Sukumatkan loppu häämöttää

päivis: Yli kaksi viikkoa on jo oltu sukumatkalla. On tavattu Jorman puolen Hällströmien sukua, olen matkan aikana vähän syventynyt sukututkimukseen ja huomenna on Strandénien sukukokous, josta kiirehdimme kotiin Tuusulaan. Siellä odottaa, toivottavasti, kasvihuone täynnä punaposkisia tomaatteja ja muuta mukavaa purtavaa. Mutta ensin on todennäköisesti raivattava pois tieltä Soiniityntien poikki kaatunut koivu. Kukapa muu sen sieltä olisi pilkkonut ja siirtänyt pois tieltä.

Strandénien maailmaan olemme sujahtaneet täällä Kiteellä. Huominen sukukokous on Joensuussa. Illalla selailin taas paksua sukukirjaa ja yritin asettaa itseäni johonkin kohtaan Strandeniusten sukupuussa, mutta joskus se tuntuu varsin vaikealta. Asiaa ei yhtään helpota se, että ennen vanhaan oli tapana antaa varsinkin kai poikalapsille samoja nimiä, joita suvun vanhemmillakin oli ollut. Esikoispoika sai isoisän nimen ja seuraava peri isänsä nimen. Näin muistelen. Saattoi tapa mennä toisinkin.

Ja muutenkin nimivalikoima oli huomattavasti suppeampi kuin nykyään. Oli ehkä turvallista käyttää rajattua nimivalikoimaa. Jopa niin, että ihan pienenä kuolleen lapsen etunimen sai seuraava perheen samaa sukupuolta oleva lapsi.

Olemme valmistautuneet eilisestä saakka huomiseen kai kiteeläiseen tapaan nimetyllä rantatilalla, Römpsänperällä. Liekö ihan virallinenkin nimi. Tarinan mukaan tilan edellinen omistaja oli kuulu pontikan keittäjä, jonka tuotteita asiakkaat kävivät kyselemässä vielä senkin jälkeen kun poliisi oli hajottanut polttolaitoksen ja paikka oli vaihtanut omistajaa.

Eilen saunoimme tavallisessa puusaunassa, tänään oli savusaunan leppoisten löylyjen vuoro.

Meitä Strandéneja on täällä muutamia, lapsia ja aikuisia. Tosin vain minun sukunimeni on Strandén. Toiset kuuluvat siihen sukuhaaraan, joka 1930-luvulla muutti sukunimensä suomenkieliseksi. Ulkona tuulee kovasti ja Oriveden aallot ovat vaahtopäiset ja korkeat. Olemme saman järven rannalla, jonka äärellä myös 1600-luvulla eläneet Strandeniukset asustelivat.

Strandénien sukua

päivis: Kävin äsken tämän blogin tilastosivuilla ja huomasin, että joku oli juuri lukenut vuonna 2012 kirjoittamaani blogia Titanicista. Tarkemmin sanottua sen uppoamisesta, josta sinä päivänä, 14.4.2012, tuli kuluneeksi 100 vuotta. Yksi laivalta pelastuneista oli Juho Strandén, jonka taustoja olin kirjoittamani mukaan selvittänyt jonkin verran. Mahdollista sukulaisuuttakin hieman haarukoin.

Seuraavana vuonna, Strandénien sukukokouksen jälkeen olisin ollut paljonkin viisaampi Titanicista pelastuneen Juho (Janne) Strandénin ja oman sukuyhteyteni suhteen, sillä vuonna 2013 julkaistiin Ahti Kopperin laaja sukuselvitys nimeltä Strandénin suku. Paksu kirja pitää sisällään selvityksen Kiteen seurakunnan ensimmäisen lukkarin jälkeläisistä 1600-luvulta vuoteen 2013.

Kirjan mukaan Titanicilla Amerikasta kultaa vuolemaan lähteneen Juhon ja minun sukujuuret haarautuivat jo 1600-luvulla, jolloin lukkari Henrik Strandeniukselle syntyivät pojat Reko ja Henrik. Juho Strandén (Juho-nimisiä Strandéneita on muuten eri vuosisatoina ollut melkoinen liuta) polveutuu Henrikistä ja minun sukupuuni taas liittyy hänen 1660 syntyneeseen veljeensä Rekoon.

Vuonna 1755 kuollut Reko on myös ollut lautamies, kuten minäkin olen ollut ja olen taas uudelleen.  Lautamiehiä suvussani näkyy sukukirjan mukaan olleen muitakin, mutta ei kylläkään varmaan yhtään naispuolista. Hauska yhdistävä asia omiin etäisiin esivanhempiini se kuitenkin on!

Strandénin suku on kirjaksi painettuna melkoinen raamattu, mutta ei se kyllä hakkaa Jorman Hällströmien suvusta laadittuja selvityksiä. Sitä meiltä löytyy ainakin neljän kirjan verran. Sukukirjan kanteen on moneen kertaan painettu myös kirjaimet ABC, jonka veikkaan viittaavan Heikki Strandéniin, jonkinmoiseen ABC-ketjun isään. Ehkä ABC on sponsoroinut kirjan valmistumista ja on siitä hyvästä saanut kuulut kirjaimensa kirjan kanteen. Tai sitten kirjaimilla tarkoitetaan vain, että kyseessä on Strandénien oma Aapiskirja.

Strandénien suku ei liene hirvittävän suuri, mutta samaan sukuun kuuluvia on silti muunkin nimisiä. Syystä tai toisesta sukunimi Strandén ei ole kaikkia miellyttänyt, tai se on ruotsinkieliseltä vaikuttaessaan ollut hankala lausua ja kirjoittaa. Sekaannuksia syntyy edelleenkin ja välillä nimen joutuu luettelemaan kirjain kerrallaan. Ja tuo aksenttimerkki e-kirjaimen päällä. Se vasta ongelma onkin.

Sukukirjan mukaan Strandén-nimestä luovuttaessa on tilalle otettu seuraavia sukunimiä. Osa voi olla itse keksittyjä, luulen, mutta osa on ehkä vain muuten miellyttänyt uuden sukunimen ottajia. Omaan lähisukuuni kuuluvista tunnistan tuolta vain nimen Saurikoski: Ahvo, Ariranta, Asoranta, Hurmala, Kuusela, Peltonen, Rainila, Rainonen, Ranta, Rantarae, Rantola, Rantomäki, Rausela, Rauski, Saareisto, Saarenaho, Salokannel, Saurikoski, Seromaa, Soilevuo, Sorte, Suvikunnas ja Tyynelä.