Lisäksi taisi olla ensimmäisen kerran
kohdallamme kysely, että olemmeko vapaaehtoisesti valmiita toiselle
lennolle korvausta vastaan, jos sellainen tarve kentällä ilmenee. Tämän
ruksasimme ja jäimme pohtimaan mitä aamulla kentällä tapahtuu.
Muutakin
jännitettävää oli, sillä olimme varanneet seuraavaksi aamuksi niin
sanotun pimeän taksin, joka oli lähes puolet halvempi.
Kaikki toimi
loistavasti ja kentällä kuljettajamme ajoi mustan "taksinsa"
vuokra-autojen sijaan yksityisautojen puolelle.
Piraattitaksimme ikkunasta
poimin pari ohjekuvatarraa matkustajille. Kaikkea en ymmärtänyt, mutta
jotakin tolkkua sain. Naiminen, oksentaminen sekä piereskely olivat tässä
pirssissä kiellettyjä toimintoja.
Tätä jännäsimme kentän odotusaulassa, kunnes meille ilmoitettiin,
että ei tarvitse vaihtaa ja voimme lentää alkuperäisen suunnitelman
mukaan. Se oli pettymys, mutta lohdutuspalkinto oli luvassa.
Bangkokin
kentän virkailija oli nimittäin laittanut meille uudet paikat ja nyt
vierekkäin riviltä kahdeksan.
Ja vielä parempaa oli tiedossa.
Ymmärrykseni mukaan paikat riviltä eivät olleet mitä tahansa paikkoja, mutta eivät myöskään economy, bisnes tai ensimmäisen luokan
penkkejä, vaan niin sanottuja välitilan jotakin. Jossa tilat ja
vuoteiksi menevät istuimet ovat väjyydeltään samat kuin ensimmäisessä luokassa.
Niissä sitten matkasimme makuuasennossa ison osan matkasta kuin parempi
väki konsanaan. Ja katsoimme kun rahvas meni karvalakkiosaston
ahtauteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti