Seinäjoki-viikonloppu

päivis: Seinäjoella on kuluneen viikonlopun aikana tapahtunut poikkeuksellisen paljon uutiskynnyksen ylittäviä asioita. Demareiden puheenjohtajakisa oli mediassa suurimman mielenkiinnon kohteena. Itsekin vähän jännitin vaalitulosta, sillä olisin suonut Jutta Urpilaisen jatkavan nykyisissä tehtävissään, erityisesti valtiovarainministerinä. Puheenjohtajuudenhan minua ei pitäisi edes liikuttaa, koska en ole demari. Toisin kävi. Minulle Antti Rinne edustaa sitä tavanomaista ja tylsää ukkokaartia, jonka vallassa maan asiat liian usein ovat. Vähän tuli mieleen Rinnettä kuunnellessa ja varsinkin katsellessa, että hallitus sai joukkoihinsa Timo Soini -kloonin.

Erityisesti Seinäjoki-uutisointina kuulimme eilen aamupäivästä alkaen viestejä karhusta, joka liikkui paikallisen kauppakeskuksen alueella. Olimme jopa täällä Keski-Suomessa tarkkana ja varuillamme, kun TV ja radio toistivat karhuvaroitusta ja kehotusta pysyä autossa, jos satuttaisiin olemaan liikenteessä. Mekin pohdimme, että pitäisikö jäädä kyläpaikan pihaan odottamaan autoon, jotta kuulemme, että vaara on ohi. Vitsi, vitsi. Mutta siltä vaarailmoitukset kuulostivat, että koko kansan pitää nyt olla tarkkana karhun takia. Arvasin, että itse vaarapaikalla, Seinäjoella, kansa ryntää autoineen kylille bongaamaan karhua. Lopulta karhu taisi onnistua välttämään sekä perässään liikkuneet lahtaajat että bongarit.

Seinäjoki tuli vielä mainittua useaan kertaan, kun koko Eurooppa ja vähän sen ulkopuolisetkin maat keskittyivät seuraamaan Euroviisuja. Veikkaan tosin, että Suomen edustajien kotipaikka mainittiin vain Suomen televisiossa. Mitäpä joku pikkukaupunki, jonka ääntäminenkin voi olla vähän vaikeaa, kiinnostaisi Ranskassa, Kroatiassa tai vaikka Israelissa. Mutta se ei poista sitä, että nuorten suomalaispoikien Softengine-bändi pärjäsi hyvin viisuissa. Jopa minä jaksoin valvoa karkeloiden päättymiseen saakka.

Jouduin pohtimaan omaa Seinäjoki-tietämystäni, kun aloin kirjoittaa tätä blogia. Muistan, että joskus vuosikymmeniä sitten Seinäjoki tarkoitti mielestäni lähinnä siellä sijaitsevaa mielisairaalaa. Ihan sama mielikuva tuli muinoin Kellokoskesta. Jyväskylän suunnalta ilmeisesti päädyttiin ennen Seinäjoelle kuntoutumaan, jos oli tarvetta sen alan hoidolle.

Suurena Alvar Aalto -fanina tietysti muistan Seinäjoelta myös Lakeuden ristin, kirkon, jonka Aalto tai ainakin Aallon johdolla hänen arkkitehtitoimistonsa suunnitteli. Tarkistin joka asian tietovälineestä eli Googlesta, että kirkko valmistui Seinäjoen hallintokortteliin vuonna 1960. Kirkko ei enää edusta sitä parasta Aaltoa, punatiiliarkkitehtuuria, mutta ihan komea julkinen rakennushan se on. Aallon myöhemmistä töistä pidän oikeasti vain Enson pääkonttorista Helsingin Kauppatorin laidalla. Siitähän kaikkien "kunnon kansalaisten" kuuluu aina sanoa, että rakennus on aivan kauhea. Olen täysin eri mieltä. Se on tyylikäs ja sopii hyvin ympäristöönsä.

Muistan käyneeni Seinäjoella vain kerran. Käyntinä pidän yöpymistä, en ohiajamista. Hotellia en muista, mutta erikoista siinä oli, että huoneen yhteydessä oli oma sauna.