Päivi-niminen olut

päivis: Olin aika tyrmistynyt, kun kuulin, että markkinoille tulee olut nimeltä Päivi. Näin heti mielessäni naisia lipittämässä tuota kaljaa - Päivejä ja muunkin nimisiä. Uskon, että nimivalinta lisää oluen kulutusta ainakin joissain tapauksissa. Muistan, miten itse aikoinani valitsin kaupan hyllystä olutta nimenomaan sen etiketin houkuttavuuden perusteella. Nimiolut voi myös koukuttaa ostamaan juomaa enemmän kuin ennen. En tiedä.

Päivi-olut nimettiin kuulemma Päivi Räsäsen mukaan.
En usko, että hän on kovin innoissaan tuosta nimenannosta.

Muistan ensimmäisen kerran tiedostaneeni oluttölkin mielenkiinnon, kun Leningrad Cowboys -olut tuli markkinoille. Jos oikein muistan, sitä ei ainakaan alkuun saanut muualta kuin Ruotsin-laivalta. Se varmaan teki siitä entistä mielenkiintoisemman tuotteen. Nykyään olen alkoholittomien olueiden ystävä ja niitä ei asiakkaille markkinoida ainakaan ulkonäköön panostamalla. Kuinkahan niin tylsiä oluttölkkejä voikaan olla?

Mutta aika harvoin alkoholijuomia muutenkaan tarjotaan design-henkisesti. Pullo ja tölkki asettavat vielä omat rajoituksensa. Eikä niitä ole tarkoitettu käytettäväksi enää tyhjentämisen jälkeen muuhun kuin kierrätykseen korkeintaan. Enää ei kai kerätä tyhjiä tuliaisviinapullojakaan kirjahyllyn komistukseksi.

En välitä alkoholista, enkä oikeasti toivo, että pullojen ulkoasuun panostettaisiin yhtään nykyistä enemmän. Sisältö varmaan puhuu puolestaan niiden ostajille. Mutta ehkä alkoholiton olut voisi silti olla vähän houkuttelevamman näköisessä pullossa tai tölkissä. Joku jopa voisi sen ansiosta innostua vaihtamaan alkoholillisen alkoholittomaksi.

En ole missään nähnyt niin paljon erilaisia vesipulloja kuin Thaimaassa. En laskenut, mutta viimeksi Pattayan Central Festivalin ruokaosastolla käydessäni satuin vilkaisemaan hyllykköön, jossa oli varmaan kymmeniä erilaisia vesipulloja. Ja niiden hintakin oli niin korkea, että niitä tuskin kukaan ostaa vain vettä juodakseen. Kun tavallinen pikkupullo vettä maksaa noin 7-9 bahtia (0,15-0,20 €), nämä tyylikkäät pullot maksoivat neljä tai viisikin kertaa enemmän. Kerran ostin meillekin kaksi koboltin sinistä vesipulloa. Ihan vain niiden värin ja muodonkin vuoksi. Säästin ne siinä toivossa, että keksisin niille jonkin uusiokäytön. Vielä en ole siinä onnistunut.