Autoilla ei voinut ajaa ennen kuin ne oli Trafin sivujen kautta laitettu uudelleen liikennekäyttöön. Sitä sun tätä piti etsiä, koska tärkeitä asioita oli laitettu lähtiessä niin hyvään piiloon, ettei niiden löytyminen onnistunutkaan tuosta vaan. Aina päätän, että laitan muistilapun itselleni, mihin mitäkin on jemmannut, mutta aina se jää tekemättä. Millään ei jaksa uskoa, että 1,5-2 kuukaudessa voi unohtaa jonkun tavaran jemmapaikan. Onneksi en sentään unohtanut pankkikortin tunnuslukua, sitäkään kun ei Thaimaassa ollessa tarvinnut käyttää kertaakaan,
Monimutkaisempaa on pukeutuminenkin. Thaimaassa pukeutuminen yleensä tarkoitti bikinejä alle ja jotain mekkoa niiden päälle. Täällä on mietittävä, minkä verran vaatetta tarvitsee, jotta ei palele. Tai minkälaiset kengät pitää laittaa jalkaa, kun Thaimaassa kuljin melkein koko ajan yksillä ja samoilla, jalkaan hyvin istuvilla sandaaleilla. Käsineetkin piti kaivaa esiin, kun läksin Niilon kanssa lenkille.
Uuvuttavaa kotiinpaluussa olivat myös paksut postiniput, joista laskut oli jo poimittu talteen poissa ollessamme. Verottajalle pitää kuitenkin muistaa vastata 15.5. mennessä. Aika omituisen kuvan kotimaan tärkeistä asioista antoivat myös monet tällä välin ilmestyneet Seiska-lehdet. Lähes joka lehden kannet oli koristeltu parisuhteensa onnesta kertovien kuvilla tai sitten onnellisten aikojen päättymisen merkiksi kuvattuja happamia naamoja.
Jorma kirjoitti leppoisasta kotimatkastamme. Siitä ehkä johtuu, ettei aikaero vaivaa mitenkään. Pää ei ole niin kuin Haminan kaupunki, kuten se yleensä on Thaimaasta palattua. Pidentyneet päivät auttavat tietysti myös sopeutumisessa. Eilen aurinko ei tuntunut laskevan millään ja aamullakin oli valoisaa, kun heräilin joskus ennen kuutta.Tuossa viereisessä kuvassa olemme vielä eilisellä matkallamme. Jorma nukkuu Marimekon pussilakanalla peitetyn peitteen alla. Itse taisin myös ryömiä oman peittoni alle kuvan otettuani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti