Roppakaupalla uusia serkkuja

päivis: Teetätin viime syksynä Family Finderin dna-testin, jonka tuloksena minulla on tällä hetkellä tiedossani lähes 6000 uutta "serkkua". Ja lisää tulee lähes päivittäin.

Dna-testauksen tuloksena amerikkalaisen tutkimuslaitoksen tietokannassa olevista tiedoista paljastuu geenisukulaisia, jotka ilmaistaan serkkuina. Suurin osa itsellenikin tulleista osumista on hyvin etäisiä sukulaisia, joiden kanssa jaan jonkun yhteisen esi-isän tai -äidin kenties satojenkin vuosien takaa. Lähimmät osumani ovat oma tytär, jonka innostaman testin teetätin, sekä täysin tuntematon mieshenkilö Viitasaarelta, jolla ainoana mahdollisena linkkinä sukulaisuuteemme on sama sukunimi kuin äidinäidilläni.

Mitä etäisemmästä serkusta on kyse, sitä varmemmin hän on kotoisin esimerkiksi Ruotsista, Yhdysvalloista tai Venäjältä. Kotimaan voi päätellä sukunimen perusteella tai sitten tiedoista, joita testatut ovat laatimiinsa sukupuihin merkinneet. Harmillista, että vain niin harvat ovat nähneet vaivaa sukupuidensa rakenteluun.

Olen aikoinaan harrastanut jonkin verran perinteistä sukututkimusta, johon verrattuna geenitutkimus on hämmentävän kimuranttia. Se tuntuu huomattavasti tieteellisemmältä ja yleensä minun onkin vaikea seurata aiheeseen liittyvää keskustelua, jota testin teettäneet käyvät omassa Facebook-ryhmässä.

Toistaiseksi olenkin suhtautunut serkkutestaukseen lähinnä viihteenä, jonka hauskuus tulee muun muassa siitä, että välillä osumien joukkoon ilmestyy tavalla tai toisella tuttuja ihmisiä. Onpa etäisten serkkujeni joukossa tätä nykyä muutama julkisuuden henkilökin.

Jotain kotimaamme pienuudesta kertonee se, että sukua näytämme olevan Jormankin kanssa, vaikka minkäänlaista tiedossa olevaa yhteyttä sukupuissamme ei ole. Lähisukumme ainakaan eivät ole asuneet ja eläneet samoilla paikkakunnilla. Jorma suvut ovat läntisestä Suomesta ja minun idästä ja lähinnä Keski-Suomen alueelta. Sen mitä nyt voin tällä hetkellä tietää.

Uusin hauskuus tuli, kun tytär tilasi tiedot omasta äitilinjan haploryhmästään. Käytännössä tiedot ovat samat kuin jos minä olisin ne tilannut. Tulos oli, että kuulumme Suomessa yleisimpään äitilinjan haploryhmään H eli "Helenan tyttäriin". Poikkeus tulee vain siitä, että kirjaimen H perässä on numero 24 ja sen perässä vielä a-kirjain. H24a-ryhmään kuuluvia löytyy vähemmän, joten se hieman rajoittaa uuden tiedon löytymistä.

Helenan tyttäret ovat enimmäkseen läntistä alkuperää. Tuon edellä kerrotun tiedon perusteella voi nyt siis uskoa tai vähintään väittää, että oman äitilinjani esiäiti joskus tuhat tai tuhansia vuosia sitten on elänyt Englannissa. Se, mitä reittejä ja missä porukassa hän on joskus rantautunut Suomeen, ei varmaan koskaan voi selvittää. Puhumattakaan siitä, että tuolle henkilölle löytyisi joskus nimi.

Serkun kanssa naimisissa

päivis: Yhdysvalloista Houstonista (Family Tree DNA) tilaamiemme dna-näytteiden tulokset tulivat sähköposteihimme parisen viikkoa sitten. Hämmentävin ensireaktio tuloksista oli se, miten paljon Jormalla ja minulla on yhteisiä osumia eli matchejä. Toisin sanoen, meitä yhdistää lukuisa joukko yhteisiä "serkkuja". Mutta sepä vasta yllätys oli, kun selvisi, että myös Jorma ja minä olemme serkkuja. Tosin vain viidensiä tai sitä etäisempiä.

En löytänyt koneelta pilvestäkään tähän
hätään hääkuvaamme. Joten tässä muuten
vain kuva meistä, viidensistä serkuista.
Ja Niilosta tietysti myös.

Tilaamamme testi kertoo siis yhteisistä geeneistä serkkuuden perusteella. Tai jos ollaan ylenevässä tai alenevassa polvessa, senkin testi tietysti näyttää, kun henkilöt on testattu. Minulle lähin serkku on ilmoitettu olevan ensimmäinen tai toinen, mutta ainakaan nimen perusteella henkilö ei ole mitenkään tuttu. Oma käsitykseni on, että oikeasti ensimmäisiä serkkuja minulla on vain kolme. Mutta geenitutkimusten tuloksissa on tietysti monenlainen kutkuttava yllätysmomenttien mahdollisuus.

Voi olla, että ankarasti oikaisen asioita, kun yritän selittää näitä geenisukulaisuusjuttuja. Mutta se sallittakoon. En ole nimittäin millään tavalla perehtynyt lajin hienouksiin. Sen kuitenkin tiedän, että  esimerkiksi parhaimmillaan geenitutkimus täydentää perinteistä sukututkimusta.

Jossain sanottiin, että Suomesta tuohon muistaakseni maailman suurimpaan geenitutkimuslaboratorioon on lähetetty noin 9000 dna-näytettä. Luulisi, että nyt jo enemmänkin, koska uusia selvästi suomalaisiakin osumia tulee päivittäin. Jormalla osumia eli näitä serkkuja on melkein 5000. Itselläni alle 4000. Molemmilla joukossa on paljon sellaisia henkilöitä, jotka todennäköisesti asuvat Yhdysvalloissa. Lähimmät ovat kuitenkin pääosin kotimaisia serkkuja.

Geenitutkimus kertoo myös oman alkuperän eli paljastaa, mistä päin maailmaa omat sukujuuret ovat. Saatoin olla vähän pettynyt, kun paljastui, että olen 98-prosenttisesti suomalainen. Vähän tylsää? Alle kaksi prosenttia geeneistäni viittaa jonnekin Siperian seutuville ja alle yksi tosi kauas Australian tienoille. Viimeksi mainittu voi mennä hyväksyttävän virheen piikkiin.

Tilasin myös geenitutkimuksen tuloksiin perustuvan selvityksen, joka antaa vinkkejä terveydentilastani. Minkälaisia uhkia on ja minkälaiset asiat tukevat hyvää terveyttä. Tyttären kanssa tosin päädyimme ajattelemaan, että tuloksissa on jotain selleista, joka sisältää liikaa epävarmuustekijöitä. Pahimmillaan tuntui, että luemme ilmaisjakelulehden horoskooppipalstaa. Mitään todella dramaattista tiedot eivät kuitenkaan sisältäneet, mutta eipä tuon tiedon hankinta paljon maksanutkaan. Hinta taisi olla jotain viiden dollarin paikkeilla.