Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 22. tammikuuta 2023

Viimeinen päivä ja yö Ko Lantassa

Vaikka neuvo "Jomtien Pattaya Beach ja vähän muutakin"-Facebooksivuilla yöpymispaikasta oli hyvä, emme tarttuneet siihen. Se oli lähellä rantaa, muttei rannassa, vaan katu tai tie oli välissä.


Joten jatkoimme etsimistä ja törmäsimme Horizoniin, josta ei löytynyt mitään luksusta, mutta eksotiikkaa senkin edestä. Ovisuussa ensimmäisenä meitä tervehti ruukussa marihuanakasvi ja poltetun tuoksukin. Huoneemme, 2000 bahtia aamiaisineen sijaitsi aivan rannassa. Terassin ja veden välissä vain hiekkaa, mutta ohuen seinän toisella puolella oli ravintola. Siitä hieman ajattelin kovaääniset ja vahvistimet nähtyäni, että ehkä emme nuku ensi yönä. Olin väärässä. Kymmeneen saakka soi hillitty musiikki, jonka loppumista niin aikaisin vähän ihmettelin, olihan lauantai-ilta.

Nukkumatin työtä pelkäsin häiritsevän myös moskiittolaumojen, sillä huoneemme oven suurimmat aukot tilkitsin yön ajaksi kahdella pyyhkeellä. Lukkoonkin oven sai vain ulkopuolelta kohtuullisen kokoisella riippulukolla. Hyvin pärjättiin. Vaikka merivesi olikin aika kirkasta, ehkä Pattayan edustalla olevan Koh Lanin saaren rantavesien luokkaa, ei se ollut aivan samaa kuin esimerkiksi Siaminlahden avomeren vesi. Nythän uimme Andamaanienmeressä.

Eksotiikka lisäsi, kun iltasella ajoimme saaren toiseen päähän ja pysähdyimme syömään intialaiseen ruokapaikkaan. Katselin ja valokuvasin kuinka leipäni kypsyi hiilillä kuumennetussa ja maahan upotetussa saviruukun seinämässä tai -uunissa. Oli oikein hyvää. 


Ranta sinällään oli loistava, mutta sitäkin vertasin Jomtien Beachiin, jonka arvostukseni on yhä kasvanut. Se on hieno ranta. Vain veden laatu ja roskaisuus ansaitsee kritiikkiä. Roskaisuuden suurin sylttytehdas ovat paikalliset, mutta kyllä turistitkin siitä osansa saavat. Monesti olen seurannut, ettei matkailijallakaan kadun roska-astian tarvitse kovin kaukana olla, kun jäätelötikku papereineen tai muovipullo putoaa kädestä kadulle tai sen viereen. Kun tulee sadeaika, niin kaikki huuhtoutuu pitkältäkin mereen. Käymäläjätteistä en kirjoita mitään, kun en mitään varmaa tiedä niiden käsittelystä. 

Kaikin tavoin mukava saari, joskaan ei ainakaan nyt niin turistien kansoittama, kuten etukäteen oletin. Vähäpukeisten naisten ja kypäräpäisten skootteroijien vähyys sekä muslimiasuisten naisten paljous yllättivät. Vaikka voisin helposti kuvitella asuvani vakituisesti Pattayan tuntumassa, Ko Lantalla hyvin viihtyväksi Jormakseksi en osaa itseäni oikopäätä kuvitella.

PeeCeeX 160-kuutioinen pyöräni on ollut ilon aihe. Sen mukaan keräämäni varusteet vesipullosta hyttysverkkoon ja monitoimiveitsestä käynnistysakkuun ovat toimineet lostavasti eikä nyt koettavana oleva matka jää sillä viimeiseksi.

Suomen päässä meillä oli Päiviksen kanssa kaikki caravaanarielämään kunnossa kerättyämme vaikka mitä matkassa kulkevaa vuosien ajan. Kauimmillaan kävimme matkailuautolla Turkin vuorten toisella puolella Alanyassa. Se kaikki on mennyttä aikaa ja pari vuotta olenkin hankkinut moottoriajoneuvomatkailuun uutta, vaatimattomampaa pakettia. Siinä tuli lunta tupaan, sillä jätin lähes viimeiseksi koukun hankinnan ja asentamisen osa-avoauto Smartiini. Selvisi, että juuri minun on tyyppikatsastettu Suomessa niin, ettei siihen voi asentaa vetokoukkua lainkaan.

Ei kommentteja: