Kasvisruokaa varusmiehille

päivis: Viime viikon yksi mielenkiintoisista uutisista oli, että varusmiehille alettaisiin tarjota kasvisruokaa kaksi kertaa viikossa. Vielä mielenkiintoisemmaksi asia muuttui, kun puolustusministeri Jussi Niinistö möläytti ilmoille epäilynsä, että kasvisruoka ei riitä turvaamaan muun muassa proteiinin ja hiilihydraattien saantia.

Kyllähän ministerin olisi kannattanut ensin kysyä vaikka joltain asiantuntijalta, että onko asia tosiaan näin. Turhaan nolasi itsensä.

Paistoin tänään yhtä suosikkiruokaani, jota kutsutaan muun muassa
kasvismaksalaatikoksi. Siinäkin on pähkinöiden ansiosta niin paljon
proteiinia, että ministeri Niinistönkin saattaisi hämmästyä.

Olen jo muutaman vuoden kuulunut Facebookin pariin vegaaniryhmään. Vegaanithan ovat ihmisiä, jotka eivät käytä lainkaan eläinperäisiä tuotteita ruokavaliossaan. Kasvissyöjät taas voivat käyttää myös maitotuotteita ja kananmunia. Varusmiehille oletettavasti on tarkoitus tarjota ruokaa, jossa noita viimeksi mainittujakin ruoka-aineita on. Mutta vegaaniruokakaan ei aiheuta ministerin pelkäämään puutosta ravinnossa. Ainakin vegaanit tuntuvat olevan oikein hyvin perillä siitä, mitä tasapainoinen ja monipuolinen ruokavalio pitää sisällään.

Kuuntelin radiosta, kun siellä haastateltiin jotain varusmiesten edustajaa. Hän kertoi, että varuskunnissa ilmoitus kasvisruoan tarjoamisesta ei ole aiheuttanut sen kummempaa keskustelua. Eikä ihme. Varusmiehet ovat sitä ikäluokkaa, joista moni on itse kasvissyöjä tai ainakin kaveripiirissä on kasvissyöjiä ja vegaaneja. Kouluissakin kasvisruokien tarjonta on lisääntynyt. Ehkä ministeri Niinistö onkin vain sen verran vanhempi, ettei hänelle ole ihan normaalin arkielämän kautta tullut ymmärrystä kasvissyöntiä kohtaan.

Niinistön pelko proteiinin puutteesta on oikeastaan käsittämätön. Joskus tuntuu, että kasvissyöjät tai vegaanit jopa popsivat turhankin paljon proteiinia. Sitä on niin helppo saada vaikkapa pavuista, linsseistä ja pähkinöistä. Tai kaikista niistä uusista tuotteista, joilla meitä kasvissyöjiä nykyään hellitään.

Vuoden 2018 parhaimmaksi uutuustuotteeksi äänestetty vöner sisältää huomattavasti
enemmän proteiinia kuin esimerkiksi naudan jauheliha.

Vegaanista ruoanlaittoa

päivis: Aah kuinka olenkaan kaivannut kasvismaksalaatikkoani! Niin epätoivoisesti kaipasin sitä, että ensimmäisellä kauppareissulla Thaimaasta tultuamme ostin pussin kokonaisia ohrasuurimoita, vaikka kasvismaksalaatikko tekeytyykin parhaiten rouhituilla ohrasuurimoilla. Pari viikkoa tässä kuitenkin ennätti vierähtämään ennen kuin sain tehtyä tuota vegaanista herkkua.

Ulkomuistista tiedän, mitä tuohon uuniruokaan laitetaan, mutta silti aina tarkistan netistä joltain Oikeutta eläimille -keskustelupalstalta, minkä verran mitäkin ainetta tarvitaan. Mutta puolen vuoden - tai kai vähän ylikin - aikana tuo ikivanha sivu on poistunut netistä. Hetken aikaa piti tuumailla ennen kuin aloin sekoitella aineksia. Uusia versioita saman nimisestä uuniruoasta en halunnut lähteä kokeilemaan, eikä ihan kaikkia aineita kaapista olisi löytynytkään.

Olen kerran aikaisemminkin kirjoittanut tästä kasvismaksalaatikosta blogin, mutta silloin en kertonut, mistä se valmistetaan. Olisi helpottanut tämänkertaistakin kokkailua, jos olisin tehnyt niin. Siis näitä: rouhittuja ohrasuurimoita n. 3 dl (keitellään vartin verran), hyvin silputtu sipuli, 1,5 dl jauhettuja pähkinöitä, 1 dl rusinoita, pari ruokalusikallista soijajauhoa, 1/2 dl siirappia, suolaa, paprikajauhetta ja 4 dl kauramaitoa. Öljytään uunivuoka, sekoitetaan ainekset ja paistetaan tunnin verran 200 asteessa. Suunnilleen noin.

Minulle on tärkeää kypsentää kasvismaksalaatikkoni Anna-mummulta
perimässäni, ovaalin muotoisessa teräsvuokassa.

Reseptiä googlettaessani huomasin, että kasvismaksalaatikko oli jotenkin yhdistetty myös Saarioisten eineksiin. Taisi kuitenkin kyse olla aprillipilasta, joka kuulemma joskus pyöri sosiaalisessa mediassa.

Tällä kertaa netistä silmiin sattui myös keskustelua ruoan nimestä. Joku kermaisempaa (ehkä kaurakermaisempaa) versiota kaivannut ehdotti nimeksi tyyliin kermainen ohravuoka. No ei tietenkään! Muutama taas kauhisteli sitä, että nimessä näkyy tuo sana maksa. Olen lapsena syönyt maksalaatikkoa, joten tiedän, ettei tämä ruoka nyt maksalaatikolta sentään maistu, mutta rakenteeltaan se muistuttaa paljolti maksalaatikkoa. Ehkä erityisesti rusinat tekevät sen. Minä kyllä liputan sen puolesta, että kasvismaksalaatikko saa pitää nimensä.

Millään muotoa en oikeaa maksalaatikkoa kaipaa. Niin kuin en kaipaa lihapulliakaan, vaikka mielelläni syön erilaisia ruskeita kasvispyöryköitä. Kastikkeen kanssa tai ilman. Sama juttu kasvismakkaroiden kanssa. Niistä muuten ihmisillä on jännästi tosi erilaiset mielipiteet. Jos joku kasvismakkara tai -nakkilaji on jonkun mielestä parasta mitä Suomen kaupoissa on tarjolla, joku toinen sanoo samoista makkaroista, että "ei kiitos enää toista kertaa". Makuasioista ei selvästikään kannata kiistellä.

Maksalaatikkoa kai syödään mielellään puolukkasurvoksen kanssa. Niin syödään kasvismaksalaatikkoakin. En ole muutamaan päivään käynyt kaupassa, joten jääkaapissa ei puolukkahilloa ollut. Onneksi kuitenkin olin syksyllä laittanut yhden hillopurkin jämän pakastimeen, joten siltäkin osin herkkulounaani oli täydellinen.

Ravintolapäivään valmistautuessa

päivis: Ravintolapäiviä on Suomessa vietetty keväästä 2011 alkaen. Seuraava ravintolapäivä toteutetaan 20.8. Silloin olemme Liisan kanssa valmistautuneet pistämään Hyrylän torille pystyyn oman vegaanisen telttaravintolamme. Kuppilamme aukeaa puoliltapäivin.

Olin juuri bongannut netistä nyhtökaurakeittoreseptin, kun keksin, että kohtahan vietetään taas ravintolapäivää. Jos joku ei tiedä, mikä se on, voin kertoa, että se on päivä, jolloin kuka tahansa voi perustaa päiväksi oman ravintolan. Silloin ympäri maailman ihmiset laittavat tarjolle kuka mitäkin syötävää.

Oma kokemukseni ravintolapäivistä rajoittuu pariin käyntiin tutussa yksityiskodissa, jossa syötiin hyväntekeväisyyden merkeissä lämmintä ruokaa ja jälkiruokaa kahvin kanssa. Kerran olen testannut Käpylän seurakunnan aasialaisia ravintolapäivän herkkuja. Toivon mukaan Hyrylän torille tulee paljon muitakin samalla asialla olevia ja tietysti paljon ravintolapäivästä innostuneita asiakkaita.

Meidän ravintolassamme tarjotaan vegaanista syötävää. On saaristolaisvaikutteista nyhtökaurakeittoa ja saman henkistä leipää tai sämpylöitä. Sämpylöiden muodosta ei vielä ole ihan varmuutta, sillä koeversiot eivät uunissa toimineet ihan niin kuin piti. Maku tosin on aivan super.

Jälkiruokana tai muuten vain nautittavaksi on telttaravintolassamme tarjolla kahvin tai teen kanssa muffinsseja, joiden erikoisuutena on muffinssin sisään leivottu Oreo-keksi. Oreo-keksit taas ovat makupaloja, joiden arvon jokainen tinkimätön vegaani tuntee ja tietää.

Vegaaniset herkkumme sopivat hyvin myös niille, jotka jostain muusta syystä eivät halua tai voi käyttää maitotuotteita. Eilen toteutimme koelounaan. Jälkiruoan lisäksi myös keitto ja leipä saivat kehut normaalisti sekaruokaa syöviltä eli sekaaneilta koemaistajiltamme.

Herkkujemme menekki on täysi arvoitus. Ihan hirveän suurta määrää ei oikein uskalla valmistaa, mutta minkään säälittävän pienen kattilankaan kanssa torille ei mielestäni ole asiaa. Sama koskee herkkumuffinssejamme. Niin pitkään myydään kuin syötävää riittää. Tai ainakin klo 17 saakka.

Onko Viro vegaaninen?

päivis: Suomessa vegaaninen ruokavalio on kovasti nostanut päätään. Ainakin näin minusta tuntuu. Tietysti voi olla kyse siitä, että olen vain itse kiinnittänyt asiaan enemmän huomiota. Totta kuitenkin lienee, että esimerkiksi vegaanisten ravintoloiden määrä on varsinkin eteläisessä Suomessa lisääntynyt.

Bliss on hauskasti sisustettu
paikka, jossa tehdään muutakin
kuin syödään.

Ehkä hieman yllättävää on, että myös Virossa, tai ainakin Tallinnassa, näyttää olevan meneillään samanlainen boomi. Jos ei olla ihan vegaaneja, niin kasvissyöjiä kuitenkin. Tallinnassa ei enää tarvitse hakemalla hakea kasvissyöjälle sopivaa ruokapaikkaa. Helpotusta on oletettavasti tullut myös vegaanien eli kaikesta eläinperäisestä ruoasta kieltäytyvien elämään.

Minulla oli tällä Tallinnan-matkalla kaksi tavoitetta. Piti päästä näkemään kevätkesästä rautatieaseman taakse avattu uusi Balti Jaama -tori ja käydä syömässä päivittäin noin sata erilaista vegaanista ruokaa tarjoavassa ravintola Blississä. Torille olisi voinut mennä jalkaisinkin, mutta Mustamäentien varteen Blissille päästäkseen olisi tarvittu vähintään bussia. Siksi oli hyvä, että matkailimme Vespalla.

Balti Jaama Turgi on näkemisen arvoinen paikka. Se sopii myös nälkäisille vegaaneille, sillä kauppahallimaisessa, useammassa kerroksessa olevalla torilla on ainakin yksi vegaaniravintola (pieni tosin) ja toinenkin kehuu tarjoavansa normiruoan lisäksi vegaanista syötävää.

Tavanomaisten tori- ja kauppahallituotteiden lisäksi Balti Jaamalta löytyy myös ruohonjuurimainen liike. Siellä kiinnitin huomiota irtomyytäviin pesuaineisiin. Meillä se ei enää onnistu, sillä Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on kieltänyt tämän turhaa muovin käyttöä vähentävän tavan hankkia tiski- ja muita pesuaineita. Jospa jatkossa kaljakärryjen vetäjien lisäksi kärryjen kanssa eteläisestä ulkomaankaupungista palailevat myös ympäristöstä huolehtivat ihmiset.



Torin yläkerrasta muun muassa käsityö- ja antiikkiliikkeiden joukosta löytyy
kirpputorikin. Ihan ensi silmäyksellä sitä ei kirppariksi huomannutkaan.

Ja mitäpä muuta löysinkään Tallinnasta? Löysin verkkokassin. Niitä myi yksi kauppahallin vihannesmyyjistä 2,5 euron hinnalla.

Edellisen vastaavanlaisen, pieneen tilaan mahtuvan ostoskassin ostin Tallinnasta joskus 1980-luvun alussa. Se on vieläkin ehjä, kovasta käytöstä huolimatta, mutta niin hyvässä tallessa, etten ole sitä vähään aikaan nähnyt. Entisen Neuvostoliiton aikana näitä kasseja kutsuttiin jos jotain sattuisi löytymään -kasseiksi. Verkkokassissa on ainoastaan yksi ongelma. Jos siihen pakkaa vaikka pienen hammastahnatuubin, se luiskahtaa läpi liian suuresta verkon aukosta.

Torin vegaanista ruokatarjontaa ei tänään tullut testattua, sillä olimme päättäneet syödä paluumatkalla laivan buffetissa. Aika hienolta tuntui, kun sielläkin oli tarjolla monenlaisia kasvisruokia. Ehkä osa oli vegaanistakin.

Kasvismaksalaatikkoa

päivis: Kaikenlaiset lihaa tai kalaakin muistuttavat kasvisruoat ovat olleet viime aikoina kovin suosittuja. Nyhtisten ja härkisten myötä moni lihansyöjäkin on keventänyt ruokavaliotaan. Mutta myös kasvissyöjät ovat saaneet toivottua vaihtelua varsinkin mahdollisuuksiin turvata päivittäinen proteiinin saanti.

Seuraan nykyään paria vegaanien Facebook-sivustoa. Toinen, Sipsikaljavegaanit, jota enemmän lueskelen, on kai tarkoitettu palvelemaan vähän rennompaa keskustelua vegaaniruoasta. Välillä sieltä tulee poimittua vinkkejä, mutta todellisuudessa teen aika perinteisin keinoin ja tutuista aineista omia kasvisruokiani. Välillä ne ovat myös vegaanisia.

Olen varmaan jo parikymmentä vuotta sitten löytänyt reseptin, joka tunnetaan nimellä kasvismaksalaatikko. Kaivoin sen uudelleen käyttöön muutama vuosi sitten. Nykyäänhän ei tarvitse juuri muistaa, mistä jonkun ruokaohjeen on saanut, kun netistä ohjeet löytyvät vaivatta.

Kasvismaksalaatikko ei ole niin tummaa kuin sen liharuokaversio.

Kasvismaksalaatikon valmistamisesta löytyy useampiakin ohjeita. En koskaan luota siihen, että muistaisin ulkoa tarvittavat aineet ja niiden määrät. Ne pitää siis ensin etsiä. Poimin aina ohjeen, joka on joskus julkaistu jollain oikeutta eläimille foorumilla. Sielläkin ohjeen jakaja toteaa hauskasti, että häntä ei sitten tarvitse haukkua, jos ruoka ei onnistu. Hän kun ei edes itse ole kertomansa mukaan koskaan kokeillut reseptiä.

En noudata sivulla olevaa ohjetta orjallisesti. Välillä käytän riisiä, välillä rikottua ohraa. Ohjeessa ei ole rusinoita, mutta laitan niitä aina. Joskus jätän siirapin pois tai vaihdan soijamaidon kaurajuomaan. Kananmunaa ruokaan ei tarvita. Se korvataan soijajauholla. Toisinaan kuitenkin käytän luomumunia. Sipulia ja sitä sun tätä maustetta pitää myös pataan lisätä.

Vaikka kasvismaksalaatikko onkin herkkua, en ole erityisen innostunut siitä, että kasvisruoan pitäisi maistua ja näyttää liharuoalta. Siksi tuntuukin omituiselta, kun keskusteluissa välillä hehkutetaan, miten ihanan lihaisalta joku ruoka maistuu.

Huvittavimmassa aiheeseen liittyvässä kirjoituksessa joku parahti, että mikä se ruokaohje olikaan, jolla saa tehtyä tonnikalan makuista kasvisruokaa. En lukenut vastauksia, vaikka niitäkin taisi siinä vaiheessa olla tarjolla kymmenkunta.