Ainakin yhden kerran on blogikirjoitukseni ylittänyt valtakunnallisen uutiskynnyksen.
Silloin kirjoitin inva-autopaikoista, joita näkyy siellä täällä. Ne ovat tarkoitettu tavalla tai toisella liikuntarajoitteisille. Mutta niin paljon ja usein niille pysäköidyistä autoista nousee hyväkuntoista ja tervejalkaista väkeä, että jonkin asteisista ihmeparantumisista lienee kysymys.
Toisaalta jotkut voivat ajatella pysäköinnin olevan myös sallittua, jos aivoissa ei ole normaalia liikehdintää. Tätä tuumailen silloin tällöin, kun paikan aito tarvitsija huomauttaa asiasta vikkeläkinttuiselle, ehkä päävikaiselle paikan omineelle. Ja saa vastaukseksi vain mykkyyden, tympeän ilmeen sekä viittomakielellä keskisormimerkin🖕.
Nyt samantapaisen ihmettelyn sai aikaan koronarajoitukset yli 70-vuotiaille. Jotka eivät koske esimerkiksi kunnallisia luottamushenkilöitä.
Joskus joidenkin, ehkä itseään kovinkin viisaana pitävien logiikka on ylivertaista, omalaatuista tai en ainakaan ymmärrä sitä. Tai ehkä se olenkin minä. Siis omalaatuinen ajattelultani. Mutta miten kunnallisen maanjakotoimituksen uskotun miehen pesti antaa koronasuojan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti