Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Jokilaakson elämää

Jormas: On mukava seurata Jokilaaksossa elämää, sillä tänne on lentäen nyt keväällä tullut moni muukin meidän lisäksemme. Ehkä yksi mukavimmista etelän tai minkä lienee matkaajista on Suomen kansallislintu laulujoutsenpariskunta, joka pesi viime kesänä Jokilammillamme ensi kerran. Sitä emme tiedä oliko pesä aiemmin näillä eliniäksi puolisonsa valitsevilla linnuilla jossain muualla, vai johtuiko pariskunnan lapsettomuus nuoruudesta. Sukukypsiksi ne tulevet noin viiden vuoden ikäisinä. Joka tapauksessa ilonamme ne ovat olleet jo useamman vuoden. Ensi kerran viime kesänä lapsineen.

Merikonttikotimme eli Duokodin kevätilme
Oletettavasti sama heinäsorsa rouva on myös palannut
Pikkulammellamme. Ja jos oikein muistan, niin viime vuonnakin hänellä oli kaksi miestä.

Samaisen lammen vastarannalla on myös saari Rabbit Island, jonne ripustelimme muun muassa telkän pöntön tai parikin. Ja kun eilen iltahämärissä kävin virolaiseen tapaan metsäwc:ssä, huomasin, että pönttö on saanut tiettävästi ensimmäiset asukkaansa. Nimitäin telkkä suhahti pöntöstä aivan nokkani edestä. Hyvä, ettei vienut pallejani mennessään.
Lintuja tulee koko ajan lisää. Varsinkin västäräkkipariskuntaa odottelemme, sillä rouva oli viime kesänä pyöräyttänyt munansa Tuusulanjoessa olevan vedenkorkeuden mittaustolpan nokkaan tekemäänsä pesään. Käytännössä siis taivasalle, jossa sitten haudottiin öin ja päivin, satoi tai paistoi. Talvella tein heille pesään katon, josta laitan kuvan, kun sen aika on. Se on tällä hetkellä arvoitus kelpaako katollinen (ei katolinen) koti västäräkkipariskunnalle ja onko heitä ylipäätään elämä kantanut talven yli.

Pikkulampi, Rabbit Island ja eläinten lounaspöytä
olohuoneemme ikkunasta
Joskun aikaisemmin olen kirjoittanut myös muista eläinhavainnoista pihamaalla aina ketusta ilvekseen, saukosta lähes pesukarhuun eli supikoiraan ja hirvestä peuraan.

Eilen iltahämärissä nosti osaomistuskoiramme Niilo aika metakan Merikonttikodissa ja ulos olisi pitänyt päästä väkisin.
Piti oikein nousta tai meidän tapauksessamme laskeutua vuoteesta katsomaan mikä on niin kiehtovaa, että oikein uikutuksen kanssa pitäisi päästä resuamaan ja laittamaan laumaa järjestykseen.

Ja kas, saimme uuden eläinhavainnon eläinten ruokintapaikalta, sillä siellä etsi purtavaa itselleen itse rouva tai herra Mäyrä. Niilolle selitin, että ulos ei nyt mennä, sillä sinä olet enemmän terrieri kuin mäyräkoira, vaikka äitisi onkin tuhannen tarinan tyttö Tallinnan kadulta.

2 kommenttia:

Mr. Mojo Risin' kirjoitti...

Hei,

kiinnostuin merikonttikoti-ideasta. Silmäilin nettisivustoanne ja tätä blogia, mutta haluaisin nopeat vastaukset muutamaan kysymykseen. Mistä näitä konttikoteja löytyy (uusimaa?), kuinka moni niissä jo asuu ja mihin ne voi sijoittaa jos omaa tonttia ei ole? Leirintäalueelleko? Olen itse opiskelija ja olen innoissani tuollaisesta asumismuodosta, mutta löytyykö näitä vain ns. omistusasuntoina? Vai olet(teko) suunnitelleet tulevaisuudessa pistävänne vuokralle konttikoteja?

For life kirjoitti...

No moi. Jos silmäilyn lisäksi olisit lukenut kotisivuillemme linkitetyt lehtijutut Merikonttikodeista, olisit saanut kysymyksiisi myös vastaukset. Tuusulassa asumamme Duokoti on tiedossamme ainut Suomessa, joka on saanut rakennusluvan pysyväksi asunnoksi. En myöskään tiedä ketään kuka Merikonttikoteja tekisi asunnoiksi Suomessa tällä hetkellä. Mutta me teemme ja teetämme tilaustyönä, jos joku on vakavasti hankkimassa kyseistä asumismuotoa itselleen kodiksi. Meille koti tuli maksamaan 1/3 vähemmän kuin aravarakentaminen. Jorma Soini