Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 23. huhtikuuta 2020

Somemaailman hiljaiset ja näkymättömät

Itselläni on Facekavereita jonkun verran alle 3000. Vain pienen osan heistä tunnen nimeltä ja vielä pienemmän paremmin. Ja vain pienen osan kanssa keskustelen somessa ja vielä pienemmän osan kanssa säännöllisesti.

Mutta heistä jokaisesta iloitsen. Niistäkin, jotka ovat samanlaisia änkyröitä kuin olen itsekin tai vielä pahempia. He louskuttavat leukojaan aikansa ja kun lunta tulee omaan tupaan tai sanon jotain, joka ei heille sovi alkuunkaan, he poistavat minut kavereistaan tai lopettavat muuten yhteydenpidon.

Joukossa on jokunen entinen työtoverini, niin sanotusti alainen, sillä niitä oli operatiivisella johtajalla välillä muillekin jaettavaksi. Kun olin boss, pärjäsin loistavasti näiden mandaattiystävien kanssa. Mutta kun tämä jakso päättyi, lakkasivat he pärjäämästä kanssani 🤣🤣. Kutsun sitä Soiniallergiaksi.

http://mummo.sarjakuvablogit.com/
Ehkä he lauloivat laulujani silloin, sillä näinhän on usein soppaa syödessä. Mielistelijöiksikin voisin tätä joukkoa sanoa. Joka tapauksessa heillä oli hyvät alaistaidot. Yksi sanoikin minua loistavaksi pomoksi, koska kanssani voi turvallisesti riidellä.

Sitten somessa on näkymättömiä ja hiljaisia, joista en tiedä miksi he ovat halunneet kaverikseni. Ja hekin tuntuvat ärsyttävän joitakin profiilinhaltijoita. Jotka silloin tällöin ilmoittelevat, että jos ei se tai hän tai ne mitenkään kommentoi nyt sivulla sanottua, tulee lähtö joukosta.

Tätäkin hämmästelen, sillä tiedän somen olevan usealle lähes tulkoon ainut kontakti ulkomaailmaan. Yksinäisyys on arjen ja pyhän seuralainen, yötä päivää. Kummeksun poistamista, sillä eihän keneltäkään ole mitenkään pois, jos joku Facekaveri ei koskaan sano mitään.

Itse olen otettu jokaisesta virtuaalimaailmakaveristani. Näiden joukossa on tuntemattomia, täysin vieraita ja niitä, jotka saattavat sanoa sivuillani kerran kuukaudessa huomenta tai hyvää yötä. Usein eivät sitäkään.

Nettimaailmassani on heille tilaa eikä heidän tarvitse sanoa juuta eikä jaata eikä kirjoittaa mitään. On mukavaa ajatella, että siellä jossain he ovat ja ehkä joskus lukevatkin mitä kirjoitan.

Minulla ei ole sen luokan allergiaa, että heitä poistaisin, vaikka eivät vastaa kuten metsään huudan.

Tilaa olisi sydämessäni joskus enemmällekin. Sinutkin Arvo, kovan elämän elänyt, tapaisin mielelläni joskus... 👍👍.

2 kommenttia:

Elena kirjoitti...

Hei kaikki!
Olen Sara, asun tällä hetkellä Tampereella. Olen tällä hetkellä leski kahden lapsen kanssa ja olin maaliskuussa taloudellisessa tilanteessa ja minun piti rahoittaa uudelleen ja maksaa laskuni. Yritin hakea lainoja useilta sekä yksityisiltä että yrityslainayrityksiltä, ​​mutta en koskaan onnistuneesti, ja useimmat pankit hylkäsivät luottoani. Mutta kuten jumala haluaisi, jumalan ihminen esitteli minua osuuskuntien johtamiin yksityisten lainojen lainanantajaan, joka antoi minulle 80 000 euron lainan ja olen tänään yrityksen omistaja ja lapseni menestyvät tällä hetkellä hyvin, jos sinun on otettava yhteyttä mihin tahansa yritykseen lainan vakuuttamiseksi ilman vakuuksia, luottotarkistusta, ilman allekirjoittajaa, jolla on vain 2% korko ja parempia takaisinmaksusuunnitelmia ja aikataulua, ota yhteyttä Dante Paolaan sähköpostitse: dantecooperativehelp@hotmail.com Hän ei tiedä, että teen tämän, mutta olen nyt niin onnellinen ja päätin antaa ihmisille tietää enemmän hänestä ja haluan myös, että Jumala siunatkoon häntä enemmän. Voit ottaa yhteyttä häneen sähköpostitse: dantecooperativehelp@hotmail.com, jos haluat pikaviestin tai whatsapp / +35677926593

Kiitos
Sara

For life kirjoitti...

He he. Elena kirjoittaa kökkösuomella olevansa Sara, joka kehoittaa ottamaan sinne ja sinne ulkomaan puhelinnumeroon tai sähköpostiin yhteyttä, jos tahtoo saada rahaa 2 % prosentin korolla. Minä luulen, että yhteydenotolla saa hankittua itselleen vain lisävaikeuksia. Ja mistä sen tietää vaikka pääsisi pyykkäriksi pesemäämän rahaa.