Thaimaan matkailua ja oleilua, osa 4

jormas: Ensimmäinen oma Thaikotimme Pattaya Suomi-Seuran yläkerrassa oli verraton meille, vaikka vuoden vuokra keskimäärin kolmen kuukauden oleilusta ei taloudellisesti ollutkaan järkevin mahdollinen.

Se oli kuitenkin yksi tapa kantaa vastuuta Seurasta. Sitä en tiedä osasiko itsemme lisäksi sitä kukaan muu edes arvostaa.

Omia erikoisuuksiakin asumisessa oli. Kuten kaksi kertaa viikossa alakerrassa kokoontuva toveriseura, jolloin vältimme kulkemasta kotiin tai sieltä pois.

Aivan oma tarinansa on korituolien välissä olleen jouluvalon johtoon pesänsä tehnyt kolibripariskunta. Tarkemmin erakkokolibri hankkimiemme tietojen mukaan. 

Meihin vähän totuttuaan kasvoivat myös vaatimukset. Kun poikaset olivat syntyneet tuli jompikumpi vanhemmista viereiselle langalle esittämään vaatimuksia pesään pääsystä ja jälkikasvun ruokkimisesta. Ja me siirryimme kiltisti korituoleista sisään aamupalalle. Tilanne ei helpottunut lintulasten lentokyvyn myötäkään, vaan nyt välillä neljä suuta elämöi, että kotiin pitää päästä.

Keltaisen kerrostalon ylin kerros ja katettu katto oli Thaikotimme

Jossakin vaiheessa, yön hiljaisina ja pimeinä hetkinä tarpeille mennessäni huomasin vilahduksen aulakeittiömme kaapin alla. Selvisi, että kadun rotat olivat löytäneet kotimme.  Sillä käytännössä niillä oli Seuran tilojen kautta vapaa pääsy neljänteen kerrokseen.

Meillä alkoi viikkoja kestänyt rottajahti, joka tietty oli myös Seuran etu. Hankimme häkkipyydyksen, jonne houtukseksi laitoimme Lotuksesta hankkimaamme eläinten kuivamuonaa.

Varsinkin alussa, joka yö kolahti häkin luukku, kun kutsumaton vieras jäi pyydykseen. Pyykkisaavi sai uutta käyttöä, sillä sinne hukutin jokaisen rotan. Hautapaikkana toimi vessan pytty, josta vainaja sai loppukyydin sinne jonnekin mistä en tiedä mitään.

Olimme puheenjohtajan ja Fonin jälkeen Seuran pitkäaikaisimmat asukkaat ja itse olin hallituksen pitkäaikainen jäsen ja varapuheenjohtajanakin vuosikaudet. 

Aivan erityinen vastuualueeni oli Seuran koti- ja Facebook sivujen luominen ja ylläpito sekä monien vuosien ajan kahdelle keskustelupalstalle ja kolmeen sähköpostiosoitteeseen tulleisiin kysymyksiin vastaaminen. Jos vastausta ei löytynyt omasta päästä, etsin sen jostain. Ainutkaan kysymys ei jäänyt vaille vastausta.

Vaan eipä saapunut jatkoblogi päätökseen vieläkään, vaan ainakin kerran vielä jatkan aiheesta. 

Thaimaan matkailua ja oleilua, osa 2

jormas: Toissapäivänä kirjoitin samasta aiheesta, mutten päässyt kuin ensimmäisen reissun loppuun.

Thaimaa, kuten monet muutkin lentomatkat jäivät vuosikausiksi Sininauhasäätiö vuosittaisia bonusmatkoja lukuunottamatta. Niistäkin kirjoitan ehkä joskus.

Matkakodillamme Peugeot skootteri mukana reissasimme vuosia senkin edestä aina Turkin Alanyaan saakka.

Mutta takaisin Thaimaahan, sillä se oli tulossa pysyväksi osaksi elämäämme.

Vuosien tauon jälkeen tein matkan Thaimaahan. Tällä kertaa yksin Pattayalle.
Tähän taisi innoituksen tuoda kaverini Hyvinkään seudulta, joka antoi vinkin View Taley 1:stä.
Kohtuu hinnalla, kohtuu asunto, kohtuullisella paikalla ja kylkiäisenä kolmeksi viikoksi skootteri kohtuullisella korvauksella. Kaikki oli, kuten puhuttu.

Mikä on näissä olosuhteissa kirjoittaa "puuta heinää".

Kun ensi kerran lähdin skootterilla kohti Pattayaa, pysähdyin muutaman sadan metrin päähän kadun reunaan ihmettelemään, että "voihan nenä, täällä ollaan, mutta koskaan en kyllä löydä takaisin mistä lähdin" . Mutta niin vaan osasin.

Ensimmäisellä reissulla käytin paljon aikaa yhteisen pesän etsimiseen, sillä seuraava reissu olisi yhteinen päiviksen kanssa.

Kiersin varmasti koko Jomtienin rannan läpi ja kävin monissa kohteissa pihalla, mutta myös sisällä aina asuinhuoneita myöten. Kyselin hintoja ja vaikka mitä loistavalla kielitaidollani sekä laskin ja punnitsin kokonaisuuksia.

Kohteeksi valikoitui PK-Resort, joka oli ja on vieläkin varsin ainutlaatuinen, vihreä keidas aivan kaupunkimaisen Jomtienin rannan tuntumassa. Siellä olimme yhdessä ainakin pari kertaa ja minä vähintäänkin saman verran yksin.

Sieltä myös vedin viimeisen kerran matkalaukut ehkä kilometrin päässä olevalle Pattaya Suomi-Seuralle, jonka yläpuolella tulisi olemaan Thaikotimme usean vuoden ajan. Mutta se on jo seuraavan tarinan aihe.