Merikonttikoti - sisätilojen virtuaaliesittely, osa 2

Jokilaakso on suojättömaata, jonne ei lentomelualueiden vuoksi saa hevin kodille pysyvää rakennuslupaa. Se on myös Tuusulanjoen rannalla lampineen, joten kysymys on rantarakentamisesta. 8 hehtaarin Jokilaaksossa on vanhempieni perintö ja sen historia on muutenkin vailla vertaa.

Linkin takana siitä hieman maistiaisia.

Merikonttikodissa on kunnon keittiö tiskikoneineen ja nelilevynen sähköhella kiertoilmauuneineen. Sen päällä ei ole vain liesituuletin, vaan myös lämmön talteenotto.
Perällä pilkistää yksi kolmesta, erilaisesta Jokilaakson ekokäymälästä, jotka kaikki tuottavat kasvuenergiaa kasvihuoneelle. Tuotteet siellä ovatkin taatusti luomua. 

Olohuoneen pöytänä on käyttämätön myllynkivi Forssan Matkusta. Josta sen roudasin ensin Keski-Suomeen ja sitten nykyiselle paikalleen Päiviksen kanssa.
Sen jalkoina on tammea, kuten neljä istuinpölkkyä ympärilläkin. Tammen istutin pienenä taimenena reippaasti yli puolivuosisataa aiemmin isäni kanssa syntymäkotini pihaan Hyrylän Korpintiellä. Sen olen vaihtanut Jokilaaksoon Sjöblomin veljeksen kanssa.

Isoja kuvia seinille olemme hankkineet muun muassa Vantaan Ikeasta. Siellä olin tavata matkani pään. Ainakin tässä muodossa, sillä sain sydäninfarktin. Se on rakas ja kipeä muisto, jota olen ajatellut paljon avioeroni jälkeen.
Kun Päivis kävi minua päivittäin Meilahdessa katsomassa, koin voimakkaasti kuinka paljon hän minua rakasti. Ja minä häntä. Sen kadotin, se loppui tai Päivis piti sen itsellään ja vei mukanaan.
Yksinäisyys on ajoittain ollut sen jälkeen alakuloista kohdattavaa. Mutta jälleen kerran aloitan alusta, josta kerron joskus enemmänkin.