Väärien valintojen asiantuntija * 287

Olen perustanut vuosikymmenen aikana muutaman Facebook-ryhmän. Avoimen statuksen ansiosta niiden menoa seuratakseen ei tarvitse liittyä jäseneksi, vaan kaikki näkyy kaikille. Ainoastaan julkaisemiseen tarvitaan jäsenyys. En myöskään laadi Facen sääntöjä. Sovellan vain niitä ja yritän ymmärtää. Kuten jäsenyyden vaatimusta, jos aikoo jotain julkaista. Se onkin aivan ok, sillä viime kädessä ryhmän ylläpitäjä on vastuussa ja vastaa kaikesta ja kaikkien julkaisuista tarvittaessa raastuvassa.

Jomtien Pattaya Beach-ryhmän jäsenmäärä on yli kaksi tuhatta. Käytän pelkästään linkittämiseen, ylläpitoon, kirjoittamiseen, valokuvaamiseen ja julkaisemiseen blogeineen melkoisesti aikaa. Lisäksi luen jokaisen kirjoittajan julkaisun. Joskus, äärimmäisen harvoin luen myös madonlukuja. Lähinnä silloin, kun pottuilu saa liikaa henkilökohtaisuuksiin meneviä piirteitä.

Porttikieltoja tai muita estämisiä en juuri jakele, joskin senkin olen pari kertaa tehnyt. Toisen kerran koska asianomainen ilmiantoi julkaisun eikä vastannut avoimeen kysymykseeni miksi hän näin teki. Senkin vielä ymmärsin, mutten sitä, että hän piilotti profiilinsa kaikki tiedot ryhmän ylläpidolta.

Kaiken vaivannäön ja  tyhjänlänkytykseni palkitsee silloin tällöin sivuilla, mutta myös livenä saamani myönteinen palaute. Aikoinaan pidin esimerkiksi Peten ravintola Helmessä monta tietokilpailua ja sain niiden kylkiäisenä mukavia kommentteja. Usein blogeista, joita kirjoitan ja monesti linkitän myös Jomtien Pattaya Beach -ryhmään.

Joskus saan myös kielteistä palautetta, kuten eilisestä kirjani sivusta: "Hmm.. Jorma. Paljon puhut näissä blokeissa siitä kun sinulla on riitaa joidenkin muiden kanssa. Riitaa mielipiteistä? Miten voi olla yhdellä miehellä noin monta kertaa erimielisyyksiä asioista? Päivi varmasti osaisi vastata tähän?"

Minusta on mukavaa kommunikoida ihmisten kanssa kasvotustenkin, vaikka pärjään myös itsekseni. Elooni ja olooni antaakin paljon sisältöä somemaailma, jossa viihdyn. Erityisesti pidän sen vuorovaikutusmahdollisuuksista, joita ei ole kirjaa tai lehtiä lukiessa, eikä televisiota katsellessa, eikä radiota kuunnellessa.

Mutta niitäkin voi hieman yhdistellä. Edellä mainittuja ja somea nimittäin. Kerran katselin Ylen kuuden uutisia, joita luki dekkaristinakin tunnettu Matti Rönkä. Hänellä oli tyylikkään puvun liivin alanappi auki. Etsin Ylen sivuilta uutisankkurin sähköpostiosoitteen ja laitoin viestin moisesta. Oitis hän vastasikin. Että "perskutarallaa, niinpäs olikin". Puoli yhdeksän uutisissa liivinnappi olikin sitten Matilla jo kiinni.