Vauhtia sokeuteen asti ja vaarallisia tilanteita

Joskus on vähintään mielenkiintoista huomata, että se ei ole tehtävistä kiinni, kun niiden tekijä ei ole tehtäviensä tasolla. Ei silloinkaan, vaikka olisi millaiset pätevyysvaatimukset tai valitulla meriitit. Tai ei lainkaan kuten ministereillä. Kunhan vaan on elänyt suhteellisen kelpo elämää.

Jotain on pahasti pielessä ja koko kansa on saanut seurata surullista farssia, kun meidän valitsemat luottamushenkilöt ovat osoittaneet, ettei homma ole hanskassa.

Sillä Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja on valittu tehtävään valtioneuvoston päätöksellä vain puoli vuotta aiemmin työministeri Timo Harakan esityksestä. 

Tähän väliin kannattaa lukea tämä.

Mutta mikä saa upseerinuran hylänneen mainitun Timo Luoneman toimimaan kaikki normaalit hankintamenettelytavat sivuuttaen? Ja valitsemaan kymmenien tarjoajien joukosta kaksi perin epämääräisen menneisyyden omaavaa yhteistyökumppania? Ja maksamaan heille miljoonia euroja etukäteen ilman mitään merkittäviä takuita?

Aikoinaan opin viisauden, joka on auttanut luomaan luotettavuutta ja ehkä arvostustakin. "Pitää käyttää muiden rahoja kuin omia". Näin toimin aikoinaan silläkin elämäni osa-alueella, joka ei muuten päivänvaloa kestänyt.

Mainitulla taipaleella olin luotettavan yhteistyökumppanin kirjoissa myös siellä missä erilaiset jengit näyttivät suuntaviivoja. Siihen maailmaan ei silti varsinkaan yksittäistapauksena istu Onni Sarmasteen väittämä, että Tiina Jylhä olisi tilannut Helvetin Enkelit kivittämään hänen ikkunoitaan.

Mutta siihen maailmaan istuvat esimerkiksi ruuvit, joita kiristämällä saattaa kunniallinen kansalainenkin tilata yhtä jos toista sieltä sun täältä. Vaikka olisi tehtäviensä tasallakin.

Pirullisella mielellä on hyvä muistaa elämästä sekin, että oma suu on usein tärkein ja lähin. Silloinkin, kun kyseessä eivät ole oma varat.