Väärien valintojen asiantuntija * 294

Mä oon mikä oon ja voin myös muuksi tulla. Elämässäni on kuitenkin joitakin peruspalikoita, joiden järjestys tuntuu häiritsevän muita. Yksi on vihreyteni ja toinen on hengellisyyteni ja kolmas on niiden yhdistäminen kristillisyyteen. Somessakin joitakin tuntuu askarruttavan suhtautumiseni rakkauteen ja kaikkien oikeuteen ilmaista sitä tasa-arvoisesti.

Yksi jos toinenkin, eri lailla tiukkapipo, on minulta usein kysynyt, että mitä ihmettä teen kristittynä vihreässä liikkeessä, kun siellä on niitä ja siellä on näitä. Ehkä yhtä usein olen vastannut vastakysymyksellä, että kun haluan kantaa yhteiskuntavastuuta myös poliittisesti, niin tuleeko sinulla mieleen joku muu poliittinen ryhmä, joka tarvitsisi mielestäsi enemmän kristillisyyttä tai kristittyjä? 

Vastaus on poikkeuksetta hiljaisuus, nyökyttely ja viimein mumina, että voihan sen noinkin ajatella. Jotkut tuntuvat tietävän myös mitä on vihreyteni tai ainakin pitäisi olla kysymättä minulta mitään. Omaa vihreyttäni kuvaa hyvin esimerkki, kun ensimmäiset vihreät kansanedustajat keskustelivat keskenään. Könkkölän Kalle sanoi Ville Komsille, että kyllähän sinä ymmärrät, että ihmisen, joka ei koskaan elämässään tule pääsemään edes Koijärven rannalle, ei ole helppoa ymmärtää maailman tärkeimmäksi asiaksi sitä, kun joku sitoo itsensä kaivinkoneeseen suojellakseen järveä.

Tämän tapaisesti on omankin vihreyteni laita. Olla niiden asialla, jotka raahautuvat huomiseen välillä köyttä kaulaansa sovitellen. Silloin ei riitä eväät vastustaa fossiilisia polttoaineita tai ydinvoimaa. Nykyään vihreyteni on enemmän kaiken elämän suojelemista ja sen laadun parantamista. 

Ikuinen kauppamies lienen myös. Vaikka en koskaan ole menestyksekkäästi myynyt mitään. Varsinkaan rahalla tai saadakseni sitä lisää. Aatteitani ja viisauksiani olen kaupannut senkin edestä. Siitä palkkioksi olen menettänyt suuren määrän heitä, joita luulin kavereikseni. Mutta onhan selvinnyt, etteivät he olleetkaan kuin mandaattiystäviä. Jotka luulivat saavansa hengailemalla kanssani itselleen jotain muuta kuin hengen ravintoa.

Taivaan Isänkin kanssa olen yrittänyt käydä kauppaa. Että ottaisitko Sinä hoitaaksesi asiat, joissa kaikki on mennyt poskelleen, niin minä hoitelen ilman Sinua niitä, joissa on mennyt hyvin, ellei peräti loistavasti? Kiittääkään en ole osannut. Mutta kun olen korvia myöten sanonko missä, niin silloin on avunpyynnön osoitekin löytynyt. Pärjännyt olen mielestäni kuitenkin sieluni kanssa. 

Yksi ihmetyksen aihe tuntuu olevan joka vuotinen lentelyni Aasian auringon alle. Ensi talvena taas ehkäpä koko kaudeksi. Että kuinka voin vihreänä kuluttaa energiaa lentämiseen ja niin edelleen. Kun Airbus 330 kuluttaa lentokerosiinia 0,025 litraa kilometri matkustajaa kohden, niin Thaimaan lento kuluttaa sitä per lärvi 200 litraa. Joten kun Merikonttikotimme Tuusulassa on peruslämmöllä koko talven, säästän sähkössä ja lämmitysenergiassa helposti lennolla käyttämäni polttoaineen määrän energiaa. Sanon tätä henkilökohtaiseksi energiakaupaksi.