaikille muillekaan, vaikka tosin toisin toivoin.

Ympärillä hääräsi aa- ja a-kiltalaisia sekä ties milläkin tavalla raitistunutta, joiden mielestä olin raitistunut väärin. He olivat kuin palopäällikkö, joka tuli jälkijunassa sammutetun tulipalon rauniolle ja totesi, että väärin sammutettu.

Mutta pahimpia olivat mustakantisen kirjan kanssa kulkevat, jotka yrittivät ottaa itselleen Big Bossini vallan. Ja sanoivat tuomitseva ilme kasvoillaan, että jos en sitä taikka tätä, niin ei ole väliä juonko vai en, sillä tuonelaan menen kuitenkin.

He ovatkin suurimmat syylliset, etten usko tuonpuoleiseen samoin kuin he. Tällä yritän estää, ettei minusta tule viimeistään siellä jossakin heidän kaltaista.

Presidenttimme on pyrkinyt auttamaan koronakriisissä koko kansaa monin tavoin. Muun muassa kertomalla mielipiteitään mitä olisi syytä tehdä tai hyvä harkita. Olen pitänyt tätä merkittävänä asiana.

Mutta kaikille sekään ei sovi, vaan heille sopisi, että Sale pysyisi hissun kissun karanteenissa vaimonsa, poikansa, koiransa ja hovinsa kanssa Mäntyniemessä.

Kun hän lähetti mielipiteensä pääministerille, niin jopa valtakunnan kakkonen, eduskunnan puhemieskin parahti. Että sanominen oli virhe. Tai ainakin tapa, jolla Mäntyniemestä konahdettiin.

Jäi maku blogin alun palopäälliköstä. Tätä pohdin, kun pääministeri kertoi matkustajien ryntäilystä päättömien kanojen ja kukkojen lailla lentokentällä ilman ohjeita. Syy oli rahvaalle (kansalle) kerrottuna, että tieto ei kulkenut hänen ministeriöiden välillä.

Pohdintaa jatkoin ja jatkan yhä ilman seuraa karanteenissa, enkä silti ymmärrä. Mutta ehkä minun ei tule ymmärtääkään, vaan ainoastaan äänestää silloin kun sanotaan.

Heh... Niilo-koiraa pitää kusettaa päivittäin, mutta vaalikarjaa vain tuokio ennen vaaleja 🤣.

Ihmettelen sitäkin miksi Suomen valtio halusi minutkin hinnalla millä hyvänsä lentämään täpötäydessä koneessa Thaimaasta Suomeen? En ymmärrä sillä jos olisin sairastunut Pattayalla, olisi hoitopaikkani ollut vähintään Meilahden tasoinen Bangkok Hospital. Jonka itse maksamani vakuutus olisi kustantanut.

Tosin en ymmärrä sitäkään, kun joukkoliikenne oli maahan tulleilta suomalaisilta pannassa ja taksilla mentiin valtion piikkiin Vantaalta vaikka Tornioon. Niin miksi Ouluun menevät maahantulijat jatkolensivät Finnairilla sinne pari kertaa päivässä?





perjantai 3. huhtikuuta 2020

Häivähdys talvea tuli Jokilaaksoon

Illalla painoin pään tyynyyn ja kevät oli edennyt vauhdilla. Kun aamuyöllä heräsin, ei talvi ollut irroittanutkaan otettaan. Vaan satoi lunta ja maa oli kauniin valkoinen.

Vaikka olikin kaunista, viivähti ajatukseni Jokilampien joutsenpariskunnassa ja hyönteissyöjälinnuissa. Heille tuli kylmä lumisuihku eloon ja pesimäpuuhiin, sillä ilmasta katosivat viimeiset, tai oikeastaan ensimmäisetkin hyönteiset.

Ehtoolla laitoin Nunnauunin puolivaraavaan takkaan tulet ja ihmettelin sen huonoa vetoa. Siitä osan laitoin matalapaineen piikkiin, sillä piipusta tullut vähäinen savu ei noussut taivaalle, vaan tavoitteli maan pintaa. Loppusyitä rakentelin märistä puista ja mahdollisesta uunin tuloilmaaukon puhdistustarpeesta.

Mutta ei se selittänyt kaikkea. Savuakin tuli sisään enemmän kuin aiemmin, vaikka sitä on tullut muulloinkin. Ovet ja ikkunat olivat auki, kun tuuletin Merikonttikotia.

Ainut hyvä asia, jonka keksin oli, että tuli testattua palo-, savu- sekä häkäilmaisimet. Ne toimivat loistavasti eivätkä meinanneet lopettaa varsin kovaksi äitynyttä hälytysääntä lainkaan.

Vuoteessa pohdin, että aamusella syvennyn asiaan perinpohjin. Mutta yöllä varoitin hälytti jälleen. Siinä samassa oivalsin, että vanhuudenhöperyys on mitä ilmeisemmin tullut pysyväksi seuralaisekseni.

Aamulla poltin uuden pesällisen ja kaikki toimi loistavasti, kun muistin avata pellit 🤣🤣🤣.




torstai 2. huhtikuuta 2020

Ahdistava logiikka

En viisastele ja vielä vähemmän yritän näytellä viisasta. Mutta paljon olen mossottanut, aina kyllästymiseen saakka taloudesta ja sen ylivallasta. Missä kaikki pyörii rahan ympärillä ja kaikkea pitää olla yhä enemmän, suurempaa ja kalliinpaa. Auton vaihtoonkin riittää naapurikateus.

Kaikista eläväisistä ahneuden ja mainitun kateuden ongelma on vain ihmisillä, vaikka saman tapaista löytyy eläimistäkin. Harakat kiusaavat pihassa luuta kaluavaa koiraa, kunnes se hiiltyy ja kirmaa kiusaajien perään. Jolloin sivussa luuta kytännyt parven jäsen vie luun ketjussa olevan koiran ulottumattomiin. Väittäisin harakoiden vielä ilkkuvan perään.

Ehkä korona satuttaa eniten tai ensin keskiluokkaista, joka ei pääse reissuun sinne eikä minnekään, ei saakaan hankittua sitä tai tätä tarpeetonta, eikä voi viettää viikonloppuiltaa kantakuppilassa ja niin edelleen.

Ehkä korona-arjen sankari on Kainuun korvessa mökissään asuva työtön tai eläkkeellä oleva metsuri. Joka hankkii ruokansa omasta kasvi- ja perunamaasta, metsän sienistä ja riistasta sekä järven kaloista.

Ja joka ei muutenkaan mene kylälle kuin suola- tai kaffepaketin noutoon sekä rahapäivänä, jolloin hän nostaa postin pisteestä saapuneet rahansa.

Ihmisiltä loppuvat maksuvälineet rahakeskeisessä elämässä, kunnat odottavat valtiolta miljardiluokan apupakettia, yrittäjät helpotusta vähintään vuokriin ja kaikki keillä on velkaa, helpotusta lainoihin. Mutta kukaan ei kerro tai edes ehdota mistä rahat otetaan. Enkä sitä tiedä minäkään.

Koko yhteiskunta on iät ja ajat elänyt kädestä suuhun, kuntien taloudet ovat kuralla ilman koronaakin ja valtakunnan kirstu on täytetty velkarahalla, jos silläkään.

Mutta tiedän kuka on viime kädessä laskun maksaja. Sama kuin aina ennenkin. Hän tai se, joka maksaa veroja.

Olen karanteenissa, josta toivon selviäväni elävänä ihmisten ilmoille. Olen myös itsekäs ja omalla laillani kuin Kainuun metsuri.

Nyt ymmärrän senkin mitä tarkoittaa puskurirahastot. Loppuelämäni pääsponsori on Ilmarinen ja olen hyvin tyytyväinen, että sen kirstu on täynnä maksettuja eläkerahoja 😁.