Västäräkkejä on siellä täällä, mutta ei meillä. Eikä varsinkaan pesätolpassa, johon tein katon. Saapas nähdä, kelpaako koti. Mutta eipä ole viime kesänä asentamissamme lepakonpöntöissäkään näkynyt asukkaita.
Joutsenpariskunta tuntuu viihtyvän Jokilammillamme siitä huolimatta, että eräs virolainen salakalastaja rantautui joutsenten pikkusaareen kumiveneineen vajaa viikko sitten. Aika näyttää menikö joutsenilta pesähalut tai tapahtuiko peräti jotain muuta, sillä kyseiselle saarelle joutsenet eivät ole enää menneet.
Sorsia on entiseen tapaan vähän joka lammellamme. Niitä on mukava seurata, sillä ne ovat aiempina vuosina jakaneet saman ruokapaikan kanilaumamme kanssa.
Käärmeenkin olemme vuosittain kulmiltamme bonganneet, joten eiköhän niin käy tänäkin vuonna. Mutta vaikka ne pihapiiriimme erehtyisivätkin, surman suuhun ne eivät silti joudu. Yleensä siitä seuraa toimestani haarakepin nokassa pitkä lento veteen ja uimamatka jonnekin vastarannalle ja käärmeen kannalta turvallisemmille vesille.
 |
| Tuusulanjärvellä on monenlaista vesikulkuneuvoa |
Tänään tuli myös käytyä katsomassa Herttoniemen rannassa makeassa vedessä ollutta, 8-metristä muovitettua venettä. Lolita 3 taisi olla nimi. Hintaa 3000 euroa. Kuka kaipaa tämän hintaluokan vesikulkuneuvoa, niin suosittelen. Tavallaan tuntuu käsittämättömältä mitä muutamalla tonnilla voisi saada, kun kohdalle sattuu.
Mekin varmasti jossakin mutkassa jonkun vesiliikennepelin kumiveneen lisäksi hankimme, kun saamme Meri-Teijosta vireillä olevan vene- ja matkakotipaikan ostettua. Merivettähän me sieltä olemme jo hankkineet muutaman sadan hehtaarin alueelta jonkun litran. Sen verran, että kumikanootti ja aivan uusi 6-heppainen moottori on tullut kertaalleen ajettua karille.
Samassa rytäkässä jouduimme uimamieheksi ja -naiseksi. Ja melomaan rantaan. Silloin ei ollut kivaa, mutta nyt sekin on mukavien muistojen joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti