Elämän myötämäet kateissa

Kovasti yritin löytää mieleni sopukoista ja ulkopuoleltakin jotain myönteistä, elämänmakuista kirjoitettavaa. Löysinkin, mutten saanut sitä valmiiksi, joten sen aika on myöhemmin.

Sen sijaan mieltä painaa mikäpä muu kuin korona ja sen vaikutukset.

Kerron kolme.

Jokunen aika sitten uutisoitiin, että somalinkieltä Suomessa puhuvien, koronatartunnan saaneiden määrä on huolestuttavassa kasvussa. Tämä ei minua yllättänyt ja muitakin sairastumiseen alttiimpia ryhmiä löydän.

Mutta Ruotsista tullut uutinen yllätti. Siellä sairastuneista tai taudin saaneista on noussut esiin kaksi, nimenomaan etnistä ryhmää ylitse muiden. Ruotsinsuomalaiset ja somalit. Vai pitäisikö sanoa ruotsinsomalit? Yritin kysellä syitä tähän somessa, mutta ainakaan vielä ei itselleni järjellistä selitystä ole palstoille ilmestynyt.

Sitten poliisi kertoi kotihälytysten ja perheväkivallan määrien kasvusta. Hyvin, hyvin huolestuttava ilmiö. Näin uskallan sanoa, vaikka molemmat avioliittoni ovat päättyneet eroon. Selvinpäin.

Sillä myös Alkosta tulee huolestuttavia uutisia. Alkoholin myynti on niin ikään kasvanut. Kaiken muun kielteisen lisäksi vaikutukset ovat kauaskantoisia. Nimittäin ihmisen tulee helposti jatkettua uusia, opittuja tapoja.

Onko siis niin, että ihmiset eivät osaa olla elämänkumpanikseen valitun kanssa selvinpäin? Ja tappelevat, kun eivät pääse kuppilaan tai kavereiden luokse juominkeihin? Vai siksi, että juodaan enemmän kotona? Vai alkavatko kotona olevat naamat sekä tavat, puolison ja lasten ärsyttämään ilman laitamyötäistä?

Ikävintä on, että osansa tästä saavat tosiaan lapset. Jolla on vaikutusta moneen, sillä niin sanotun sosiaalisen perimän kanssa on elettävä juuri niin kauan kuin itse kullakin henki pihisee.