Ehkä ensin kannattaa lukea keltaisen linkin takana oleva tarina. Ja vähän pyöritellä sitä omakohtaisesti. Tylyä sanon minä, tylympää kuin armomurha ja eutanasia. Mutta nyt ymmärrän säästämisestä yhden uuden näkökulman. Kun on tarpeeksi rahaa, saa päättää itse hoidostaan ja paikasta missä haluaa kuolla.
Ymmärrän tämän, mutta jotain en ymmärrä. Koko aikuisiän maksetut eläke- ja sairasvakuutusmaksut ynnä sodassa vietetyn vuodet eivät ehkä riittäneetkään saamaan parasta, yhteiskunnan tarjoamaa hoitoa. Mitä se on, siitä päättävät muut kuin asianomaiset. "Paras hoito" onkin näköjään tarkoitettu elinvoimaisille, jota jakavat ne, joiden jalka vielä nousee. Minun maailmassani se ei muuksi muutu, vaikka entinen television teinitähti sitä lääkäriksi luettuaan korulausein selittääkin.
Tänään vanhempieni haudalla ymmärsin, että he olisivat ansainneet oman tahtonsa mukaisen hoidon loppuun saakka ja kuoleman siellä missä olisivat halunneet.
Tai olinhan sisäistänyt tämän jo aiemmin. Sillä minulla, perheelläni ja isolla kourallisella kaltaisiani oli yhteinen, pienessä punaisessa mökissä asuva Olga-mummu, joka sairastui haimasyöpään.
Kolme kertaa hän karkasi sädesairaalasta omaan, vailla mukavuuksia olevaan mökkiinsä. Kun hän ei voinut siellä olla ilman pesumahdollisuuksia, sanoi Olga hoitohenkilöstölle selkäni takana, että olen luvannut hänen voivan tulla kotiimme kuolemaan.
Siellä hän kuoli kahden viikon jälkeen aamulla. Pestynä, ensimmäisen vaimoni Liisan oloasu päällä, jossa luki Black lebel 😭😭. Liekö suomeksi musta lammas tai sinne päin.
Vuoteen vieressä valvoi yötä päivää alan mies tai nainen niin sanotulla sen ajan yhdeksän euron kannustinrahalla, jonka Olga maksoi.
Ja Hannu Karpo teki minusta jutun, sillä Olga jätti naapurit nuolemaan näppejään vaatimattoman pesänsä suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti