Samaan on yltänyt vain Keskuspuiston yksinäinen. Se on lämminhenkinen kertomus yksinäisestä kulkukoirasta, joka vähitellen kiintyy vanhaan mieheen, kokee kolhuja, mutta selviää niistä hyvien ihmisten avulla. Niin vahvasti samaistuin Keskuspuiston yksinäisen ja ihmisiä karttavan koiran elämään, että vieläkin muistan, vuosikymmenten jälkeenkin itkuni lukiessani. Eläimistä kertovat kirjat ovat minulle yhä tärkeitä ja lukumuistojen mukana eläydyn edelleen joskus yhdeksi hyeenalauman jäseneksi jonnekin Afrikan aavikolle tai savannille.
Dekkareilla, jännitys- ja sotakirjoillakin on ollut aikansa, kuten karjapaimenilla, pankkirosvoilla ja intiaaneillakin. Lapsena suosiossa olivat sarjakuvalehdet, ehkä Aku Ankka ykkösenä. Näissä viihdekategorioissa ehdoton ykköskirjailija on Stieg Larsson ja hänen Millennium-trilogiansa, joka jäi kesken kirjailijan yllättävän kuoleman vuoksi. Suvulle ja muille perijöille jäi paljon rahaa, paljon kuuluisuutta sekä paljon riitaa.
Paperiset kirjat, kuten sanomalehdetkin ovat nykyisin menettäneet otteensa minuun. Paikan on ottanut kämmenenkokoinen älylaite sähköisine kirjoineen ja lehtineen. Jos alati huonontuva kuuloni mahdollistaa, saa älylaite pian yhden uuden palvelutehtävän kirjamaailmassani. Sillä monesti olen ajatellut ja päättänytkin, että vielä kerran kuuntelen ainakin yhden äänikirjan. Kirjani kirjoittamisen lähestyessä loppuaan, olen valinnut kuunneltavaksi Ismo Kallion lukemana Hemingwayn "Vanhus ja meri".
3 kommenttia:
Oletko niitä David lagercrantzin kirjoja jotka jatkavat Lisbeth salanderin "seikkailuja" ? Mielestäni aika lähellä Larssonin alkuperäisiä..
Siis lukenut ?
Olen lukenut nekin, mutta eivät sytyttäneet minua kuten Stieg Larssonin kirjat.
Lähetä kommentti