Hengenheimolainen

päivis: Keskisuomalainen julkaisi eilen verkkolehdessään jutun iäkkäämmästä naisihmisestä, joka oli kiivennyt puuhun ja laulanut Keski-Suomen kotiseutulaulun sillä seurauksella, että jotkut puun juurelle osuneet naiset olivat soittaneet poliisin paikalle. Hellyttävä, mutta varsinkin paljon ajatuksia herättävä juttu kannattaa lukea tästä linkistä:

http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/mummo-puussa/1812564

Hengenheimolaisuutta koen hänen kanssaan siksi, että itsekin ajattelen, miksi ikä olisi este tehdä asioita, joihin kuitenkin kykenee. Itse olen päättänyt näin: täytän tänä vuonna 60 vuotta, mutta yritän silti kerätä erilaisia asioita, jotka yleensä katsotaan esimerkiksi ikäiselleni sopimattomiksi tai muuten vain omituisiksi. Mummon puuhun kiipeäminenkin oli asia, joka närästi joitakin.

Olen aloittanut sen keräilyn nyt 59-vuotiaana ja saanut aikaan kaksi asiaa, joita ainakaan ikäiseni naiset eivät yleensä tee. Olen opetellut sukeltamaan pää edellä veteen. Kotimaan vesissä se on vielä kokeilematta, mutta Thaimaassa altaan reunalta sukeltaminen alkaa jo sujua. Jorma on toiminut valmentajanani ja arvioi ankarasti jokaista mahalleen läiskähdystä. Mutta onnistumisprosentti sen kuin kasvaa.

Tässä se on: lupa tehdä taksikuskin hommia.

Minunkin iässäni on mielestäni lupa joskus ajatella, että mitähän tekisin isona. Kuulostaa tietysti vähän naurettavalta, mutta haaveilua kukaan ei voi kieltää. Eikä edes haaveiden toteuttamista. Taksikuskin hommasta on silloin tällöin puhuttu perhepiirissä ja niinhän siinä kävi, että löytyi sponsori nimeltä Jorma Soini ja minä huomasin istuvani taksinkuljettajan kurssilla.

Kurssin jälkeen piti tietysti vielä suorittaa hyväksytysti teoriakoe ja paikallistuntemuskoe. Teoriaosuus meni kerralla läpi, mutta paikallistuntemus tuli osoitettua vasta toisella yrittämällä. Silloin se menikin jo reilusti läpi. Nyt minulla on lupa ajaa taksia, jonka asemapaikka on Tuusula. Milloin näin voisi tapahtua oikeasti, sitä en ihan varmaksi vielä tiedä.