Jos hengissä selvitään, sillä olen Jokilaaksossa koronakaranteenissa. Olen pitänyt siitä kiinni yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Vesipumppu oli jäänyt talviunille, eikä suostunut heräämään. Tai oikeastaan suostui, mutta roiski vettä sinne tänne, muttei minne olisi pitänyt. Korjauskelvottoman pumpun tilalle asensivat uuden pesuveden saantia varten. Enkä mennyt kahta metriä lähemmäs asentajia.
Juomaveden noudan entiseen tapaan läheiseltä, luonnonvaraiselta lähteeltä ja ennen paluutani oli veli täyttänyt ruokakaapit, joiden avulla pärjään helposti kaksi viikkoa.
Isäni oli hajulla, vaikka hänkin oli omalla laillaan rahan liekassa. Hänellä oli maksuvälineitä aina vähintään omiksi tarpeiksi. Kun joskus niitä häneltä lainaksi pyysin, hän antoi, mutta evästi: "Älä osta sitä mitä tarvitset, vaan sitä mitä ilman et tule toimeen."
Mutta nyt kun on aikaa pohtia yhtä ja toista, olemme joutuneet huomaamaan kuinka raha liikuttaa ja hallitsee meitä. Talouden pyörien pysähtyminen pysäyttää ihmisen monella lailla. Pääskynen sen sijaan, kuten muutkin eläimet elävät kuten ennenkin.
Mutta miten itse kukin meistä elonsa järjestäisi ilman rahaa? Lähtemällä varkaisiin kanssani? Onko muita ehdotuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti