Ko Lanta

Jätänpä toistaiseksi kodeistani kirjoittamisen ja pysähdyn siltä osin Kalliomäen puolimatkankotiin silloisen Jyväskylän maalaiskunnan Puuppoolaan. Ja siirryn matkaamme Thaimaan länsipuolelle ja laajasti ajatellen Intian valtameren rannalle, Ko Lantan saarelle.

Sinne teimme lähtöä parisen viikkoa, mutta kelit eivät olleet rantaelämälle eivätkä skootterilla ajamiselle suotuisat, sillä joka päivä satoi profeettojenkin mukaan joko Phatthalungissa tai Ko Lantalla. Mutta eilen lähdimme. Morakot pikkubussilla ja minä PeeCeeX:lläni. Ensimmäinen pitempi matka sujui loistavasti ja huomasin pyöräni nopeuden riittävän minulle hyvin. Helposti mittarin mukaan toistasataa.

Olimme sopineet chattaillen, että odotan Tataa laiva- tai oikeastaan lauttalippujen myyntipisteessä. Tähän olin saanut Jomtien Pattaya Beach faceryhmässä ohjeita, että myynti tapahtuu muutaman sata metriä rannasta. Kuten olikin. Mutta kävi vähän samoin, kun odotin kerran sovitusti lenkkikaveria "Hiutale vitosen" alakerrassa Jomtienilla. Kun miestä ei kuulunut, chattailin pää punaisena. Selvisi, että toinen odottaa A-talon alakerrassa ja toinen B-talon vastaavassa. Niin Tatakin odotti rannan lippupisteessä ja minä puoli kilometriä ylempänä toisessa 🤣.

Tiet saarella ovat osin kelpo kunnossa ja osin vähemmän. Ehkä ensimmäisen 50 kilometrin arvion perusteella hieman huonompia kuin Koh Changilla. Pienen aikaa etsimme vaatimattomille kukkaroillemme sopivaa yöpaikkaa, sillä toivomuksena oli ranta ja uima-allas. Ei natsannut ainakaan ensimmäiselle yölle, joten luovuimme altaasta. Aamu-uinnilla rantakin oli sen verran kivikkoinen, ja päätimme, että yksi yö riittää tässä paikassa.

Pihapiirin ravintolassa söimme varsin hyvän illallisen. Morakot jotain thairuokaa ja minä Cordon Bleun ranskalaisilla. Yöllä oli tosi kylmä bungalovissamme, sillä Tata nukkuu enemmän tai vähemmän tukevassa yöasussa ja minä Aatamin asussa. Ilmastointilaite tietenkin Tatan mukaan, joka ei muutenkaan pidä kuumasta. Oikeasti ei ole mitään valittamista. Mutta perisuomalaiseen tapaan pitää jostakin marmattaa. Kuten katkenneesta irtokynnestä tai sodaveden kalleudesta.

Tänään päivällä on tarkoitus ajaa saaren ja vuorten yli toiselle puolelle Old Towniin, jos sellainen on ja löytyy. Joten kylällä aamupalan syötyämme ja PeeCeeX:nkin ruokittuamme ysiykkösellä, kun ysivitosta ei juuri siihen hätään löytynyt, pakkasimme laukut ja itsemme pyörän selkään sekä lähdimme matkaan kellon ollessa noin puoli kymmenen.