Pentti Linkola, piikkinä Vihreän liikkeen lihassa

Kaarlo Pentti Linkola on kuollut. Hän oli suomalainen kirjailija, radikaali syväekologinen ympäristöfilosofi, toisinajattelija, kehityskriitikko, luonnonsuojelija, ornitologi, kalastaja ja esseisti.

Hänen ajattelunsa ydinsanoma oli, että ihminen ajaa maapalloa kohti katastrofia ja loppumme on lähellä. Keskeisintä hänen mielestään oli väestöräjähdyksen estäminen sekä luonnon kuormituksen vähentäminen.

Tiettävästi viimeisessä haastattelussaan Pentti Linkola ei juuri nähnyt toivoa. "Ei yksi virus juuri mitaan muuta. Koronavirus voi hieman jarruttaa maapallon tuhoa, mutta kun se on saatu lannistettua, jatkuu sama elämäntapa. Niin kauan kuin taloudellinen edistys ja kehitys ovat ihmisen keskeisiä tavoitteita, on maapallon pelastaminen menetetty."

Tunsin Pentin tai ainakin tapasin jonkun kerran. Hän oli aikoinaan yksi Vihreän liiikkeen vaihtoehtovoimista. Joka hyvinkin pian huomasi, että vihreät eivät häntä tarvitse eivätkä kaipaa eikä hän Vihreää liikettä. Joka väkisin halusi puolueeksi. Yksi tärkeimmistä syistä oli raha puoluetuen muodossa.

Se myös hajoitti hienon liikkeen, jota ei ainakaan nykyinen vallassa oleva joukko juuri sure. Muistan kuin eilisen, kun Oulun kokoontumisessa, helluntaiseurakunnalta lainatussa teltassa osa väestä sanoi: "Ei sillä ole merkitystä mitä täällä sovitaan, sillä meitä on riittävästi perustamaan puolue joka tapauksessa."

Sen seurauksena syntyi parikin puoluetta, joista paloheimolaiset veivät nimenkin, Vihreät rp. Myös linkolalaiset lähtivät omille teilleen. Valtaan jäi nykyinen väki perillisineen, joka valitsi nimeksi Vihreä Liitto rp.

Aatteen kannalta se oli surullinen episodi, sillä moni toisinajattelija hylkäsi vihreät. Paloheimosta Komsiin ja Linkolasta Junekseen.

Eero Paloheimo oli aikansa piikkinä Vihreiden lihassa, mutta loppuun asti sitä oli merkittävästi vain Pentti Linkola.

Pentti Linkolaa, Ville Komsia ja Björn Wahlroosia arvostan samasta syystä. Joka ei ole, että olisin samaa mieltä. Vaan, että he elivät ja elävät kuten puhuvat.

Itse olen paljon suurempi floppi, joka lennän huvikseni vähintään kerran vuodessa toiselle puolelle palloa. Ja selitän sen itselleni sekä muille henkilökohtaisella päästökauppakompensaatiolla. Laittamalla Merikonttikodin toimintoineen puoleksi vuodeksi talviunille.

Mutta paljon lentelee Pekka Haavistokin valitsemassaan ulkoministerin pestissä. Olisikin mukava tietää mikä on hänen henkilökohtainen, vastaava kompensaationsa. Ehkä kysyn sitä häneltä joskus. Luulen, että hän EI vastaa, että "älkää tehkö kuten minä, vaan tehkää kuten sanon" .