Somemaailman harha-askeleet

MV-Lehti kirjoitti otsikon ja tekstinsä lihavoiden: "Raskaana ollut äiti kuoli vartijoiden kiinniotossa – Suomessa ja Iranissa Kolumni. Sometietojen mukaan kauppakeskus Isossa omenassa vartijoiden käsittelyssä kuollut nainen oli kahden pienen lapsen äiti. Lisäksi lasten vaatepalautuksia yrittäneen naisen kerrotaan olleen raskaana. Tapaus puhuttaa laajasti suomalaisia ja asiasta kirjoitti kolumnin Janne Kejo - propagandan perspektiivistä. Ajankohtaiset somelisäykset MV-Lehden toimituksen puolesta."

Hyvin surullisen tapauksen somemaailman vääriäkin tietoja minäkin käytin, kun kirjoitin ylipäätään liiallisesta voimankäytöstä yhteiskunnan antamin valtuuksin. Huomasin kuinka väärät tiedot purevat, sillä saamissani palautteissa kiinnitettiin huomiota äitiyden ja raskauden väittämiin. Nyt on kuolleen, 35-vuotiaan, yksin asuvan ja lapsettoman naisen veli tullut julkisuuteen osin väärien tietojen vuoksi.

Tietysti on niin, että jos ylläpitäisin jotain luotettavemmilla tiedoilla olevaa uutiskanavaa kuin Seiska tai MV-Lehti, niin bloginikin pitäisi perustua enemmän tarkastettuihin faktoihin. Yhdessä palautteessa juuri äitiydestä minulta kysyttiin mistä olen tiedon saanut ja kiinnitettiin muutenkin huomiota siihen, että ennen kirjoittamista olisi hyvä kuulla molempia osapuolia.

Sitä pohdin vielä yölläkin. Että kuinka tässä tapauksessa kuullaan vainajaa? Ehkä kirjoitukseni ja mielipiteeni ovatkin kuolleen osapuolen puheenvuoro. Mutta kysymys on hyvä. Kuinka nainen tuli kuulluksi eläessään, veljen mukaan yksinäisyydessä. Ehkä hän viihtyi siksikin kauppakeskuksessa, sillä yksin asuessa käsipuolessa kulkee usein myös ei toivottu yksinäisyys.

Aikoinaan työni vuoksi opin ymmärtämään mitä tarkoittaa konflikteissa akuutin tilanteen hoitaminen. Vaikka presidenttimme uudenvuodenpuheessaan ei tätä tarkoittanut, hän sanoi: "Paha ei aina pelkällä hyvällä hiljene." Joskus tilanteen ratkaisemiseen tarvitaan fyysistä voimaa ja ymmärrän hyvin, ettei niistä luoda kaksintaistelutilanteita. Senkin tiedän erinomaisella tavalla, että välillä solmun avaaminen muuten kuin fyysisellä voimalla vie aikaa ja tarvitsee hyvän tilannearvioinnin lisäksi kuulemisen ja puhumisen taitoja käskyttämisen sijaan.

Oikeastaan loistava esimerkki niiden puutteesta oli juhannukseni Pulkkilanharjun leirintäalueella vuonna yksi tai kaksi. Nukuin teltassani liikaa juomia nauttineena, kun heräsin kovaan meteliin. Työnsin pääni oviaukosta ja sain välittömästi nenääni poikittain pampusta. Sitä ennen eikä jälkeenkään kukaan ei tivaamatta sanonut mitään. Verta vaan tuli aivan hirvittävästi. Aamulla järjestyksenvalvoja pesi Päijänteessä verisen paitani ikään kuin anteeksipyyntönä väärästä tilanteen arvioinnista, ylilyönnistä ja fyysisen voiman käytöstä. Molemmat silmäni olivat päivätolkulla mustina.

Toinenkin hyvä esimerkki on muistissa. Kerran meillä oli asumisen ja elämisen yhteisössä, puolimatkankoti Pessi ja Illusiassa kriisitilanne, jonka vuoksi poliisit oli kutsuttu paikalle. Asukkaat vieraineen olivat ennestään tuttuja lainvalvojille, joten he tulivat paikalle kuuden henkilön ja kahden koiran voimin. Yllättäen kodin ja asunnon oven aukaisikin sisäpuolelta naistyöntekijämme, joka oli selvittänyt akuutin tilanteen yksin puhumalla.

Vuosikymmeniä sitten minulla oli mahdollisuus tutustua kentällä useammankin kerran poliisin työhön. Huomasin, että voimalla säilöön viemisen sijaan oikeampi lääke olisi usein ollut tiputella puhetaitoisia välittämisen ammattilaisia tilanteisiin. Nykyisin poliisipartion mukana kulkeekin usein sosiaalityöntekijä.