Maailma on muuttunut

Olen ollut kolmessa avioliitossa. Yhdessä vanhempieni ja kahdessa omassani. Kaikissa 10-20 vuotta. Ehkä vähiten olen kokenut olleeni väärässä äitini ja isäni avioliitossa.

Tässä ensimmäisessä avioliitossa tavat olivat kovin erilaiset kuin nykyään. Parisuhdeterapia, kuten lastenkasvatusmetoditkin olivat olemassa toki silloinkin. Joskin osin toisenlaiset.

Kuvainnollisesti maatalous-Suomessa oli niin, että kun kello tuli viisi, piti lehmät lypsää, tuntui miltä tuntui. Emäntä lypsi lehmiä ja päästi höyryjä. Ja isäntä samoin navetan takana lantaa luoden.

Riidan oli loputtava tai vähintään tauottava siihen, sillä muuten ovat lehmät aamulla maitokuumessa eikä lapsille ole kouluun maitoa. Eikä varailtu aikoja avioliittoneuvojalta.

Kun meillä ei lehmiä ollut, nökötti äiti keittiön jakkarallaan juoden Samarinia, kunnes vatsahappoja ei saanut kohdalleen enää ilman lääkäriä. Toisena terapiamuotona hän poltti isältä salaa tupakkaa. Filter Bostonia.

Avioeron mahdollisuutta ei ollut. Mutta kyllä "oikeakin" terapia tutuksi tuli, mutta ei se mitään auttanut. Sisareni lähti taivaan kotiin ja äiti sairaalaan sekä lopetti Samarinin juonnin. Ja kotiin palattuaan siirtyi  juomaan isän kuoltua samalla jakkaralla Elantoon tullutta keskiolutta.

Isän oma terapiamuoto oli työnteon lisäksi joka viikonloppuinen Koskenkorvapullo. Jonka hän joi kylmän kahvin kanssa. Luullen, että me lapset emme ymmärtäneet.

Välillä, mutta harvoin käämit paloivat häneltä niin, että äiti koppasi meidät, kolme kakaraa kainaloon ja pakenimme naapuriin, kunnes isä oli rauhoittunut.

Isällä oli lapsille, varsinkin minulle oma terapiamuotonsa. Jonka kohteeksi joutumiselta äiti yritti parhaansa mukaan suojella salaamalla tekemiäni kolttosia.

Kun ne menivät yli äyräiden, sain tehtäväkseni hakea läheisestä koivikosta koivunvitsan. Se oli oikea Golgatan kärsimysten tie. Siskoni Irmelikin sai tästä välillä osansa, vaikka poikkeuksetta hän vain seurasi tekemisiäni.

Vitsaa tuli paljaille pakaroille kelpo tavalla. Jonka jälkeen terapiaväline ripustettiin sähköjohdon alle ovipieleen viikoksi tai kahdeksi. Joka aamu ensimmäiseksi kiirehdin katsomaan milloin se on hävinnyt. Siitä tiesi, että sen kadottua kaikki oli annettu anteeksi ja voin aloittaa uudet kujeet.

Mutta onko se maailma sittenkään paljon muuttunut? Vitsaa ei tule niin helposti, jos laisinkaan ja avioeron saa hoidettua alusta loppuun netin kautta.