Mutta pidän minä sähköisessä datamaailmassa hauskaakin, sillä pelaan esimerkiksi snookeria, pasiansseja, palikkapelejä ja vaikka mitä itsekseni. Täytän myös kuva- ja sanaristikoita sekä sudokuja. Kumppaneiden kanssa harrastan tammea, jätkän- ja tavallista shakkia sekä monia muitakin pelejä. Tuulten ollessa suotuisia, lähettelen onnittelu- tai tervehdyskortteja sähköisesti, jotka vastaanottajat saavat aikanaan koteihinsa perinteisen paperisina.
Merikonttikotini kameravalvontaa seuraan reaaliajassa ja nauhoitettuna jokaisessa maailmankolkassani. Kyseisen laitteiston ja ohjelmien ansioita on, että kotonani luvattomilla asioilla liikkuvat ja vieraanvaraisuuttani väärin käyttävät joutuvat helpommin vastuuseen teoistaan.
Kännykän käytössä on jotain ihmistä ärsyttävää. Sillä jos joku lukee julkisella paikalla, baarissa tai vaikkapa joukkoliikennevälineessä lehteä tai kirjaa, se ei ärsytä juuri ketään. Eikä sekään, jos täysin tuntematon tekee tietokoneella junassa töitään. Mutta jos hän viettää aikaansa kännykän kanssa, löytyy usein joku ärsyyntyvä, minäkin ehkä joskus.
Syitä ilmiöön en ole keksinyt, mutta ajattelen sen johtuvan osittain siitä, ettemme saa tyydytettyä uteliaisuuttamme, kun emme tiedä mitä toinen tekee kännykällään. Ehkä ripaus voi tulla siitäkin, että joidenkin kännykänkäyttö on saanut mielen hieman vereslihalle koko laitetta kohtaan. Joskus saatan nimittäin odottaa virkailijalle aikani. Kun viimein vuoroni koittaa, asiakaspalvelijaksikin tarkoitettu työntekijä päättääkin palvella puhelimella ikään kuin keittiön ovesta tullutta, vaikka piti olla minun aikani pitkänkin odotuksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti