Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 31. toukokuuta 2014

Omia polkuja kulkevien kauppa Facebookissa

päivis: Jorma teki eilen Elämän tähden ry:lle omat Facebook-sivut, joilla on tarkoitus avata Elämän tähden ry:n toimintaa. Ensimmäiset merkkauksemme siellä koskevat Omia polkuja kulkevien kauppaa/kohtaamispaikkaa. Olen lupautunut pitämään siltä osin sivuja ajantasaisina ja ties minä.

Tämä on ehkä kuutti, syntynyt Neuvostoliitossa,
ellei toisin todisteta.
Ajattelin, että ainakin siellä voisi esitellä löytöjä, joita kaupalla on tarjolla. Oma ensimmäinen löytöni oli kirpparille lahjoitettu pehmolelu, jonka tunnistin Neuvostoliiton aikaiseksi. Olen itsekin ostanut samaa materiaalia olevan lelun aikoinaan Virosta. Googlettamalla (miten ennen olemmekaan pärjänneet ilman sitä?) löysin noille pehmoleluille jonkinlaisen hintatasonkin. Lelu oli vähällä mennä meiltä myyntiin ihan pilkkahintaan. Nyt sille ei ole hintaa ollenkaan. Joku voi saada sen omakseen tarjouksen tekemällä.

Olen suhtautunut Facebookiin vähän nurjamielisesti. En ole suoraan sanoen ymmärtänyt siellä roikkuvia. Tai tykkäyksiä tökkääviä. Mutta nyt jännitin kuin lottoarvontaa Elämän tähden ry:n saamia tykkäyksiä, kun laitoin Facebook-kavereillemme pyyntöjä tykätä.

Oikeasti toivon, että tykkääjät myös kävisivät sivuilla ja kommentoisivat sinne, varsinkin jatkossa, ollaanko oikealla asialla ja mitä uutta voitaisiin vielä kehitellä. Nythän Elämän tähden ry:n tarkoituksena on lyhyesti sanottuna ihmisten ja eläinten hyvinvointi. Varsinkin luonnossa eläviä eläimiä on muistettu. Ehkä Omia polkuja kulkevien kaupan kohtaamispaikka on se, joka tarjoaa hyvää elämää myös joillekin ihmisille. Ainakin naapuruston vanhempi väki on kauppamme jo löytänyt kiitettävästi.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Minäkin tyrmistyin

jormas: päivis sanoi tyrmistyneensä, kun luki blogini, jossa pohdiskelin valitseeko hän kuinkakin tarkkaan suukottelukumppaneitaan. Nyt oli minun vuoroni tyrmistyä hänen blogistaan, jossa puheenaiheena oli pölyyntyneet matot. Että kun eivät lähde harjaamalla puhtaaksi ja imuri on liian isotöinen kapistus käyttää, niin mennään Ikeaan ja ostetaan uudet matot. Onneksi se ei ollut eilen auki. Vaikkakin luulen, ettei se tehnyt muuta kuin siirsi hankinnat tähän päivään. Ehkä uudet matot ovat kuitenkin paikallaan, sillä entisetkään eivät olleet käyttöömme tulleessaan uusia. Vaan käytettyjä neulehuovan paloja, joita oli tallonut Hyvinkään asuntomessuilla arviolta 20 000 jalkaparia vuosi sitten kuukauden aikana.

Niilo ja osa hänen valtakuntansa eläimista Pikkulammellamme
Intiimisaunan teko edistyy nyt kolmatta päivää Sergeivetoisena. Pystyvä ja oiva mies, joka ei lukuisista suomivuosistaan huolimatta ole nähnyt tarpeelliseksi opetella kieltämme. Hän on sen suhteen kuin minä Thaimaassa, sillä osaan paikallisella kielellä kaksi asiaa: Tilata ruokaa "kaupat kai" eli kanaa riisillä ja sanoa "savadi kap", eli hyvää päivää tai sinne päin. Golfkentällä olen ollut sen verran siellä, että sieltä on korviini tarttunut kaksi kohdallani gaddyjen eniten käyttämää sanaa: "Hiekalla ja vedessä".

Thaimaasta vielä sen verran, että siellä lämpöä riittää ja joskus sadettakin. Joitakin juttuja siellä kuitenkin Suomesta kaipaan tai ainakaan niitä ei Pattayan ympäristössä ole. Yksi on sateen jälkeen kesän tuoksut, jotka ovat Suomessa aivan omaa luokkaansa, jos sattuu paikkaan, jossa on luontoa ympärillä. Tänä aamuna oli sellainen hetki, kun kävelin postilaatikolle hakemaan olematonta aamupostia Satakielimetsikön laitaa. Sillä eihän tänään lehtiä tullut, mutta Niilolle tulee tarve päästä tarpeille sataa tai paistaa, on helatorstai tai ei. Ja sitä paitsi Soiniityntien sillan rautaveräjä oli käytävä avaamassa Sergeille joka tapauksessa.

torstai 29. toukokuuta 2014

Siivouspäivä

päivis: En ole kovin innokas siivoamaan. Pölynimurin ottaminen esille tuntuu joskus liian vaivalloisesta. Siksi harjailenkin mieluummin. Mutta harjallahan ei mattoja saa oikein siivottua. Sen huomasin tänään, kun vein pari viime kesän Asuntomessuille hankittua mattoa ulos kaiteelle tuulettumaan. Pölyä riitti, vaikka kuinka pitkään hakkasin niitä. Sinne jäivät tuulettumaan ja päätin käydä Ikeasta ostamassa uudet matot niiden tilalle. Jäi vielä tänään ostamatta, koska on helatorstai. Jopa lähikauppamme Lahelassa oli kiinni.
Ikeassa on paljon kauniita mattoja.
Tämä voisi sopia meille.

Siivoamisessani ei oikein ole mitään kirjoittamisen arvoista, mutta löysin eilen töissä talteen ottamani artikkelin, jossa kehuttiin käsillä tekemisen tärkeyttä vastapainona työlle, jossa palkka juoksee siitä, että yrittää käyttää päätään. Siivoaminen tai puutarhan hoito ovat hyviä luovuuden edistäjiä. Niiden ansiosta ei siis tule vain puhdasta ja maa lykkää porkkanaa ja perunaa. Odotan kovasti, miten hyvin työt huomenna luistavat.

Toinen äskettäin lukemani, töihin liittyvä ajatus koski työtehoa. Jutussa lueteltiin syitä, jotka heikentävät töihin keskittymistä. Yksi oli se, että työkaverit tulevat häiritsemään, kun pitäisi syventyä esimerkiksi kirjoittamiseen. Olin sen jälkeen kipsissä, kun oli asiaa työtoverille. Pyytelin anteeksi, että häiritsin. Luulen saaneeni synninpäästön.

Keskittymistä häiritsee jutun mukaan myös sähköposti. Poistin välittömästi sähköposteilta ilmoitukset ja kilahdukset, jotka kertovat, milloin koneelle tulee uutta postia. Vähän se vähensi sähköpostien selailua pitkin päivää, mutta eipä minulla silloin ollut myöskään mitään erityisen paljon keskittymistä vaativaakaan. Mutta aion jatkaa näin. Katson sähköpostit harvemmin. Sähköpostihan ei ole mikään puhelin, johon pitäisi heti rynnätä vastaamaan.

Olen etätöiden kannattaja ja onnekseni saan niitä myös tehdä. Yksi tapa, jolla työhön keskittyminen jutun mukaan paranee, on tehdä sitä jossain muualla kuin työpaikalla. Kahvila, kirjasto tai joku muu työympyröistä poikkeava paikka edistää keskittymistä. Kannatetaan!





keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Huolen aihetta ja saunan tekoa

Tältä Sosiaalikontti, tuleva saunamme  näyttää
jormas: Tapanani on ajella partaa silloin tällöin eikä säännöllisesti. Ja sen kyllä huomaa vilkaisullakin, jos minua vilkaisee. Parranajon tein taas pari, kolme päivä sitten. Ja tänä aamuna mainitsin asiasta päivikselle, sillä hän ei ollut huomannut mitään. Pitäisikö tehdä päätelmä, että hän ei edes vilkaise minua?

Asian tekee vielä enemmän pohtimisen arvoiseksi, sillä hän ja minä annamme päivittäin ainakin yhden suukon toisillemme. Aloitteellinen on usein se ken lähtee Jokilaaksosta leivän perään tai muuten vaan. Nyt ajattelen ja kyselen itseltäni, että katsooko vaimo lainkaan ketä suukottelee? Vai kelpaisiko suukottelukaveriksi kuka tahansa partasuti? Että voisiko huushollissamme olla tilallani peräti vaikka mikä kulkija, joka olisi varustettu mahdollisesti äänelläni? Ja tarvitaanko edes ääntäni, sillä välillä koen tulevani sen verran huonosti kuulluksi?
Tuuraajiahan olen käyttänyt aiemminkin, sillä Santeri A tanssi häävalssin puolestani, entinen työtoverini Rolf Rautianen vei päivikselle syntymäpäivätervehdykseni ja -lahjani ja niin edelleen.

Tähän tulee löylyhuone
Mutta  tänään alkaa kauan suunnitelmissa ollut Intiimisaunan teko. Sen teemme merikonttiin, kuinkas muuten. Meillä on nimittäin pihapiirissä ollut jo jonkun vuoden niin sanottu Sosiaalikontti, jossa harjoittelimme Merikonttikotimme käytäntöjä, tekniikoita, kosteuden eristämistä, ilmanvaihtoa ja kondensiovesien hallintaa. Ylipäätään kaikkea teknisesti konttikotiprojektiimme liittyävää.

Nyt kun Duokoti on valmis ja hyväksi havaittu sekä testattu, on pesutorni, tiskiallas ja joitain muita toimintoja siirtynyt Sosiaalikontista pois ja tilaa jäi uudelle käytölle. Teemme sinne sähkökiukaallisen, tervaleppäisen Intiimisaunan kahdelle hengelle, jonne kyllä sopuisasti saattaa mahtua saunojia tuplamäärä.

Suihkupaappi on valmiina, mutta tiskialtaan
tilalle tulee pesuallan kaappeineen
Saunatyömaa laittanee itsemme lisäksi myös rakennusvalvonnan pohtimaan jotain lupiin liittyvää. Sillä vaikka meillä on suihku ynnä muut ja vesi tule raanasta, kuten monella muullakin, ei vesi tule rakennukseen putkia myöten. Vaan tuomme sen jatkossakin entiseen tapaan peräkärryllä 1000 litran säiliössä. Siitä pumppaamme sen kontin sisällä olevaan, samankokoiseen säiliöön. Meillä ei siis ole juokseva, vaan kantovesi. Tuusulan rakennusvalvonta on suhtautunut ylipäätään merikonttihankkeisiimme myönteisesti, joten eiköhän tämäkin tästä.

Kaiken kaikkiaan myös tässä hankkeessa taitaa olla jotain uutta, sillä saunakontissa mukana kulkee löylyhuone, pukuone, kompostoiva käymälä, pesuallas allaskaappeineen, sähkökiuas, jääkaappi ja pakastin, lämmisvesivaraaja, suihkukaappi, tuhat litraa vettä, säilytystilaa ja paljon muuta.

tiistai 27. toukokuuta 2014

EU-vaalien jälkipuintia

päivis: Vaalien jälkeen joku aina tokaisee, että "pulinat pois". Silti aina pitää vatvoa, miksi jotain ei valittu uudelleen, tai miten vähästä oli kiinni, että joku jäi rannalle. Ja tietysti lehdet vielä julkaisevat jokaisen ehdokkaan äänimäärät, joita lukemalla voi ihmetellä, miten joku on "tuhlannut" äänensä jollekin täysin mahdottomalle ehdokkaalle.

Rannalle jääneistä taivastellaan tietysti ensimmäisenä niitä, jotka pyrkivät uudelleen, mutta eivät päässeetkään. Niin kuin Eija-Riitta Korhola tai Mitro Repo. Se nyt vain sattuu menemään niin, että kaikki 250 ehdokasta eivät mitenkään voi tulla valituiksi, jos paikkoja on vain 13. Ja onneksi varmaan kaikille meille, että sama porukka ei ole jatkuvasti edustamassa meitä suomalaisia. Ei EU:ssa, ei eduskunnassa eikä kuntien valtuustoissakaan.
Paavo teki paavot ja meni heittämällä EU-parlamenttiin. Kuningas Paavo
osoitti jälleen myös huumorintajunsa tokaistessaan, että hän aikoo
meppinä pelastaa maailman muiden tärkeiden tavoitteidensa ohella.
Euroopassa on yleisesti käytössä suhteellinen vaalitapa, ei vain meillä Suomessa. Tosi järjettömältä se kuitenkin tuntuu, kun joku pienen puolueen ehdokas ei tule moninkertaisella äänimäärälläänkään valituksi, kun isomman puolueen ehdokkaat menevät huomattavasti vähemmillä henkilökohtaisilla äänillä kirkkaasti läpi. Näissä vaaleissa tässä asiassa sympatiani on Sari Essayahin puolella. Hänellehän kävi juuri edellä kerrotun mukaisesti ja paikka jäi uusimatta.

Kun aika monella ehdokkaalla harmitus taitaa olla vielä huipussaan, moni selittelee, että tästä on hyvä ponnistaa eduskuntavaaleihin. Niin varmaan onkin, mutta ei se silti tarkoita, että EU-vaaleissa saadut äänet kantaisivat vielä seuraaviin vaaleihin asti. Mutta tietysti vaalien kautta osa ehdokkaista tulee tutuiksi ja se tietysti auttaa seuraavalla kerralla.

Vaikka ehdokkaina varmaan olikin joitakin julkkiksiksi luokiteltavia, valittujen joukossa ei onneksi ollut ketään missiä tai urheilijaa, BB-talon asukasta tai tangolaulajaa. Noin niin kuin esimerkiksi.

Vaan sitä en ymmärrä, miksi EU-vaalit kiinnostavat äänestäjiä niin huonosti. Nyt sai sentään vielä valita oman ehdokkaansa samasta ehdokasjoukosta kuin kaikki muutkin äänioikeutetut. Ja vaalit tai paremminkin niiden lopputulos oli sentään melkoinen jännitysnäytös, kun samalla maan hallitus menee suurelta osin uusiksi.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Tänäänkin on hyvä päivä

jormas: Eilen valittiin 13 suomalaista poliitikkoa EU:hun viideksi vuodeksi. Vastaavissa tehtävissä heitä on suomalaisten lisäksi yli 750. Paljonko siinä joukossa sitten pienen pohjolan maan ääni kuuluu, on kokonaan toinen juttu. Kuuluu kuitenkin enemmän, kuin jos siellä ei oltaisi lainkaan. Vaan hyvin tuntuvat elävän nekin  maat, jotka eivät siellä ole.

Oma juttunsa lienee yhteinen valuutta, euro, jota eivät kaikki EU-maatkaan käytä. Ja pärjäävät siinä missä Suomikin.
Itse äänestin aikoinaan unioiniin liittymisen puolesta ja samaa mieltä olen vieläkin. Ajattelin, että jos se olisi vaihtoehto kolmannelle maailmansodalle. Siinäkin ajattelen edelleen samoin.
Sitäkin on tullut pohdittua mitä itsenäisyys oikeasti on. Että mikä on sen ydin ja mitä tarkoittaa niin sanotusti maailman kansalainen tai se, että kokee, ettei ole mistään kotoisin.
Ehkä on mukava kokea olevansa suomalainen, mutta miten sen kokee Nico Rosberg esimerkiksi, jolle ei isukki nähnyt tarpeelliseksi opettaa sen kummemmin suomea kuin kai ruotsiakaan. Hyvin tuntuu hänkin kuitenkin pärjäävän, mutta kokeeko olevansa mistään kotoisin ja jos kokee, niin mistä?

Lätkässä tuli Venäjältä turpaan, kuten demareille vaaleissa. Mutta jos paremmalleen häviää, ei se ole häpeä. Sitä en tiedä hävisivätkö demarit paremmalleen. Kun Lipposta jälkimainingissa kuunteli, niin ei tainnut hänen mielestä hävitä paremmalleen.

Itse äänestin Jörkkaa, joka ei päässyt. Mutta aina uudelleen pintaan pulpahtanut Paavo Keminmaalta ja osittain Tuusulasta pääsi. Siitä iloitsin, sillä mielestäni hänellä on osaamista ja kyky sekä uskallus myös sanoa mielipiteensä julki. Ja kulkea omia polkujaan. Miten kuulostikaan tutulta?

Keski-Uusimaassa oli sunnuntaina taas juttu Omia polkuja kulkevien kaupasta / kohtauspaikasta. Se oli mukava juttu. Ja se, että seutukunnan lehti on pitänyt meitä esillä, sillä paikka on jotain uutta jo nyt, mutta varsinkin tulevaisuudessa, jos saamme pidettyä sen pystyssä.
Omia euroja siihen pitää kyllä syytää jonkin verran, mutta onhan huonompiakin tapoja kantaa yhteiskuntavastuuta. Ja sitä paitsi sitä eivät tee kaikki lainkaan. Tai kai kaikki jollakin tavalla. Maksamalla veroja, työllistämällä olemalla häirikkö jne.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Käki

päivis: Tuttuun tapaan kävelin eilen Jyväskylästä palattuamme Niilon kanssa Miljoonatieltä parin kilometrin matkan kotiin Pitkäniemeen. Päätin olla aistit avoinna kauniille toukokuiselle luonnolle, vaikka Pitkäniementie onkin vuosi sitten asfaltoitu. Kuulin käen kukkuvan.
Mitähän käkikellon käkikään oikeasti sanoo?
Tämä käkikello on täysin samalla mallilla
tehty kuin meidän vanha kellomme Laukaassa.

Käsi sanoi "hakkuu, hakkuu". Olin hieman ymmälläni, sillä meidät opetetaan jo pikkulapsena tietämään, että käki sanoo "kukkuu, kukkuu". Mutta tämä hokikin "hakkuu, hakkuu".

En ollutkaan lapsena opitun vanki, vaan annoin korvilleni luvan kuulla, mitä käellä on oikeasti kerrottavanaan. Tarkoittiko se ehkä, että joku aikoo taas tehdä avohakkuun kauniiseen Pitkäniemeemme? Ehkä ei. Siellä on tehty hakkuita jo monet kerrat. Välillä ns. Helsingin herrat ovat parturoineet kaiken omistamansa, toisinaan taas on tehty kaunis harvennus.

Annoin aisteilleni lisää vapauksia ja mietin, mitä koira oikeasti sanookaan, kun se haukkuu. Jospa se ei olekaan "hau hau" vaan "mau mau". Seuraavan kerran pitää olla tarkempana, kun Niilolla on asiaa.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Tasa-arvoako?

jormas: Minut valittiin yhden järjestön puheenjohtajaksi, joka tekee työtä naisten parissa. Mutta yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi eivät pääse miehet lainkaan. Koska kuitenkaan sääntöjen mukaan hallitusta ei tarvitse valita jäsenistöstä, valittiin hallituksen puheenjohtajaksi minut. Olen siitä hyvin otettu, sillä moni sukupuoleni edustaja ei ole "kavunnut" samaan asemaan.

Se laittoi ajatuksia liikkeelle. Esimerkiksi, että miten yhteiskunta ja laki mahtaisivat suhtautua järjestöihin, jotka tuottaisivat palveluita verorahoin ja saavat ehkä esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen avustusta. Ja eivät ottasi esimerkiksi jäsenikseen kuin miehiä. Onko edes tälläisiä yhteiskunnan varoin toimivia miesjärjestöjä?

Entä mitä silloin tarkoittaa, että ei saa syrjiä sukupuolen perusteella? Ja jos ei saa syrjiä sukupuolen perusteella, niin mitä se käytännössä tarkoittaa joissakin maassa laillisen aseman saaneiden sukupuolineutraalien kohdalla? Maailma menee osaltaan suuntaan, jota en kaikelta osin ymmärrä.

Tosin en ymmärrä sitäkään miksi meillä on laki mies- ja naiskiintiöistä käytännössä kaikissa kunnallisissa ja valtiollisissa luottamuselimissä. En ymmärrä sitä siksi, että meillä on miehillä ja naisilla ollut mahdollisuus olla ehdokkaana erilaisiin poliittisiinkin tehtäviin ja äänestää sata vuotta tasavertaisesti. Naisia on lisäksi miehiä enemmän, johtuen ilmeisesti heidän korkeammasta iästä. Siitä seuraa luonnollisesti, että jos naiset äänestävät naisia, niin meillä on joka paikassa naisenemmistö. Miksi on tarvittu laki? Vihreässä liikkeessä esimerksi on naisia enemmän, naiset äänestävät enemmän naisia ja taisi yhdessä vaiheessa olla molemmat ministeripaikatkin naisten kansoittamia.

Minulle se sopii enkä elämöi tai kirjoita tästä siksi. Kirjoitan siksi, että uskon naisen olevan yhtä tyhmän tai viisaan kuin mieskin on. Joten oletan, että heidän on tehtävä samat virheet miesten tavoin. Siitä ei seuraa pelkkää hyvää.
Huono-osaisuus näyttääkin kasaantuneen miehille ainakin seuraavissa ryhmissä: syrjäytyneet, asunnottomat (80 %), yömaja-asukit (95 %), alkoholistit ja huumeiden käyttäjät, vangit (95 %), tarkkailuluokkien oppilaat ja työkyvyttömät pitkäaikaistyöttömät. Lisäksi itsemurhan tehneistä 80 % on miehiä.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Laukaa veti taas puoleensa

päivis: Vaalit olivat hyvä syy ajaa työpäivän jälkeen Laukaan-kotiin. Olen Laukaassa kirjoilla ja tarkoituksella jätin ennakkoäänestyksen väliin äänestääkseni varsinaisena vaalipäivänä täällä kotikunnassani. Muistin jopa ottaa mukaan ilmoituksen äänioikeudesta, jonka ansiosta tietojeni löytyminen tapahtuu nopeammin kuin ilman sitä. Äänestyspaikka on Kuusan koulu, joka on minulle ihan vieras, mutta eiköhän se gps:n avulla löydy.

On syitä muitakin. Käymme taas kotiväkeni luona Palokassa ja tietysti hoidamme viikonlopun kauppaostokset Minimanissa. Olemme sen ottaneet ihan erityissuosikiksemme. Kerran törmäsimme (tai ainakin näimme matkan päästä) siellä ministeri Virkkuseenkin, joka mahdollisesti Brysseliin päästyään tuskin ehtii enää viipyillä Minimanin hyllyjen välissä.

Kävimme Laukaassa myös pari viikkoa sitten, jolloin Keski-Suomen kevät oli vielä paljon etelän kevättä jäljessä. Vaan eipä ole enää. Tuomen kukintakin saattaa olla jopa pitemmällä kuin kotipuolessa Tuusulassa. Kun tätä kirjoittelen iltakymmenen aikoihin, lämpömittari näyttää ulkona vielä noin 23 astetta. Saattaa olla lämpimämpää kuin etelässä.

Vuorenkilven kukinta näyttäisi olevan jo ohi. Huomenna pitäisi viitsiä kitkeä pois niiden ympärillä viihtyvät kortteet. Ja yllätykseksemme myös monta vuotta sitten hankittu omenapuu on kukkinut oikein runsaasti. Kun on kyse tästä nimenomaisesta puusta, runsaasti tarkoittaa joitakin kymmeniä kukkia - tai vähintään kymmentä ainakin. Miten lienee sitten omenien laita. Joskus reilu viisi vuotta sitten saimme siitä yhden omenan. Pienen. Puumme on perheomenapuu, jonka runkoon on istutettu kolmen eri omenalajin oksat. Jos kaikki olisi sujunut niin kuin pitää, puu tuottaisi kolmenlaisia omenoita, viimeisimpänä kypsyisivät syysomenat.

Loistavan sadon antanut, rehevä mustaviinimarjapensas on jonkun taudin kourissa ehkä. Siltä puuttuvat kokonaan lehdet suuresta osasta oksia. Harmi, sillä pensaan marjat ovat olleet erinomaisen makuisia. Viinimarja on siitäkin hyvä pensas, että sen satoa voi syödä vielä syksymmälläkin, vaikka marjat olisivat kypsyneet jo kesällä. Nyt pitää varmaan tyytyä Jokilaakson viinimarjoihin, jotka eivät valitettavasti vedä vertoja Laukaan marjoihin.

torstai 22. toukokuuta 2014

Kuokkavieraitako?

jormas: päivis sanoi minua tänä aamuna sotahulluksi. Johtui siitä, että parina päivänä on uutisoitu, kun kaksi eri venäläistä lentokonetta on loukannut ilmatilaamme. Tähän puolustusministerimme oli todennut jotenkin tähän tapaan, että joo, mutta ei spekuloida, sillä ne ovat voineet väistellä ukkosrintamaa. Just joo. Se vielä menettelee, jos joku pitää kansaa tyhmänä, mutta jos alkaa pitää kansaa paljonkin tyhmempänä kuin se itse arvelee omasta älykkyysosamäärästään, niin siitä ei hyvää seuraa kansan äänillä paikkansa lunastaneille.

Totesin päivikselle lehtiä lukiessamme, että mikseivät ampuneet alas, kun kerran kallista, kai miljardeja maksavaa kalustoa hankitaan veronmaksajien rahoilla. Että Hornetit on turhan tyyriitä härveleitä, jos mennään porukassa taivaalle vain katselemaan mitä porukkaa kulloinkin horisontissa ilmaan tai veteen piirretyn viivan väärällä puolella liikkuu.

Olin myös ollut aiemmin käsityksessä, että lentäjät ovat siinä määrin meillä ja naapurissa opiskelleet kieliä, jotta voivat sopivalla smalltalkilla kysäistä toisiltaan, että ukkostako väistelet. Ja jos ei vastausta tule, niin minusta tuntuu, että jossain päin maailmaa lento loppuu siihen kuin päättömällä kanalla. Voi olla, että jo muutaman kilometrin päässä Viron ilmatilassa olevan Naton koneen puikoissa on lyhyempi pinna tai erilaiset ohjeet.

Ei  kai säästötoimiakaan kuitenkaan ole vielä niin tiukoille vedetty, että koneista olisi karsittu härvelit, joilla saa yhteyden koneeseen, vaikka siellä  olisi puikoissa naapurin hemmon sijaan naapurimaan Natalia tai Nikolai.

Toisaalta ei ehkä olisi Mathias Rustinkaan lento päättynyt Punaiselle torille näyttävästi, jos toimenpiteen olisivat olleet jyrkemmät. Vaikka Mathiaksella taisi kyllä olla niin, että pienen Cessnan perässä ei näkynyt Migejä eikä sen liikkeitä tainneet seurata tutkatkaan.

Faijani ei paljon sotajuttuja kertonut. Mutta joskus mainitsi, että hän on sen verran itänaapurissa ilman viisumia käynyt, että se riittää ulkomaanmatkauluksi. Tässä teille loppuun video Mathiaksen tavasta käydä samassa maassa ilman matkustusasiakirjoja: http://www.bbc.com/news/magazine-20609795.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Anthony Bourdain Tuusulassa

päivis: Satuimme huomaamaan Jimillä amerikkalaisen kirjailijan ja kokin, Anthony Bourdainin tekemän ohjelman Suomesta. Bourdain antoi hieman omituisen kuvan maastamme, jossa ohjelman mukaan juodaan järjettömästi viinaa ja syödään erinomaista ruokaa. Bourdainille tarjotut sapuskat olivat hyvin lihavoittoisia. Kaikki muu näytti maistuvan, mutta ei nakkikioskin lihapiirakka kaikkine tavanomaisine lisukkeineen.

Ehkä olen seurustellut liikaa raittiiden kanssa, sillä vierastin Bourdainin hillitöntä juopottelua  muun muassa suomalaisnaisten kanssa. En tunnistanut niistä pätkistä omaa maatamme, jossa käsittääkseni ruokaryyppyjä kumotaan tosi hillitysti. Bourdainille maistui myös kalja, jota hän nautti kaljaratikassa, jonka kehuttiin olevan ainoa lajissaan koko maailmassa.

Googlesta - mistä muualtakaan - löysin tiedon, että ohjelma oli tehty vuonna 2012. Amerikkalaiset olivat sen nähtyään innostuneet twiittailemaan erityisesti jenkkikokin käynnistä kupparilla ja tuosta mainitusta ratikasta.

Bourdainin matka suuntautui lähinnä Helsinkiin, mutta kävipä hän Tuusulassakin, Ahlgrenin Santun kuppilassa Hyrylässä. Päämajassakin kokattiin. Koska Santtu on mustalainen, ravintolan keittiössä aito mustalaisrouva antoi näytteen tyypillisen heimokeiton valmistuksesta. Ihastelimme Jorman kanssa Santun englannin kielen taitoa, kun hän kuvaili Suomen mustalaisten tapoja maailmankuululle vieraalleen. Erityisesti mustalaisnaisten pukeutuminen tuli mainituksi. Sehän on poikkeuksellisen upea.

Jorma muistaa aina sopivassa käänteessä mainita, että Santtu tanssi kanssani häävalssin, kun Jorma ei oikein viihdy parketilla. Vedimme Santun kanssa 21.10.2007 Tuusulan Mutterimajalla Kulkurin valssin, josta joku saattoi ottaa kuvia, mutta meillä sellaista ei itsellämme valitettavasti ole. Tanssi tapahtui hieman jo virallisen ohjelman ulkopuolella, mutta oli tietysti ikimuistoinen.

Tuossa kuvassa ollaan jo Aarne Kiviniemen vihkimä nuoripari, mutta Kulkurin valssi on vielä edessäpäin.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Apu olisi tervetullutta

jormas: Minä yritin googlailla löytyisikö tuomen tuoksuista parfyymiä tai hajuvettä vaimolleni, mutta lyhyellä otannalla ei tarttunut haaviin.

Tänään kävi seutukunnan ykköslehden Keski-Uusimaan tähtitoimittaja ja ykkösvalokuvaaja päivittämässä Omia polkuja kulkevien kivijalkakaupan/kohtaamispaikan kuulumisia. Arvatenkin perästä kuuluu tai oikeammin lehdestä näkyy. Varmastikin tällä viikolla kuinka he päivityksensä kokivat.

Meille julkisuus ja sitä kautta asiakkaat tai lahjoittajat olisivat tervetulleita, sillä olemme päättäneet, että jos jostain saisimme jonkun satasen riihikuivia euroja, laittaisimme ne siihen, että Hyrylän aidot seniorit pääsisivät hieman enemmän ulos haistelemaan kesätuulia ja kuulemaan linnun laulua ynnä muita luonnon ääniä.

Olemme nimittäin asiaa hieman selvitelleet ja niin sanotuista ulkoiluttajista on huutava pula. On karu todellisuus, että "Mauri ja Meeri ovat työnsä tehneet ja Meeri sekä Mauri saavat mennä". Tämän blogikirjoituksen lukee 50-100 henkeä. Eikö kenenkään omatunto saa pistosta? Jos kyllä, niin piipahtakaa Kaupalla tai soittakaa minulle 040 15 111 05.

Mutta hankintojakin olen tehnyt. Niin mielelläni kuin sanoisin, että olemme tehneet päiviksen kanssa, niin en ainakaan vielä voi. Ostin tai yhdistys osti nimittäin veneen ja venetrailerin. Vene maksoi 333 1/3 euroa ja traileri saman verran. Mutta päivis sanoi, että se on KAAMEAN näköinen. Kieltämättä vene on ruma, ehkä maailman rumin. Mutta mielestäni on paremmin kohdallaan ruma vene ja kaunis vaimo kuin päinvastoin Tai mitä mieltä olette?

Ei aivan Silja Serenade
Tällä hetkellä on arvoitus, onko vene joskus vesillä, vaikka aito vimma ja tarkoitus onkin. Nimittäin tuottaa yhdistyksen sääntöjen mukaisesti veneenkin avulla hyvää mieltä ihmisille ja eläimille.
Mutta ensin on saatava moottori ja veneen kunnostus aikaiseksi. Siitäkin puuttuu euroja ja tekijät, sillä yksi ihminen jättää  yhdet jäljet. Ja jos leijuu laillani silloin tällöin pää pilvessä, ei aina jää jälkiäkään, vaikka perästä joskus kuuluukin. Vaikka lentelisi haave- ja unelmamaailmassa vesiselvänä.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Kevätmantra

päivis: Olen taas tänäkin keväänä ennättänyt jo moneen kertaan hokea mielessäni kevätmantraani, vanhaa kansanlorua:
"Kaks on kaunista kesässä
lehti puussa
ruoho maassa
tuomen kukka kolmantena"

Tuomen tuoksun tunsin äsken käyttäessäni Niiloa iltatoimilla. Sillalla tuntui selvästi tuomen tuoksu. Kun katselin ympärilleni, huomasin, että joen rannassa pensaan kokoiset tuomet olivat alkaneet kukkia. Tuoksu kantaa kauas. Jos sitä jatkuisi koko kesän tai vaikka kuukaudenkin, tuoksu ei varmasti olisi niin tyrmäävä. Mutta kun se kestää vain jonkun tovin, sitä aina odottaa ja haikailee sitten sen perään, kun kukat kuihtuvat.

Onkohan kukaan keksinyt kehittää tuomen tuoksuista parfyymiä? Kävisi taatusti kaupaksi pyykinpesuaineissa, deodoranteissa, tuulilasin pesunesteessä, Wunder-Baumeissa tai saippuassa.

Samoin valkovuokkojen kukinta kestää juuri sopivan lyhyen aikaa. Ne alkoivat kukkia, kun tulimme Thaimaasta toukokuun alussa. Vielä kukkivat, mutta ehkä eivät enää ensi viikolla. Niidenkin aika on riittävä, jotta niitä taas innolla odottaa seuraavana keväänä.

Seuraava valkoinen kukkija on varmaan kielo. Sen lehdet ovat jo nousseet maasta. Kauan ei mene, kun kielotkin taas kukkivat.
Vaikka lupiini on vihattu vieraslaji, odotan joka kesä senkin ilmestymistä teiden
varsilla yhtä innokkaana. Yritän aina bongata harvinaisen värisiä lupiineja.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Syntymäpäivä

jormas: Talven aikana on moni bongannut meidät Merikonttikotimme kanssa sosiaalisesta mediasta. Pari toimittajaa Tukholmasta oli yhteydessä ja he tulivat rapakon takaa kuvaamaan meitä, mielipiteitämme ja kotiamme Jokilaaksoon. Ohjelmassa enemmän tai vähemmän asiantuntijat keskustelevat Tukholman ja vähän Helsinginkin asunnottomuudesta ja sen hoidosta. Ehkä huvittavin yksityiskohta on ohjelmassa arkkitehti, jolle tärkeintä oli sanoa jotakin eikä se mitä sanoo. Hän tuntui tietävät Merikonttien epäkohdista, myrkkymaalista, kontin kesän ja talven käyttäytymisestä vaikka mitä. Pohti myrkkymaaleja, hikoiluja ja niin edelleen unohtaen, että laivat, varsinkin matkustajasellaiset ovat terästä. Lopussa hän sitten esitti konttikodista näkemyksiään, jotka ovat kyllä eri tellukselta. Mutta ehkä sinällään hyvässä ohjelmassakin voi olla jotain, jonka voi laittaa huonon huumorin piikkiin. Tässä linkki vajaan puolen tunnin ohjelmaan: http://www.svtplay.se/ei-saa-peittaa.

Mutta viimepäivien tähtihetkiin kuului kuitenkin 16. päivä ollut syntymäpäiväni. Lupasin mittavat tarjoilut samassa suhteessa kuin lahjapöydän antimetkin. No, se ammotti tyhjyyttään vaimoni päiviksen antamaa "Tie päättyy" liikennemerkkiä lukuun ottamatta. Kakun söimme siis kahtena päivänä kahden ja ei siinä kyllä vieraita olisi kaivattukaan. Lahja sinällään 64-vuotiaalle on oiva tienvarteen kiinnitettynä, että on syytä muistaa, että tie päättyy minulta  ja muilta aikanaan. Mutta taidan maksaa mukavat potut pottuina. Kun päivis joskus täyttää 60, taidan ostaa hänelle 60 nopeusrajoitusmerkin.

Kaiken kaikkiaan oli mukava huomata Facebookissa paljon onnitteluita ja onnittelijoita. Kiitos kaikille, sillä ne ilahduttivat isosti mieltäni. On se hyvä tai huono asia, mutta tämän hetken parhaat kaverini ovat nimeomaan sosiaalisessa mediassa.

Facebookiimme laitoimme pihapiiriin ilmestyneen oudon näköisen pienen puun alun tai muun kasvin, josta ei ole mitään käsitystä mikä lienee. Joten auttakaa minua ja kertokaa mikä tämä on: https://www.facebook.com/jormasoini.paivistranden?ref=tn_tnmn.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Kasvihuonekauden avajaiset

päivis: Todellisuudessa Jorma oli jo aloittanut kasvihuonekauden siivoamalla kasvihuoneen ja istuttamalla sinne tomaattia, kurkkua sun muuta. Tänään haimme vielä lisää kasvatettavaa: ruohosipulia, persiljaa, salaatteja, retiisiä ja lisää tomaatteja. Toivon mukaan kesällä saamme herkutella itse kasvatetuilla keltaisilla tomaateilla.

Kesä tulee - me ja kasvihuone olemme valmiit.

Kasvihuoneessa on nyt ensimmäistä kertaa kompostorissa tehtyä multaa. Sitä on lämpö- ja jälkikompostoitu yhteensä pari vuotta. Sopii siis jo syötävillekin kasveille.

Meillä oli viime kesänä mansikka-amppeleja korkealla lähes katon rajassa. Ainakin minun piti aina kiivetä tikkaille päästäkseni kastelemaan niitä. Nyt Jorma viritti amppelit ketjuihin, jolloin ne ovat paremmalla korkeudella.

Kasvihuoneen pihapiirissä meillä on kolme marjapensasta, joista yhden kanit ovat syöneet lähes henkihieveriin. Mahdollisesti siinä on kuitenkin vielä vähän eloa, joten katsotaan, miten käy. Kaksi pensasmustikkaa on suojattu verkolla kanien tuhoilta, mutta silti ne eivät näytä kovin hyvinvoivilta. Mikä olisikaan herkullisempaa kuin itse kasvatetut pensasmustikat. Pahoin pelkää, että pensasmustikat on edelleenkin ostettava kaupasta..

Kesäkurpitsaa ja melonia meillä on taimina kasvihuoneessa, josta ne on kai tarkoitus myöhemmin siirtää ulos. Kesäkurpitsaa yritimme kasvattaa toissa kesänä, mutta ehkä ei ollut kovin fiksua kylvää siemeniä suoraan ulos. Muutaman pienen kesäkurpitsan onnistuimme kasvattamaan, mutta ehkä silloin oli intoa enemmän kuin taitoa. Rikkaruohotkin taisivat jäädä silloin kitkemättä.

Nyt kokeilemme porkkanan kasvatusta ulkona. Kasvihuone ei taida olla ihan oikea paikka niille. Myös herneet on jo istutettu kasvihuoneen ulkoseinälle.

Kasvihuonekauden avajaisten kunniaksi kävin pulahtamassa Pikkulammessa, jossa myös sorsaemo hoivaa kymmentä lastaan.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Heidi Hautala, Jörn Donner ja Jukka alias Santeri Ahlgren

jormas: Siirryn tänään syntymäpäivänäni takaisin kirjoittamaan jormaksen pienellä alkukirjaimella tilanteesta tai paikasta  riippumatta.

Mutta asiaan tai sen viereen. Aikoinaan arvostin Heidi Hautalan poliitikkona ja osaajana korkealle. Nyt en ole enää varma kummastakaan. Makua meni pimeästi työntekijälleen maksamisesta, vaikka olen harrastanut sitä itsekin. Lisää mausteita tuli hänen kiellettyä tehneensä omistajaohjausta ministerinä.
Ja nyt tuusulalaisena maljani vuoti yli, kun luin tämän aamun Keski-Uusimaasta, että Heidi myöhästyi muun muassa Järvenpään, Keravan ja Tuusulan ykkössanomalehden pääkonttorilla järjestetystä vaalitilaisuudesta: "Anteeksi, että tulen näin myöhässä, mutta minulla on ollut kortti vasta viisi kuukautta eikä tänne ollut helppo löytää." Ehkä olisi kannattanut tulla jo ajamansa aatteenkin vuoksi joukkoliikenteellä, sillä vieressä on linja-autoasema, jonne Kivikylästäkin taitaa busseja tulla puolen tai tunnin välein. Tai opetella edes navigaattorin käyttö.

Vaikka olen ollut mukana vihreässä liikkeessä sen alusta saakka, paljon ennen puoluetta tai puolueita, ei näissä EU-vaaleissa ääntäni saanut yksikään vihreä, vaan Jorn Donner......... Jos ei muun, niin iän vuoksi. Ja olisi saanut, vaikka ei olisi osannut lainkaan Keski-Uusimaan pääkonttorille

Faijallani oli ikäihmisenä yksi hyvä kaveri, Niilo. Jos hän jotain vaimonsa  kanssa oli aikoinaan osannut, niin varsinkin lasten teon, sillä heitä taisi olla toistakymmentä. Siitä katraasta Eero oli ikäiseni ja hyvä kaveri. Aivan erityisesti muistan heidän pihapiiristään varikset, jotka olivat sangen kesyjä ja tottuneita ihmisiin. Kuvassa oleva, kohta seitsemänkymppinen Eeron isoveli Niku ei ole tavasta  päässyt vieläkään. Hänen polvellaan on jokunen lihapulla ja kyllä vain, ennen pitkää Riihikallion kohta manalle menevän ostoskeskuksen varis ne käy hotkimassa poskeensa.

Hyrylässä on Santulla kuppila entisessä ortodoksiseurakunnan pappilan aidossa kivijalassa. Päämaja nimeltään, jonka on tainnut aikoinaan kunnostaa Tuusulassa vaikuttavan Sjöblomin veljessarjan toiseksi vanhin tai vanhin, Ilari. Joka taas asunee edelleen Seesmerien sisarusten entisessä kotitalossa, jossa isänikin oli aikoinaan vapaa-aikanaan rengin tai sen tapaisen tehtävissä. Tai mitä sitten neiti Seesmerien ympäröimänä tekikään.

Santulla on anniskelupaikassaan tarkat ohjeet myös porsastelijoille. Ja hänet tuntien, jos sääntöjä rikkoo, pitää Santtu myös sanktioista huolen.

Jos Santeri joskus siirtää kuppilan jälkikasvulleen ja ratkeaisin ryyppämään ja ostaisin Santerin muksuilta viinaa, olisin ostanut sitä neljältä Ahlgrenin sukupolvelta. Saavutus sekin, mutta antaa nyt olla.

torstai 15. toukokuuta 2014

Taas uudet ohjeet laihduttajalle

päivis: Paino on ollut ongelmani teinivuosista alkaen. Olen siitä saakka ollut lähes aina muutaman tai jopa monta kertaa muutaman kilon verran ylipainoinen. Parhaimmillaan paino on ollut juuri ja juuri ihannepainon rajoissa, mutta usein puntari on näyttänyt liian suuria lukemia.

Olen myös yrittänyt laihduttaa ja usein ihan menestyksekkäästi. Varmin reseptini laihduttamiseen on ollut päivittäisen energiamäärän pitäminen max 1200 - 1500 kilokalorissa. Enää se ei tunnu toimivan. Hyvä konsti oli myös syödä aamuisin vain hedelmiä. Joskus vuosia sitten innostuimme Jorman kanssa vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Se oli kauan ennen kuin muotiin tuli karppaaminen. Mutta periaate oli sama ja tulokset mukiin menevät. Muistan laihtuneeni.

Mutta kun mitään kuuria ei jaksa loputtomiin, kilot tulevat takaisin. Tähän havahtuminen on saanut välillä miettimään, että ehkä pitäisi vain tyytyä siihen, mitä on. Mutta sekään ei tunnut oikealta, kun tietää, mitä haittaa liikakiloista on: vanhat vaatteet kiristävät, rappusissa hengästyy helpommin, kaikenlaisista päälle näkymättömistä terveyshaitoista puhumattakaan.

Tänään Hesari julkaisi taas liudan uusilta vaikuttavia ohjeita, miten omenalihavuudesta pääsee eroon. Suomeksi sanottuna läskimahasta. Lihavuuteen johtavat syyt ovatkin enemmän aineenvaihduntapuolella.

Tämä nolo kuva on pyörinyt ainakin Facebookissa. Mies muistuttaa
toisaalta kummasti sumo-painijaa, joten voi olla että hän
kuitenkin on ihannemitoissaan. Toivotaan näin.
Mutta miten ne kilot karisevat? Syömällä proteiinia (joskus väitettiin että jopa lapsille syötetään liikaa proteiinia) ja huolehtimalla riittävästä kuidun saannista. Herkkuja saa syödä, mutta se pitää rajoittaa yhteen päivään viikossa, ihan niin kuin lapsille opetettiin kertaviikon karkkipäivä. Liikkua pitää vähintään puoli tuntia päivässä, vaikka se ei oman kokemukseni mukaan auta. Viimeksi sitä testattiin Thaimaassa, jossa puntari näytti enemmän kuin kotimaassa, vaikka päivittäisen liikunnan määrä oli huimasti enemmän kuin Suomessa.

Suola on edelleen pannassa. Runsassuolaiset ruoat sopivat vain tarkasti harkittuihin herkkuhetkiin. Lisäksi kasvisten syönti (tietysti suolattomien) laimentaa elimistön suolapitoisuutta. Tuo laimentuminen oli minulle aivan uusi tieto. Ajaisiko veden juonti saman asian? Voita voi joskus käyttää esimerkiksi ruoanlaittoon, kunhan muuten käyttää myös pehmeitä rasvoja. Kaurapuuroa myös, kyllä! Pähkinät ovat terveysruokaa, mutta niissäkin pätee vanha sääntö, "liika on aina liikaa".

Jos uskoo, että osa hiilihydraateista on hyviä, pitää niidenkin kanssa muistaa maltti. Niistäkin kun nykytiedon mukaan voi aiheutua verensokeripiikki. Siitä taas tahtoo seurata nälkä. Siis vaikka olisi juuri syönyt. Ota tästä nyt selvää. Välillä tuntuu, että "totuus" muuttuu usein sen mukaan, kuka asiantuntija milloinkin saa parhaiten äänensä kuuluville.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Lähtekää mukaan tähän hankkeeseen

Kuten moni tai ainakin joku tietää olemme Elämän tähden yhdistyksenä, mutta myös henkilöinä http://pattayasuomiseura.fi/ toiminnassa mukana.
 
Tämä järjestö tekee Pattayalla huumeiden käytön vastaista työtä
Sen hallituksen jäsenen, Juhani Hytösen aloittama keskustelu Seuran uusien tilojen hankinnasta on poikinut https://www.facebook.com/pattayasuomiseura sivuilla keskustelua. Joukossa vilisee tietoa ja tietämättömyyttä, joita osaltani korjaan.

Vajavaista tietoa on annettu myös yhdistyksemme toimesta, jota pahoittelen. Palstoilla on kyselty muun muassa hallituksen tai yhdistyksen kokousta, jossa tilat olisi päätetty hankkia. Pattaya Suomi-Seura ry ei tule omistamaan tiloja, joten se ei silloin myöskään voi päättää niiden hankkimisesta. Jos hanke onnistuu, on sen sijaan tiloihin siirtymistä käsitelty monessakin kokouksessa ja pienissä porukoissa. Aina tilanteen mukaan. Aikoinaan yhdistyksemme sitten päättää kuinka monta osaketta on syytä omistaa uusista tiloista.

Suomalaisten toimesta Pattayalle on perustettu yritys, Pattaya Finland Co., Ltd, jolle on nimetty käynnistysvaiheen hallitus. Kyseinen yhtiö tulee omistamaan Seuran käyttöön tulevat tilat. Yhtiöstä voivat osakkuuksia hankkia halukkaat yritykset, ylipäätään yhteisöt sekä henkilöt, suomalaiset, thaimaalaiset jne. Siis kuka tahansa sopivaksi katsomansa määrän euroiksi käännettynä 100 euroa/osake. Valtaa käytetään samassa suhteessa. Mitä enemmän osakkaita tulee, sitä vähemmän on Pattaya Suomi-Seura ry:llä tarvetta tilojen omistukseen. Lähtökohtaisesti omistamisen sijaan yhdistyksemme tulee tekemään tilojen käytöstä pitkäaikaisen sopimuksen tilojen omistajan, Pattaya Finland Co., Ltd:n kanssa. Elämän tähden ry on jo tässä vaiheessa hankkinut kaksi osaketta, jotka antavat ainakin jokaiselle yhdistyksemme jäsenelle rakennettavat talon katolle tulevan uima-altaan ja saunan käyttöoikeuden. Kaupanpäällisenä tulee huima näköala Siaminlahdelle. Joten hyvät lukijat, sijoittakaa hyvään asiaan 100 euroa ja lähtekää kantamaan tällä tavalla yhteiskuntavastuuta.

Tilojen osalta minulle ei ole tullut yhtään perustelua miksi maksaisimme mieluummin vuokraa kiinalaisille melkoisen summan vuodessa tai kuka ylipäätään vuokranantajanamme henkilönä nykyisissä tiloissa loppujen lopuksi onkaan. Sijainnista voimme olla montaa mieltä ja tottakai vaihtoehtojakin voisi olla. MUTTA, kun käytännössä rahaton yhdistyksemme lähtee tavoittelemaan mieluiten jäsenistön omistamia tiloja ilman käteisvaroja ja ainakin tällä hetkellä ilman lainarahoja, on tehtävä monta kompromissia. Jos kyseistä rakennushanketta eteenpäin vievä Juha Timonen ei olisi tullut vastaan ehdoissa, ei hankkeessa oltaisi päästy tähänkään saakka. Tässä vaiheessa ovat kuitenkin karisseet vaihtoehdot.

On siis itsestään selvää, että ulkopuoliselle vuokranantajalle vuodesta toiseen maksaminen ja jatkon suhteen epävarmuudessa eläminen ei ole Seuran kannalta paras vaihtoehto. Lisäksi silloin kaikki remonttien ja kunnostusten hyöty jää viime kädessä tilojen omistajan hyväksi. Joten jos jollakin on tiedossa vaihtoehtoiset tilat tai edes tapa kuinka sellaiset hankitaan ilman käteisvaroja tai ylipäätään uusi toimintatapa, olisi ehdotukset hyvä saada kritiikin lomassa tänne koko kentän arvioitavaksi.

Parin henkilön toimesta osansa on myös saanut yhdistyksemme tapa viedä asioita eteenpäin. On totta, että puheenjohtaja päättää paljon yksin asioista, joskus ehkä vähän liikaakin. Puheenjohtaja, kuten me kaikki, olemme kuitenkin kokonaisuus eikä mieleeni tule toista henkilöä, joka olisi vienyt yhtä suurella sydämellä Seuraamme eteenpäin. Kritiikki sijansa saakoon, mutta sen antamisen yhteydessä tulisi muistaa myös vaihtoehdot. Ja ehkä ennen kaikkea se, että jokainen hallituspaikka on vuosittain katkolla puheenjohtajuuksineen. Siellä vaihtuu joka vuosi koko hallitus, jos se on jäsenistön tahto.

Jorma Soini, varapuheenjohtaja
Pattaya Suomi-Seura

tiistai 13. toukokuuta 2014

Sorsat taitavat olla etuajassa

päivis: Tänään aamulla näimme Pikkulammessa sorsaperheen. Sorsalla oli tosiaan poikaset, joiden määrää emme onnistuneet laskemaan. Mutta paljon niitä oli. Netistä katsoin, että taitavat olla etuajassa. Tässä vaiheessa pitäisi kai olla vielä munien hautominen meneillään. Mutta ensimmäinen kevät tuli aikaisin ja sorsat eivät ole, ainakaan kaikki, olleet edes vierailla mailla. Kerrankos sitä silloin aikatauluista erehtyy. Ehkä netissä olevia tietoja sen sijaan pitäisi päivittää vastaamaan nykypäivää.

Kevät on mukava aika, oikeastaan vuoden paras. Ilmaista C-vitamiinia saa koivunlehdistä, jotka eivät ole vielä kovin kitkerän makuisiakaan. Ja maa lykkää ainakin meillä nokkosta. Niitä käytin jo kerran pinaatin sijaan, kun tein täytettyä munakasrullaa.

Kokonaan olen unohtanut koivun mahlan. Sitäkin kai näihin aikoihin kannattaisi alkaa heruttaa koivujen rungosta. Mahla ei tosin kummoiselta maistu, mutta on tosi terveellistä. Sen maku muistuttaa lähinnä liikaa lantattua mehua. Jokilaaksossa on koivikkoakin, joten mahlametsään tästä mars!

Ja kohta alkaa taas voikukka puskea kukkia ja varsinkin lehtiä. Voikukan lehteähän voi myös käyttää salaatinlehden korvikkeena tai niitä täydentämään. Terveellisiä ovat nekin. Joskus kyllä mietin, miten terveitä ihmiset, jotka käyttävät kaikkia mahdollisia luonnon antimia, oikein ovatkaan. Vai ovatko kuitenkaan?

Aika moni turvautuu myös kaikenlaisiin pillereihin. Äskenkin mainostettiin pillereitä, jotka hillitsevät ruokailun jälkeistä verensokerin nousua ja samat mömmöt laskevat kolesteroliarvoja. Uskokoon kuka tahtoo.

Jotta tuolla luonnossa liikkuessa ei erehtyisi luulemaan, että kevät olisi jo kovinkin pitkällä, valkovuokot muistuttavat, että ei olla edes ihan toukokuun puolivälissä. Yksi hienoimmista kevään näkymistä on, kun joka suunnalla maa on täynnä valkoista vuokkomattoa.



maanantai 12. toukokuuta 2014

Jokilaakson elämää

Jormas: Jokilaaksossa oli yhdessä määrätyssä pöntössä ollut jonkun vuoden aina kirjosieppopariskunta poikasineen. Tänä keväänä ehdin jo ihmetellä, että missähän siepot ovat, kun ei näkynyt. Mutta eilen ilmestyivät ja kyllä vain, entiseen tapaan tuli tinteille pöntöstä lähtö.
Västäräkkejä on siellä täällä, mutta ei meillä. Eikä varsinkaan pesätolpassa, johon tein katon. Saapas nähdä, kelpaako koti. Mutta eipä ole viime kesänä asentamissamme lepakonpöntöissäkään näkynyt asukkaita.

Joutsenpariskunta tuntuu viihtyvän Jokilammillamme siitä huolimatta, että eräs virolainen salakalastaja rantautui joutsenten pikkusaareen kumiveneineen vajaa viikko sitten. Aika näyttää menikö joutsenilta pesähalut tai tapahtuiko peräti  jotain muuta, sillä kyseiselle saarelle joutsenet eivät ole enää menneet.

Sorsia on entiseen tapaan vähän joka lammellamme. Niitä on mukava seurata, sillä ne ovat aiempina vuosina jakaneet saman ruokapaikan kanilaumamme kanssa.
Käärmeenkin olemme vuosittain  kulmiltamme bonganneet, joten eiköhän niin käy tänäkin vuonna. Mutta vaikka ne pihapiiriimme erehtyisivätkin, surman suuhun ne eivät silti joudu. Yleensä siitä seuraa toimestani haarakepin nokassa pitkä lento veteen ja uimamatka jonnekin vastarannalle ja käärmeen kannalta turvallisemmille vesille.

Tuusulanjärvellä on monenlaista vesikulkuneuvoa
Tänään kävin myös kasvihuoneen kasvien ostosmatkalla. Mukaan tarttui jokunen säkki luomumultaa, tomaatin, kurkun, paprikan, kurpitsan ja vesimeloonin taimia sekä pari pussia herneen siemeniä. Huomenna laitan ne maahan ja siitä se taas alkaa. Sadon valmistuminen nimittäin.

Tänään tuli myös käytyä katsomassa Herttoniemen rannassa makeassa vedessä ollutta, 8-metristä muovitettua venettä. Lolita 3 taisi olla nimi. Hintaa 3000 euroa. Kuka kaipaa tämän hintaluokan vesikulkuneuvoa, niin suosittelen. Tavallaan tuntuu käsittämättömältä mitä muutamalla tonnilla voisi saada, kun kohdalle sattuu.

Mekin varmasti jossakin mutkassa jonkun vesiliikennepelin kumiveneen lisäksi hankimme, kun saamme Meri-Teijosta vireillä olevan vene- ja matkakotipaikan ostettua. Merivettähän me sieltä olemme jo hankkineet muutaman sadan hehtaarin alueelta jonkun litran. Sen verran, että kumikanootti ja aivan uusi 6-heppainen moottori on tullut kertaalleen ajettua karille.
Samassa rytäkässä jouduimme uimamieheksi ja -naiseksi. Ja melomaan rantaan. Silloin ei ollut kivaa, mutta nyt sekin on mukavien muistojen joukossa.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Seinäjoki-viikonloppu

päivis: Seinäjoella on kuluneen viikonlopun aikana tapahtunut poikkeuksellisen paljon uutiskynnyksen ylittäviä asioita. Demareiden puheenjohtajakisa oli mediassa suurimman mielenkiinnon kohteena. Itsekin vähän jännitin vaalitulosta, sillä olisin suonut Jutta Urpilaisen jatkavan nykyisissä tehtävissään, erityisesti valtiovarainministerinä. Puheenjohtajuudenhan minua ei pitäisi edes liikuttaa, koska en ole demari. Toisin kävi. Minulle Antti Rinne edustaa sitä tavanomaista ja tylsää ukkokaartia, jonka vallassa maan asiat liian usein ovat. Vähän tuli mieleen Rinnettä kuunnellessa ja varsinkin katsellessa, että hallitus sai joukkoihinsa Timo Soini -kloonin.

Erityisesti Seinäjoki-uutisointina kuulimme eilen aamupäivästä alkaen viestejä karhusta, joka liikkui paikallisen kauppakeskuksen alueella. Olimme jopa täällä Keski-Suomessa tarkkana ja varuillamme, kun TV ja radio toistivat karhuvaroitusta ja kehotusta pysyä autossa, jos satuttaisiin olemaan liikenteessä. Mekin pohdimme, että pitäisikö jäädä kyläpaikan pihaan odottamaan autoon, jotta kuulemme, että vaara on ohi. Vitsi, vitsi. Mutta siltä vaarailmoitukset kuulostivat, että koko kansan pitää nyt olla tarkkana karhun takia. Arvasin, että itse vaarapaikalla, Seinäjoella, kansa ryntää autoineen kylille bongaamaan karhua. Lopulta karhu taisi onnistua välttämään sekä perässään liikkuneet lahtaajat että bongarit.

Seinäjoki tuli vielä mainittua useaan kertaan, kun koko Eurooppa ja vähän sen ulkopuolisetkin maat keskittyivät seuraamaan Euroviisuja. Veikkaan tosin, että Suomen edustajien kotipaikka mainittiin vain Suomen televisiossa. Mitäpä joku pikkukaupunki, jonka ääntäminenkin voi olla vähän vaikeaa, kiinnostaisi Ranskassa, Kroatiassa tai vaikka Israelissa. Mutta se ei poista sitä, että nuorten suomalaispoikien Softengine-bändi pärjäsi hyvin viisuissa. Jopa minä jaksoin valvoa karkeloiden päättymiseen saakka.

Jouduin pohtimaan omaa Seinäjoki-tietämystäni, kun aloin kirjoittaa tätä blogia. Muistan, että joskus vuosikymmeniä sitten Seinäjoki tarkoitti mielestäni lähinnä siellä sijaitsevaa mielisairaalaa. Ihan sama mielikuva tuli muinoin Kellokoskesta. Jyväskylän suunnalta ilmeisesti päädyttiin ennen Seinäjoelle kuntoutumaan, jos oli tarvetta sen alan hoidolle.

Suurena Alvar Aalto -fanina tietysti muistan Seinäjoelta myös Lakeuden ristin, kirkon, jonka Aalto tai ainakin Aallon johdolla hänen arkkitehtitoimistonsa suunnitteli. Tarkistin joka asian tietovälineestä eli Googlesta, että kirkko valmistui Seinäjoen hallintokortteliin vuonna 1960. Kirkko ei enää edusta sitä parasta Aaltoa, punatiiliarkkitehtuuria, mutta ihan komea julkinen rakennushan se on. Aallon myöhemmistä töistä pidän oikeasti vain Enson pääkonttorista Helsingin Kauppatorin laidalla. Siitähän kaikkien "kunnon kansalaisten" kuuluu aina sanoa, että rakennus on aivan kauhea. Olen täysin eri mieltä. Se on tyylikäs ja sopii hyvin ympäristöönsä.

Muistan käyneeni Seinäjoella vain kerran. Käyntinä pidän yöpymistä, en ohiajamista. Hotellia en muista, mutta erikoista siinä oli, että huoneen yhteydessä oli oma sauna.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Ei ole vielä Suomessa kesä

jormas: Ei ole kesä Suomessa vielä. Tänä aamuna heitimme kuitenkin talviturkin Nurminen-järven veteen Keski-Suomeen Laukaassa, Äijälän kylässä. Järvi on sama, missä entisen rallivirtuoosi Juha Kankkusen kotitila sijaitsee. Niin kuin sillä nyt olisi jotain tekemistä uimisen tai pulahtelun kanssa. Sen mainitseminen lienee jotakin sukua niin sanotulle elvistelylle, jota harrastaa moni. Muun muassa Keski-Uusimaa lehti joka uutisoi milloin mistäkin julkisuutta saaneesta henkilöstä, että tuusulalaistaustainen tai entinen järvenpääläinen tai keravalaistunut se ja se. Vesi kuitenkin oli raikasta, ripaus alle 9-asteista. Vaan ei se liene paljon kylmämpää kuin Jomtien Saunan kylmäallas Thaimaassa.

Tänne jäi viime talven talviturkki
Päivis oli eilisessä blogissaan tuntenut jotain yhteneväisyyttä senioirin kanssa, joka oli kavunnut puuhun Muuramessa. Ja kajauttanut parinkymmenen metrin korkeudesta kotiseutulaulun. Hienoa, että on oman tiensä kulkijoita.

Taksikurssistaan Päivis sanoi, että sponsoroin häntä, vaikka se ei ole kyllä ollut aivan niin. Minä hankin sen hänelle merkkipäivän lahjaksi.

Ketunhänta kainalossa, kuten yleensä. Sillä taksikuskeilta on poistumassa yläraja. Näin ehkä saadaan leivän päälle retiisiä ja lauantaimakkaraa vielä sen jälkeenkin, kun olemme molemmat päätöistämme mitättömillä eläkkeillä. Saa nähdä tuleeko taksiautoihin uusia malleja kuljettajan ikärajan poistumisen myötä, kun pitää kyytiin mahtua enemmän apuvälineitä. Matkustajan ja kuljettajan rollaattorit.

Barak ja Vesa ovat omien polkujensa kulkijoita hekin
Hieno juttu, kun Päiviskin on rohkeasti oman tiensä kulkija. Mutta eivät hänellekään kaikki polut eikä lahjatkaan kelpaa. Eräänkin kerran hän on seurassani siunaillut omituista tai ainakin muista poikkeavaa käyttäytymistäni. Ikään kuin hänen sitä pitäisi jotenkin hävetä. Olen tarjonnut, että voin ostaa hänelle seurassani käytettäväksi vaalean, niin sanotun hoitajan takin. Jonka hän vosi panna päälleen, kun lähdemme ihmisten ilmoille. Brodeeraisin selkään tekstin, ettei jää rooli epäselväksi kenellekään: "Omaishoitajille lisää liksaa." Ei ole saanut tämäkään oiva ajatus myönteisiä tuulia purjeisiinsa.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Hengenheimolainen

päivis: Keskisuomalainen julkaisi eilen verkkolehdessään jutun iäkkäämmästä naisihmisestä, joka oli kiivennyt puuhun ja laulanut Keski-Suomen kotiseutulaulun sillä seurauksella, että jotkut puun juurelle osuneet naiset olivat soittaneet poliisin paikalle. Hellyttävä, mutta varsinkin paljon ajatuksia herättävä juttu kannattaa lukea tästä linkistä:

Hengenheimolaisuutta koen hänen kanssaan siksi, että itsekin ajattelen, miksi ikä olisi este tehdä asioita, joihin kuitenkin kykenee. Itse olen päättänyt näin: täytän tänä vuonna 60 vuotta, mutta yritän silti kerätä erilaisia asioita, jotka yleensä katsotaan esimerkiksi ikäiselleni sopimattomiksi tai muuten vain omituisiksi. Mummon puuhun kiipeäminenkin oli asia, joka närästi joitakin.

Olen aloittanut sen keräilyn nyt 59-vuotiaana ja saanut aikaan kaksi asiaa, joita ainakaan ikäiseni naiset eivät yleensä tee. Olen opetellut sukeltamaan pää edellä veteen. Kotimaan vesissä se on vielä kokeilematta, mutta Thaimaassa altaan reunalta sukeltaminen alkaa jo sujua. Jorma on toiminut valmentajanani ja arvioi ankarasti jokaista mahalleen läiskähdystä. Mutta onnistumisprosentti sen kuin kasvaa.

Tässä se on: lupa tehdä taksikuskin hommia.
Minunkin iässäni on mielestäni lupa joskus ajatella, että mitähän tekisin isona. Kuulostaa tietysti vähän naurettavalta, mutta haaveilua kukaan ei voi kieltää. Eikä edes haaveiden toteuttamista. Taksikuskin hommasta on silloin tällöin puhuttu perhepiirissä ja niinhän siinä kävi, että löytyi sponsori nimeltä Jorma Soini ja minä huomasin istuvani taksinkuljettajan kurssilla.

Kurssin jälkeen piti tietysti vielä suorittaa hyväksytysti teoriakoe ja paikallistuntemuskoe. Teoriaosuus meni kerralla läpi, mutta paikallistuntemus tuli osoitettua vasta toisella yrittämällä. Silloin se menikin jo reilusti läpi. Nyt minulla on lupa ajaa taksia, jonka asemapaikka on Tuusula. Milloin näin voisi tapahtua oikeasti, sitä en ihan varmaksi vielä tiedä.

torstai 8. toukokuuta 2014

Jokilaakso on kylmä paikka

jormas: Terveyskeskuksista on silloin tällöin käytetty nimitystä arvauskeskus. Minä en nimeä allekirjoita, sillä olen aina saanut niissä hyvän ja asiantuntevan kohtelun. Sen sijaan olen valmis liittämään nimityksen säätietoja jakeleville, mitä sitten lienevätkään meteorologeista lähtien. Ehkä sääprofeetta olisi oikeampi kaikista nimistä ja nimityksistä, sillä ennustaminen on vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden. Ja varsinkin Forecalle ja Ilmatieteenlaitokselle.

Pari päivää sitten iltapäivälehtien ennusteet ilmoittivat seuraavan aamun lämpötilaksi Etelä-Suomeen noin 0 ja Lappiin Enontekiölle -6. Kun aamulla heräsin kerrosvuoteestamme Etelä-Suomessa, katsoin maan olevan kuurassa ja Pikkulammen jäässä. Ja pakkasta mittarin mukaan -9.

En kai tästä muuten marmattaisi, mutta iso osa säätieteilijöistä taitaa valtakunnassamme olla veronmaksajien rahoilla palkattuja. Minä en siis aina aivan ymmärrä miksi maksamiani veroja käytetään ennustamiseen.

En tiedä missä vika on, mutta sen tiedän, että jossakin tämä homma osataan eikä kyse ole silloin arvailusta. Jo parikymmentä vuotta sitten Floridassa kulkeissani, kuunneltiin tai kuuntelimme myös säätiedotuksia. Ne eivät olleet arvauksia, sillä liioittelematta vartin tarkkuudella alkoi sade tai pouta tai jotain muuta siitä kun säätiedot sen tapahtuvan. Ymmärrän sen, että jos tänään pitää sanoa sää vuoden kuluttua, on se arvaus. Mutta että se on sama juttu myös seuraavan aamun säästä, sitä en ymmärrä. Enkä sitä, että arveiluja kootaan, tehdään ja jaetaan verorahoilla.

 
Tämän paivän kuva on arvatenkin viime kesältä, jossa Ahkera-Liisa on koneen kanssa mylläämässä, uskokaa tai älkää kymmenen mukulan perunamaatamme. Vielä on siis aikaa ennen kuin ruoho ja muu kasvillisuus on yhtä rehevää tänä vuonna.

Aiheeseen liittyy myös salakuljetus. Kävi nimittäin ilmi, että Thaimaasta ei ilman sitä tai tätä saa tuoda perunoita syrjäiseen Suomeemme. Vaan me toimme peräti neljä kappaletta. Jos ne itävät, istutamme ne maahan. Mutta luulen tai oikeastaan tiedän, että ravintolasillin ja tillin sekä voin kanssa ei meillä silloinkaan syöä thaimaalaisia uusia perunoita, vaan kiinalaisia.

Nyt salakuljettamamme perunat ovat niin isoja, että ne voi hyvin halkaista tai laittaa kolmeenkin osaan maahanpantaessa. Joten tervetuloa kesäpöytään, kun sen aika on.

Joskus kerron toisesta salakuljetusmatkastani. Silloin olin syynissä kaninruohojeni kanssa Kolumbian Bokotan tullissa.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Päivi-niminen olut

päivis: Olin aika tyrmistynyt, kun kuulin, että markkinoille tulee olut nimeltä Päivi. Näin heti mielessäni naisia lipittämässä tuota kaljaa - Päivejä ja muunkin nimisiä. Uskon, että nimivalinta lisää oluen kulutusta ainakin joissain tapauksissa. Muistan, miten itse aikoinani valitsin kaupan hyllystä olutta nimenomaan sen etiketin houkuttavuuden perusteella. Nimiolut voi myös koukuttaa ostamaan juomaa enemmän kuin ennen. En tiedä.
Päivi-olut nimettiin kuulemma Päivi Räsäsen mukaan.
En usko, että hän on kovin innoissaan tuosta nimenannosta.

Muistan ensimmäisen kerran tiedostaneeni oluttölkin mielenkiinnon, kun Leningrad Cowboys -olut tuli markkinoille. Jos oikein muistan, sitä ei ainakaan alkuun saanut muualta kuin Ruotsin-laivalta. Se varmaan teki siitä entistä mielenkiintoisemman tuotteen. Nykyään olen alkoholittomien olueiden ystävä ja niitä ei asiakkaille markkinoida ainakaan ulkonäköön panostamalla. Kuinkahan niin tylsiä oluttölkkejä voikaan olla?

Mutta aika harvoin alkoholijuomia muutenkaan tarjotaan design-henkisesti. Pullo ja tölkki asettavat vielä omat rajoituksensa. Eikä niitä ole tarkoitettu käytettäväksi enää tyhjentämisen jälkeen muuhun kuin kierrätykseen korkeintaan. Enää ei kai kerätä tyhjiä tuliaisviinapullojakaan kirjahyllyn komistukseksi.

En välitä alkoholista, enkä oikeasti toivo, että pullojen ulkoasuun panostettaisiin yhtään nykyistä enemmän. Sisältö varmaan puhuu puolestaan niiden ostajille. Mutta ehkä alkoholiton olut voisi silti olla vähän houkuttelevamman näköisessä pullossa tai tölkissä. Joku jopa voisi sen ansiosta innostua vaihtamaan alkoholillisen alkoholittomaksi.

En ole missään nähnyt niin paljon erilaisia vesipulloja kuin Thaimaassa. En laskenut, mutta viimeksi Pattayan Central Festivalin ruokaosastolla käydessäni satuin vilkaisemaan hyllykköön, jossa oli varmaan kymmeniä erilaisia vesipulloja. Ja niiden hintakin oli niin korkea, että niitä tuskin kukaan ostaa vain vettä juodakseen. Kun tavallinen pikkupullo vettä maksaa noin 7-9 bahtia (0,15-0,20 €), nämä tyylikkäät pullot maksoivat neljä tai viisikin kertaa enemmän. Kerran ostin meillekin kaksi koboltin sinistä vesipulloa. Ihan vain niiden värin ja muodonkin vuoksi. Säästin ne siinä toivossa, että keksisin niille jonkin uusiokäytön. Vielä en ole siinä onnistunut.



tiistai 6. toukokuuta 2014

Vielä vähän Bangkokista

jormas: Palaan Bangkokin maailmaan. Kävimme siellä parin päivän aikana siellä sun täällä.
Yksi kohde oli kauppakeskus Terminal 21 https://www.youtube.com/watch?v=N4QbGCrPOas.
Meille uusi tuttavuus. Siellä oli osastoja nimetty maailman eri kaupunkien mukaan ja sitä ne sitten henkivätkin varsin onnistuneesti.

Mutta sinne menemiseen oli aivan erityinen syy. Piti käydä toiletissa, sillä meille oli kerrottu, etta wc-pytyissä on jotain aivan erikoista. Ja niin olikin. Siinä oli sähköllä toimivia erilaisia toimintoja, joita kaikkia en edes ymmärtänyt. Erikseen näytti saavan takapuolen ja vähän muunkin pesua, huuhtelua ja niin edelleen.

Innostuin ehkä siksi tätä muistelemaan, kun päivis taisi joku päivää sitten kirjoittaa kuinka elämämme on helpompaa Thaimaassa. Voi ollakin, mutta ei kaikilta osin. Tosin pytyssä näytti olevan myös niin sanottu pöljäkytkin, josta arvatenkin huuhtelu tapahtuu normaaliin tapaan.
Ehkä kyseisen toiletin toiminnot on kuitenkin syytä opetella varmuuden vuoksi ennen vanhuutta ja mahdollista dementiaa, sillä Tuuskodon dementiaosaston senioireilta taitaisi jäädä pyllyt pyyhkimättä, jos oma tai vaihtoehtoisesti henkilökunnan kädet korvattaisiin Terminal 21:n automaattipesureilla.

Minulla on Pattaya-Jomtienilla ja Suomen Mäntsälässa aivan kelvollinen kaveri, jota kutsun Farmari-Ykäksi. Monestakin syystä, joista yksi on, että hänellä ja vaimollaan on jokunen kana ja kukko käsittääkseni pitämässä jöötä laumalle ja kanat hedelmällisenä. Nyt on kukko alkanut pitämään jöötä myös Ykälle, joten kukon laulu saattaa loppua. Löysin aiheeseen sopivan kuvan Bangkokista, jonka laitan tähän. Samalla tulee testattua, vieläkö Mäntsälän farmari lukee blogiamme.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kuinka kauan viihtyy poissa kotoa?

päivis: Jörn Donner lausui otsikon lauseen, kun häneltä tivattiin aikeista päästä europarlamentaarikoksi ja ehkä vähän epäiltiin halua pysyä Brysselissä. Olen tänään ensimmäistä kertaa pohtinut, ketä äänestäisin tulevissa EU-vaaleissa. Donnerin lausahdus ei ehkä tukenut jo kerran ääneen heittämääni ajatusta, että jospa äänestäisin Donneria. Kyllä Brysselissä pitää jaksaa olla vaalikauden loppuun asti. Donnerinkin, jolta yleensä kuulen mielelläni hyvin omaperäisiä mielipiteitä.

Vaan ei minulla ollut tarkoitus kirjoittaa EU-vaaleista. Ne eivät kyllä ole tällä hetkellä prioriteettieni kärkisijoilla. Jörn pääsi tekstiin vain tuon toteamuksensa vuoksi: kuinka kauan viihtyy poissa kotoa. Ehkä Jörnin asumismuoto onkin vähän erilainen kuin minulla. Hänen kotinsahan on Helsingin Pohjoisrannassa paraatipaikalla sukutalossa.

En oikein tiedä varmaksi, mikä on minun oikea kotini, kun niitä on lähes kolme tasavertaista. Ehkä eniten koti on tällä hetkellä täällä Skavabölen laitamilla, Tuusulan Myllykylässä Merikonttikodissa. Mutta vielä viikko sitten koin täydellisesti kodikseni Chonburin Jomtienin Soi Welcomella sijaitsevan Thai-kotimme. Laukaasta taas ei mielellään lähtisi pois, kun siellä on pari yötä viettänyt.

En oikein osaa enää ajatella, mitä koti-ikävä on. Ehkä se iskisi, jos pitäisi olla pitempään muualla kuin jossain noista edellä mainituista kodeista. Mutta mihin silloin ikävöisin? Tuusulaan, Pattayalle vai Laukaan perukoille? En tiedä.

Kun löysin Facebookista YouTube-linkin modernista Keski-Suomen kotiseutulaulusta ja kuuntelin sen, ajattelin, että ehkä sittenkin kotini ja kotiseutuni on Keski-Suomessa. Siitäkin huolimatta, että puolievakkona rajan takaisella Karjalallakin on oma paikkansa sydämessäni. Mutta sinne en sentään osaa kaivata.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Jokilaakson elämää

Jormas: On mukava seurata Jokilaaksossa elämää, sillä tänne on lentäen nyt keväällä tullut moni muukin meidän lisäksemme. Ehkä yksi mukavimmista etelän tai minkä lienee matkaajista on Suomen kansallislintu laulujoutsenpariskunta, joka pesi viime kesänä Jokilammillamme ensi kerran. Sitä emme tiedä oliko pesä aiemmin näillä eliniäksi puolisonsa valitsevilla linnuilla jossain muualla, vai johtuiko pariskunnan lapsettomuus nuoruudesta. Sukukypsiksi ne tulevet noin viiden vuoden ikäisinä. Joka tapauksessa ilonamme ne ovat olleet jo useamman vuoden. Ensi kerran viime kesänä lapsineen.

Merikonttikotimme eli Duokodin kevätilme
Oletettavasti sama heinäsorsa rouva on myös palannut
Pikkulammellamme. Ja jos oikein muistan, niin viime vuonnakin hänellä oli kaksi miestä.

Samaisen lammen vastarannalla on myös saari Rabbit Island, jonne ripustelimme muun muassa telkän pöntön tai parikin. Ja kun eilen iltahämärissä kävin virolaiseen tapaan metsäwc:ssä, huomasin, että pönttö on saanut tiettävästi ensimmäiset asukkaansa. Nimitäin telkkä suhahti pöntöstä aivan nokkani edestä. Hyvä, ettei vienut pallejani mennessään.
Lintuja tulee koko ajan lisää. Varsinkin västäräkkipariskuntaa odottelemme, sillä rouva oli viime kesänä pyöräyttänyt munansa Tuusulanjoessa olevan vedenkorkeuden mittaustolpan nokkaan tekemäänsä pesään. Käytännössä siis taivasalle, jossa sitten haudottiin öin ja päivin, satoi tai paistoi. Talvella tein heille pesään katon, josta laitan kuvan, kun sen aika on. Se on tällä hetkellä arvoitus kelpaako katollinen (ei katolinen) koti västäräkkipariskunnalle ja onko heitä ylipäätään elämä kantanut talven yli.

Pikkulampi, Rabbit Island ja eläinten lounaspöytä
olohuoneemme ikkunasta
Joskun aikaisemmin olen kirjoittanut myös muista eläinhavainnoista pihamaalla aina ketusta ilvekseen, saukosta lähes pesukarhuun eli supikoiraan ja hirvestä peuraan.

Eilen iltahämärissä nosti osaomistuskoiramme Niilo aika metakan Merikonttikodissa ja ulos olisi pitänyt päästä väkisin.
Piti oikein nousta tai meidän tapauksessamme laskeutua vuoteesta katsomaan mikä on niin kiehtovaa, että oikein uikutuksen kanssa pitäisi päästä resuamaan ja laittamaan laumaa järjestykseen.

Ja kas, saimme uuden eläinhavainnon eläinten ruokintapaikalta, sillä siellä etsi purtavaa itselleen itse rouva tai herra Mäyrä. Niilolle selitin, että ulos ei nyt mennä, sillä sinä olet enemmän terrieri kuin mäyräkoira, vaikka äitisi onkin tuhannen tarinan tyttö Tallinnan kadulta.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Monimutkaisempi kotimaa

päivis: Nyt on jo reilu vuorokausi opeteltu taas sopeutumaan kotimaan oloihin. Väkisinkin on tullut mieleen, että elämä Thaimaassa on jotenkin yksinkertaisempaa kuin täällä. Jokilaaksossa piti heti ryhtyä polttamaan puita takassa, sillä ulkoilma oli vain muutaman asteen plussan puolella. Vesien kanssa mietittiin hetken aikaa, kunnes päädyttiin siihen, että vanhat vedet kelpaavat täksi aamuksi saakka. Nyt ollaan jo sen suhteen voiton puolella, kun Merikonttikodin ja sosiaalikontin säiliöt on täytetty uudella vedellä.

Autoilla ei voinut ajaa ennen kuin ne oli Trafin sivujen kautta laitettu uudelleen liikennekäyttöön. Sitä sun tätä piti etsiä, koska tärkeitä asioita oli laitettu lähtiessä niin hyvään piiloon, ettei niiden löytyminen onnistunutkaan tuosta vaan. Aina päätän, että laitan muistilapun itselleni, mihin mitäkin on jemmannut, mutta aina se jää tekemättä. Millään ei jaksa uskoa, että 1,5-2 kuukaudessa voi unohtaa jonkun tavaran jemmapaikan. Onneksi en sentään unohtanut pankkikortin tunnuslukua, sitäkään kun ei Thaimaassa ollessa tarvinnut käyttää kertaakaan,

Monimutkaisempaa on pukeutuminenkin. Thaimaassa pukeutuminen yleensä tarkoitti bikinejä alle ja jotain mekkoa niiden päälle. Täällä on mietittävä, minkä verran vaatetta tarvitsee, jotta ei palele. Tai minkälaiset kengät pitää laittaa jalkaa, kun Thaimaassa kuljin melkein koko ajan yksillä ja samoilla, jalkaan hyvin istuvilla sandaaleilla. Käsineetkin piti kaivaa esiin, kun läksin Niilon kanssa lenkille.

Uuvuttavaa kotiinpaluussa olivat myös paksut postiniput, joista laskut oli jo poimittu talteen poissa ollessamme. Verottajalle pitää kuitenkin muistaa vastata 15.5. mennessä. Aika omituisen kuvan kotimaan tärkeistä asioista antoivat myös monet tällä välin ilmestyneet Seiska-lehdet. Lähes joka lehden kannet oli koristeltu parisuhteensa onnesta kertovien kuvilla tai sitten onnellisten aikojen päättymisen merkiksi kuvattuja happamia naamoja.

Jorma kirjoitti leppoisasta kotimatkastamme. Siitä ehkä johtuu, ettei aikaero vaivaa mitenkään. Pää ei ole niin kuin Haminan kaupunki, kuten se yleensä on Thaimaasta palattua. Pidentyneet päivät auttavat tietysti myös sopeutumisessa. Eilen aurinko ei tuntunut laskevan millään ja aamullakin oli valoisaa, kun heräilin joskus ennen kuutta.

Tuossa viereisessä kuvassa olemme vielä eilisellä matkallamme. Jorma nukkuu Marimekon pussilakanalla peitetyn peitteen alla. Itse taisin myös ryömiä oman peittoni alle kuvan otettuani.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Koko päivä makuuasennossa

Jormas: Illalla teimme sähköisesti buukkauksen Bangkok-Helsinki koneeseen. Ja harmittelimme, kun syystä tai toisesta meidät oli sijoitetty eri tahoille koneeseen.
Lisäksi taisi olla ensimmäisen kerran kohdallamme kysely, että olemmeko vapaaehtoisesti valmiita toiselle lennolle korvausta vastaan, jos sellainen tarve kentällä ilmenee. Tämän ruksasimme ja jäimme pohtimaan mitä aamulla kentällä tapahtuu.
 
Muutakin jännitettävää oli, sillä olimme varanneet seuraavaksi aamuksi niin sanotun pimeän taksin, joka oli lähes puolet halvempi.
Kaikki toimi loistavasti ja kentällä kuljettajamme ajoi mustan "taksinsa" vuokra-autojen sijaan yksityisautojen puolelle.
 
Piraattitaksimme ikkunasta poimin pari ohjekuvatarraa matkustajille. Kaikkea en ymmärtänyt, mutta jotakin tolkkua sain. Naiminen, oksentaminen sekä piereskely olivat tässä pirssissä kiellettyjä toimintoja.
 
 
Lähtöselvityksessä meiltä varmistettiin uudelleen hyväksymisemme vaihtoehtolennolle. Se olisi ollut illaksi Japanin Osakaan ja sieltä yölennolla Suomeen. Korvaukseksi olisi tullut päiväksi ilmainen hotelli oletettavasti ruokineen ja 600 euroa per lärvi.
Tätä jännäsimme kentän odotusaulassa, kunnes meille ilmoitettiin, että ei tarvitse vaihtaa ja voimme lentää alkuperäisen suunnitelman mukaan. Se oli pettymys, mutta lohdutuspalkinto oli luvassa.
Bangkokin kentän virkailija oli nimittäin laittanut meille uudet paikat ja nyt vierekkäin riviltä kahdeksan.
 
Ja vielä parempaa oli tiedossa. Ymmärrykseni mukaan paikat riviltä eivät olleet mitä tahansa paikkoja, mutta eivät myöskään economy, bisnes tai ensimmäisen luokan penkkejä, vaan niin sanottuja välitilan jotakin. Jossa tilat ja vuoteiksi menevät istuimet ovat väjyydeltään samat kuin ensimmäisessä luokassa. Niissä sitten matkasimme makuuasennossa ison osan matkasta kuin parempi väki konsanaan. Ja katsoimme kun rahvas meni karvalakkiosaston ahtauteen.

torstai 1. toukokuuta 2014

Työläisten ja ylioppilaiden juhla Bangkokissa

päivis: Jos tänään olisimme uskoneet hotelli Narain virkailijaa ja kadulla apuaan tarjonnutta miestä, olisimme kenties jääneet tallustelemaan jonnekin hotellin lähitienoille ja ehkä kävelleet joen rantaan. Lopun päivää olisimme luultavasti lillutelleet hotellin mainiolla uima-altaalla. Molemmat miekkoset nimittäin väittivät, että kaupungissa vietetään vappua ja liikkeet ovat kiinni. Toinen vielä varoitteli menemästä siihen suuntaan, jonne olimme kävelemässä, koska siellä on kuulemma mielenosoitus käynnissä tai ainakin alkamassa.

Mutta koska olemme suomalaisia, mehän emme usko, ennen kuin näemme. Jonkin matkaa käveltyämme emme törmänneet mielenosoittajiin. Etsimme metroaseman, josta ajoimme junalla paikkaan, josta ajattelimme löytävämme kenties ostoskeskuksen, joka on juhlapyhän vuoksi kiinni.
Thaimaalaisilla on silmää kaikenlaisille pienille yksityiskohdille. Tämä
juomalaseihin asetettu kukkarivi oli jonkun kioskin ulkotiskin koristeena.
Kuten vähän aavistelimmekin, se ja sen kaikki liikkeet olivat auki. Pientäkään viitettä työläisten ja ylioppilaiden juhlasta emme löytäneet. Emme löytäneet muutakaan etsimäämme, joten vaihdoimme ostaria. Skytrainillä ajoimme Asok-asemalle ja Terminal 21 -ostosparatiisiin. Paikka on näkemisen arvoinen, poikkeuksellinenkin. Sen kerrokset on tehty ikään kuin eri maailman suurkaupunkien lentoasemiksi. Varsinkin Terminal 21:en yleisövessoihin ihan peremmällekin kannattaa poiketa, vaikka ei hätä olisikaan.

Shoppailut shoppailtuamme ajoimme tuk-tukilla hotellille. Siellä sovimme aamuksi taksikyydin kentälle. Sähköpostiin oli sillä välin tullut mahdollisuus tehdä lähtöselvitys etukäteen. Ihmeeksemme huomasimme, että meidät oli sijoitettu aivan eri puolille konetta. Syykin selvisi. Finnair on ylibuukannut huomisaamun lennon Bangkokista Helsinkiin ja meille ehdotettiin mahdollisuutta lentää kotiin jollain muulla tai muilla lennoilla. Aamulla se selviää Suvarnabhumissa, millä sieltä lähdemme. Sekään ei tietysti ole kirkossa kuulutettu, lennämmekö edes yhtä matkaa. Finnair korvaa käsittääkseni ihan reilusti ylibuukatun lennon muulle reitille vaihtamisen, joten voisihan sitä vähän seikkailla.