Häivähdys talvea tuli Jokilaaksoon

Illalla painoin pään tyynyyn ja kevät oli edennyt vauhdilla. Kun aamuyöllä heräsin, ei talvi ollut irroittanutkaan otettaan. Vaan satoi lunta ja maa oli kauniin valkoinen.

Vaikka olikin kaunista, viivähti ajatukseni Jokilampien joutsenpariskunnassa ja hyönteissyöjälinnuissa. Heille tuli kylmä lumisuihku eloon ja pesimäpuuhiin, sillä ilmasta katosivat viimeiset, tai oikeastaan ensimmäisetkin hyönteiset.

Ehtoolla laitoin Nunnauunin puolivaraavaan takkaan tulet ja ihmettelin sen huonoa vetoa. Siitä osan laitoin matalapaineen piikkiin, sillä piipusta tullut vähäinen savu ei noussut taivaalle, vaan tavoitteli maan pintaa. Loppusyitä rakentelin märistä puista ja mahdollisesta uunin tuloilmaaukon puhdistustarpeesta.

Mutta ei se selittänyt kaikkea. Savuakin tuli sisään enemmän kuin aiemmin, vaikka sitä on tullut muulloinkin. Ovet ja ikkunat olivat auki, kun tuuletin Merikonttikotia.

Ainut hyvä asia, jonka keksin oli, että tuli testattua palo-, savu- sekä häkäilmaisimet. Ne toimivat loistavasti eivätkä meinanneet lopettaa varsin kovaksi äitynyttä hälytysääntä lainkaan.

Vuoteessa pohdin, että aamusella syvennyn asiaan perinpohjin. Mutta yöllä varoitin hälytti jälleen. Siinä samassa oivalsin, että vanhuudenhöperyys on mitä ilmeisemmin tullut pysyväksi seuralaisekseni.

Aamulla poltin uuden pesällisen ja kaikki toimi loistavasti, kun muistin avata pellit 🤣🤣🤣.