Thaimaan arkea

Olen käynyt ja ollut Thaimaassa ehkä kolmekymmentä kertaa 3 viikosta kuuteen kuukauteen. Yksikään jakso ei ole ollut pettymys, vaikkakin ne ovat olleet välillä hyvinkin erilaisia. Ensimmäinen varsinkin, sillä silloin lensin Päiviksen kanssa kolmeksi viikoksi Phuketiin ensimmäisellä lennolla Suomesta tsunamin jälkeen. Ilmat, meri ja thaimaalaisten ystävällisyys lumosivat meidät ja veivät palat sydämistämme. Vuokrasimme skootterit koko ajaksi, kiersimme tuhoalueita, myös Koh Lakissa ja aistimme kuinka elämä alkoi uudelleen monen surun keskellä.

Sitten välissä oli monta vuotta ja lomailimme 10 metrisellä veneellämme ja lähes yhtä pitkällä matkailuautolla milloin missäkin. Molemmissa asuimmekn aikamme. Tutuksi tuli iso osa Euroopaa, vähän enemmänkin, Rastilan leirintäalue ja kotisatamamme Tervasaaren kannaksella, kesäyksiömme keskellä Helsinkiä.

Seuraavan kerran ja aina sen jälkeenkin olen ja olemme lentäneet Helsinki-Vantaan lentoasemalta Bangkokiin, josta matka on jatkunut taksilla, kaverin kyydissä tai muilla välineillä joskus suoraan Pattayan kaupungin Jomtienin kaupunginosaan, joskus maan pääkaupungin kautta ja viimein takaisin samoja reittejä.

Jomtienilla asuimme vuosia Pattaya Suomi-Seuran toimitilojen ylimmässä kerroksessa vuokralla. Soi Welcome-kadun elämä tuli tutuksi, jota seurasimme autojen siunauksineen usein 4 kerroksen pikku parvekkeelta "apinakeinuistamme." Erakkokolibritkin tekivät pesänsä jouluvalojohtoon istuintemme väliin. Käyttöämme rajoittikin vanhempien lintulasten ruokinta. Hienoja muistoja on siltä ajalta paljon.

Mutta niitä on myös myöhemmältä ajalta. Kerran Päivis kysyi mielipidettäni, jos hän hankkisi condon Jomtienilta. Minäkin innostuin kovasti ja sijoitinkin jonkun euron Seven Seasin uuteen Thaikotiimme. Pidän siitä paljon ja se on ikäänkuin toinen kotini, vaikkemme siellä enää olekaan yhtä aikaa.

Tämän kertainen, lähes kuuden kuukauden jaksoni Thaimaassa on tyystin toisenlainen alun Seven Seasin jälkeen. Matkasin bussilla ja junalla toistatuhatta kilometriä Siaminlahden toiselle puolelle rauhattoman etelän naapuriin Phatthalungiin. Täällä ei ole merta eikä muutakaan uimavettä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta uima-altaissa. Vettä ilman uintimahdollisuutta on kylläkin läheisen Lampamin kaupungin suuressa järvessä.

Vedestä sinällään ei ole ollut pulaa, sillä sitä on tullut taivaalta eri mittaisina jaksoina lähes päivittäin. Sitä on riittänyt pelloillekin ehkä enemmän kuin maanviljelijät ovat toivoneet. Joskus on pitänyt PeeCeeX:lläkin välttää pikkuteitä niiden ollessa veden vallassa. On ollut virkistävää nähdä sateinen Thaimaa.

Arjen ja miksei pyhienkin seuraaminen on ollut myös mukavaa. Monen thaimaalaisen arki on monelta osin paljolti omani kaltainen sillä erotuksella, että rahaa on heillä käytössä vielä vähemmän kuin minulla. Oikeastaan ainut riesani on vasemman korvan särky, joka on nyt äitynyt niin, että edessä on lääkärin pakeilla käynti. Itse tehty diagnoosi ennen lekuria on korvatulehdus. Kakkosvaihtoehtona on väärä purenta, sillä hankin pari vuotta sitten uudet ylähampaat 😁.