Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 8. toukokuuta 2014

Jokilaakso on kylmä paikka

jormas: Terveyskeskuksista on silloin tällöin käytetty nimitystä arvauskeskus. Minä en nimeä allekirjoita, sillä olen aina saanut niissä hyvän ja asiantuntevan kohtelun. Sen sijaan olen valmis liittämään nimityksen säätietoja jakeleville, mitä sitten lienevätkään meteorologeista lähtien. Ehkä sääprofeetta olisi oikeampi kaikista nimistä ja nimityksistä, sillä ennustaminen on vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden. Ja varsinkin Forecalle ja Ilmatieteenlaitokselle.

Pari päivää sitten iltapäivälehtien ennusteet ilmoittivat seuraavan aamun lämpötilaksi Etelä-Suomeen noin 0 ja Lappiin Enontekiölle -6. Kun aamulla heräsin kerrosvuoteestamme Etelä-Suomessa, katsoin maan olevan kuurassa ja Pikkulammen jäässä. Ja pakkasta mittarin mukaan -9.

En kai tästä muuten marmattaisi, mutta iso osa säätieteilijöistä taitaa valtakunnassamme olla veronmaksajien rahoilla palkattuja. Minä en siis aina aivan ymmärrä miksi maksamiani veroja käytetään ennustamiseen.

En tiedä missä vika on, mutta sen tiedän, että jossakin tämä homma osataan eikä kyse ole silloin arvailusta. Jo parikymmentä vuotta sitten Floridassa kulkeissani, kuunneltiin tai kuuntelimme myös säätiedotuksia. Ne eivät olleet arvauksia, sillä liioittelematta vartin tarkkuudella alkoi sade tai pouta tai jotain muuta siitä kun säätiedot sen tapahtuvan. Ymmärrän sen, että jos tänään pitää sanoa sää vuoden kuluttua, on se arvaus. Mutta että se on sama juttu myös seuraavan aamun säästä, sitä en ymmärrä. Enkä sitä, että arveiluja kootaan, tehdään ja jaetaan verorahoilla.

 
Tämän paivän kuva on arvatenkin viime kesältä, jossa Ahkera-Liisa on koneen kanssa mylläämässä, uskokaa tai älkää kymmenen mukulan perunamaatamme. Vielä on siis aikaa ennen kuin ruoho ja muu kasvillisuus on yhtä rehevää tänä vuonna.

Aiheeseen liittyy myös salakuljetus. Kävi nimittäin ilmi, että Thaimaasta ei ilman sitä tai tätä saa tuoda perunoita syrjäiseen Suomeemme. Vaan me toimme peräti neljä kappaletta. Jos ne itävät, istutamme ne maahan. Mutta luulen tai oikeastaan tiedän, että ravintolasillin ja tillin sekä voin kanssa ei meillä silloinkaan syöä thaimaalaisia uusia perunoita, vaan kiinalaisia.

Nyt salakuljettamamme perunat ovat niin isoja, että ne voi hyvin halkaista tai laittaa kolmeenkin osaan maahanpantaessa. Joten tervetuloa kesäpöytään, kun sen aika on.

Joskus kerron toisesta salakuljetusmatkastani. Silloin olin syynissä kaninruohojeni kanssa Kolumbian Bokotan tullissa.

Ei kommentteja: