Kasvisruokaa varusmiehille

päivis: Viime viikon yksi mielenkiintoisista uutisista oli, että varusmiehille alettaisiin tarjota kasvisruokaa kaksi kertaa viikossa. Vielä mielenkiintoisemmaksi asia muuttui, kun puolustusministeri Jussi Niinistö möläytti ilmoille epäilynsä, että kasvisruoka ei riitä turvaamaan muun muassa proteiinin ja hiilihydraattien saantia.

Kyllähän ministerin olisi kannattanut ensin kysyä vaikka joltain asiantuntijalta, että onko asia tosiaan näin. Turhaan nolasi itsensä.

Paistoin tänään yhtä suosikkiruokaani, jota kutsutaan muun muassa
kasvismaksalaatikoksi. Siinäkin on pähkinöiden ansiosta niin paljon
proteiinia, että ministeri Niinistönkin saattaisi hämmästyä.

Olen jo muutaman vuoden kuulunut Facebookin pariin vegaaniryhmään. Vegaanithan ovat ihmisiä, jotka eivät käytä lainkaan eläinperäisiä tuotteita ruokavaliossaan. Kasvissyöjät taas voivat käyttää myös maitotuotteita ja kananmunia. Varusmiehille oletettavasti on tarkoitus tarjota ruokaa, jossa noita viimeksi mainittujakin ruoka-aineita on. Mutta vegaaniruokakaan ei aiheuta ministerin pelkäämään puutosta ravinnossa. Ainakin vegaanit tuntuvat olevan oikein hyvin perillä siitä, mitä tasapainoinen ja monipuolinen ruokavalio pitää sisällään.

Kuuntelin radiosta, kun siellä haastateltiin jotain varusmiesten edustajaa. Hän kertoi, että varuskunnissa ilmoitus kasvisruoan tarjoamisesta ei ole aiheuttanut sen kummempaa keskustelua. Eikä ihme. Varusmiehet ovat sitä ikäluokkaa, joista moni on itse kasvissyöjä tai ainakin kaveripiirissä on kasvissyöjiä ja vegaaneja. Kouluissakin kasvisruokien tarjonta on lisääntynyt. Ehkä ministeri Niinistö onkin vain sen verran vanhempi, ettei hänelle ole ihan normaalin arkielämän kautta tullut ymmärrystä kasvissyöntiä kohtaan.

Niinistön pelko proteiinin puutteesta on oikeastaan käsittämätön. Joskus tuntuu, että kasvissyöjät tai vegaanit jopa popsivat turhankin paljon proteiinia. Sitä on niin helppo saada vaikkapa pavuista, linsseistä ja pähkinöistä. Tai kaikista niistä uusista tuotteista, joilla meitä kasvissyöjiä nykyään hellitään.

Vuoden 2018 parhaimmaksi uutuustuotteeksi äänestetty vöner sisältää huomattavasti
enemmän proteiinia kuin esimerkiksi naudan jauheliha.

Vegaanista ruoanlaittoa

päivis: Aah kuinka olenkaan kaivannut kasvismaksalaatikkoani! Niin epätoivoisesti kaipasin sitä, että ensimmäisellä kauppareissulla Thaimaasta tultuamme ostin pussin kokonaisia ohrasuurimoita, vaikka kasvismaksalaatikko tekeytyykin parhaiten rouhituilla ohrasuurimoilla. Pari viikkoa tässä kuitenkin ennätti vierähtämään ennen kuin sain tehtyä tuota vegaanista herkkua.

Ulkomuistista tiedän, mitä tuohon uuniruokaan laitetaan, mutta silti aina tarkistan netistä joltain Oikeutta eläimille -keskustelupalstalta, minkä verran mitäkin ainetta tarvitaan. Mutta puolen vuoden - tai kai vähän ylikin - aikana tuo ikivanha sivu on poistunut netistä. Hetken aikaa piti tuumailla ennen kuin aloin sekoitella aineksia. Uusia versioita saman nimisestä uuniruoasta en halunnut lähteä kokeilemaan, eikä ihan kaikkia aineita kaapista olisi löytynytkään.

Olen kerran aikaisemminkin kirjoittanut tästä kasvismaksalaatikosta blogin, mutta silloin en kertonut, mistä se valmistetaan. Olisi helpottanut tämänkertaistakin kokkailua, jos olisin tehnyt niin. Siis näitä: rouhittuja ohrasuurimoita n. 3 dl (keitellään vartin verran), hyvin silputtu sipuli, 1,5 dl jauhettuja pähkinöitä, 1 dl rusinoita, pari ruokalusikallista soijajauhoa, 1/2 dl siirappia, suolaa, paprikajauhetta ja 4 dl kauramaitoa. Öljytään uunivuoka, sekoitetaan ainekset ja paistetaan tunnin verran 200 asteessa. Suunnilleen noin.

Minulle on tärkeää kypsentää kasvismaksalaatikkoni Anna-mummulta
perimässäni, ovaalin muotoisessa teräsvuokassa.

Reseptiä googlettaessani huomasin, että kasvismaksalaatikko oli jotenkin yhdistetty myös Saarioisten eineksiin. Taisi kuitenkin kyse olla aprillipilasta, joka kuulemma joskus pyöri sosiaalisessa mediassa.

Tällä kertaa netistä silmiin sattui myös keskustelua ruoan nimestä. Joku kermaisempaa (ehkä kaurakermaisempaa) versiota kaivannut ehdotti nimeksi tyyliin kermainen ohravuoka. No ei tietenkään! Muutama taas kauhisteli sitä, että nimessä näkyy tuo sana maksa. Olen lapsena syönyt maksalaatikkoa, joten tiedän, ettei tämä ruoka nyt maksalaatikolta sentään maistu, mutta rakenteeltaan se muistuttaa paljolti maksalaatikkoa. Ehkä erityisesti rusinat tekevät sen. Minä kyllä liputan sen puolesta, että kasvismaksalaatikko saa pitää nimensä.

Millään muotoa en oikeaa maksalaatikkoa kaipaa. Niin kuin en kaipaa lihapulliakaan, vaikka mielelläni syön erilaisia ruskeita kasvispyöryköitä. Kastikkeen kanssa tai ilman. Sama juttu kasvismakkaroiden kanssa. Niistä muuten ihmisillä on jännästi tosi erilaiset mielipiteet. Jos joku kasvismakkara tai -nakkilaji on jonkun mielestä parasta mitä Suomen kaupoissa on tarjolla, joku toinen sanoo samoista makkaroista, että "ei kiitos enää toista kertaa". Makuasioista ei selvästikään kannata kiistellä.

Maksalaatikkoa kai syödään mielellään puolukkasurvoksen kanssa. Niin syödään kasvismaksalaatikkoakin. En ole muutamaan päivään käynyt kaupassa, joten jääkaapissa ei puolukkahilloa ollut. Onneksi kuitenkin olin syksyllä laittanut yhden hillopurkin jämän pakastimeen, joten siltäkin osin herkkulounaani oli täydellinen.

Kasvismaksalaatikkoa

päivis: Kaikenlaiset lihaa tai kalaakin muistuttavat kasvisruoat ovat olleet viime aikoina kovin suosittuja. Nyhtisten ja härkisten myötä moni lihansyöjäkin on keventänyt ruokavaliotaan. Mutta myös kasvissyöjät ovat saaneet toivottua vaihtelua varsinkin mahdollisuuksiin turvata päivittäinen proteiinin saanti.

Seuraan nykyään paria vegaanien Facebook-sivustoa. Toinen, Sipsikaljavegaanit, jota enemmän lueskelen, on kai tarkoitettu palvelemaan vähän rennompaa keskustelua vegaaniruoasta. Välillä sieltä tulee poimittua vinkkejä, mutta todellisuudessa teen aika perinteisin keinoin ja tutuista aineista omia kasvisruokiani. Välillä ne ovat myös vegaanisia.

Olen varmaan jo parikymmentä vuotta sitten löytänyt reseptin, joka tunnetaan nimellä kasvismaksalaatikko. Kaivoin sen uudelleen käyttöön muutama vuosi sitten. Nykyäänhän ei tarvitse juuri muistaa, mistä jonkun ruokaohjeen on saanut, kun netistä ohjeet löytyvät vaivatta.

Kasvismaksalaatikko ei ole niin tummaa kuin sen liharuokaversio.

Kasvismaksalaatikon valmistamisesta löytyy useampiakin ohjeita. En koskaan luota siihen, että muistaisin ulkoa tarvittavat aineet ja niiden määrät. Ne pitää siis ensin etsiä. Poimin aina ohjeen, joka on joskus julkaistu jollain oikeutta eläimille foorumilla. Sielläkin ohjeen jakaja toteaa hauskasti, että häntä ei sitten tarvitse haukkua, jos ruoka ei onnistu. Hän kun ei edes itse ole kertomansa mukaan koskaan kokeillut reseptiä.

En noudata sivulla olevaa ohjetta orjallisesti. Välillä käytän riisiä, välillä rikottua ohraa. Ohjeessa ei ole rusinoita, mutta laitan niitä aina. Joskus jätän siirapin pois tai vaihdan soijamaidon kaurajuomaan. Kananmunaa ruokaan ei tarvita. Se korvataan soijajauholla. Toisinaan kuitenkin käytän luomumunia. Sipulia ja sitä sun tätä maustetta pitää myös pataan lisätä.

Vaikka kasvismaksalaatikko onkin herkkua, en ole erityisen innostunut siitä, että kasvisruoan pitäisi maistua ja näyttää liharuoalta. Siksi tuntuukin omituiselta, kun keskusteluissa välillä hehkutetaan, miten ihanan lihaisalta joku ruoka maistuu.

Huvittavimmassa aiheeseen liittyvässä kirjoituksessa joku parahti, että mikä se ruokaohje olikaan, jolla saa tehtyä tonnikalan makuista kasvisruokaa. En lukenut vastauksia, vaikka niitäkin taisi siinä vaiheessa olla tarjolla kymmenkunta.