Minäpä kerron jotain vanhaa ja uutta Soinista. Se on hieno ja ainutlaatuisella perinnöllä varustettu nimi. Jota olen oppinut arvostamaan vasta nyt, kun tulen ensi kuussa iältäni aikuiseksi täyttäessäni 70. Luotan siihen, että näin käy ja Luoja sekä korona sen sallivat.
Nyt olisi nimittäin väylät auki omille poluille, sillä eilen päättyi kahden viikon karanteeni Aasiasta paluuni jälkeen. Alkaakseen toukokuussa uudelleen hieman lievempänä. Minulle jatkovankeus on tosin iästä huolimatta vapaaehtoista. Se perustuu järkeen sekä itsesuojeluvaistoon, koska se ei koske kuntien luottamushenkilöitä 😂😂.
Soini tuli perimätiedon mukaan sukuuni isän puolelta hänen isänsä ottamana jonkun talon nimestä. Koska hänen kokeman mukaan Jurvan Kentankylässä oli niin paljon Kenttia. Isoisäni Akseli oli alkujaan sen niminen ja hänkin oman tiensä kulkija, joka halusi erottua muista.
Heh, aivan kuin minä koulussa. Jonka vuoksi sain milloin mitäkin rangaistuksia. Turpiinikin kerran hitsauskopissa opettajalta. En siitä elämöinyt, sillä se kuului vähän sen ajan opetusmetodeihin ja olin tämän mitä suuremmassa määrin ansainnut. Vuosia kestäneestä leukojen louksutuksesta.
Sukunimen lisäksi Soini on sekä miesten että naisten etunimi. Joskin nykyisessä kalenterissa sen katsotaan olevan vain miehellä. Mutta kansallistunnon ollessa korkealla, ehkä 1900 luvun molemmin puolin myös tyttölapset saivat sen nimekseen. Olisikin mukava, jos joku suvussani oleva tai tuleva tyttö saisi sen kutsumanimekseen.
Kalevanpojat tunnetaan myöhemmässä, kristinuskon sävyttämässä suomalaisessa mytologiassa usein pahoina tai arvaamattomina jättiläisinä, jotka saattoivat Mikael Agricolan mukaan kaataa viljan tai metsänkin kumoon..
Aiemmissa kertomuksissa kalevanpojista heidät kuvataan kuitenkin inhimillisinä sankarihahmoina. Muiden muassa Väinämöisen, Kullervon ja Lemminkäisen sanotaan olevan kalevanpoikia. Ja yllätys yllätys, yksi kymmenestä kalevanpojasta oli Soini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti