Saaren toiselle puolen tultuamme olimme Vanhassa Kaupungissa, jonka keskeinen osa ainakin turistien määrällä mitattuna on paikallinen Walking Street. Sitä kävelimme ja ajoimmekin eestaas. Voi olla, että kerran kuulin venäjää tai sitten en, mutta saksaa sitäkin useammin. Pikaisen analyysin perusteella ajattelen saaren olevan saksalaisten suosiossa. Heille sanon usein, kun jään suustani kiinni ainoan osaamani saksankielisen lauseen. Poikkeuksetta se huvittaa heitä: "Huomenna, huomenna ei vielä tänään, sanovat kaikki laiskat ihmiset."
Hintataso turisteille on samaa luokkaa kuin Jomtienillakin. Aika monessa paikassa pisti silmään kaksoishinnoittelu lauttalipuista lähtien. Minua se ei ole koskaan närästänyt, sillä onhan Suomessakin monessa paikassa eri hintoja eri ihmisille. Lapsista aikuisiin ja ikäihmisistä sotilaisiin. Taitaapa joissakin kaupungeissa olla kuntalaisille eri hintainen joukkoliikennekin kuin muille. En tiedä sitäkään miten varusmieshinnoitteluun istuu siviilipalvelumies ja onko niitä naisiakin? Sen tiedän, että kerran lehtitietojen mukaan nainen meni armeijaan kieltäytyäkseen sen jälkeen aseista. Ainut syy oli, että koska miehetkin voivat tehdä niin.
Leppoista menoa vähän joka puolella Ko Lantaa eikä minkäänlaista väenpaljoutta. Sekin pistää naisten vaatetuksesta silmiin, että muslimeja tai ainakin sen tapaisia on huomattavasti enemmän kuin Pattayan seudulla. Ystävällisyys on kuitenkin samanlaista tai -tuntuista. Kypärä pyöräillessä on paikallisen päässä enemmän poikkeus kuin sääntö.
Viime yöksi tingimme tällä kertaa rannasta, kun edelleenkään ei eteen sattunut kortteerin yhteyteen kelvollista uimarantaa uima-altaineen rahapussillemme sopivaan hintaan. Niin nuukasti en silti ole elänyt, ettenkö jälleen illalla syönyt farangiruokaa. Tällä kertaa vuorossa oli suosikkispagettini Bolognese, joka turtuneilla tai alkoholin polttamilla makuhermoillani maistuu samanlaiselta maankolkasta riippumatta.
Facebookin ja Messengerin kautta tuli vinkki kohtuuhintaisesta rantakortteerista ilta-aurinkoineen ja uima-altaalla (kiitos Ylinen)🤙, joten taidamme palata ensi yöksi saaren länsirannalle ainakin katsomaan paikkaa. Viime yönä jälleen kerran satoi reippaasti. Lähes 20 vuoden aikana en ole tutustunut Thaimaahan, jossa sataa kuukausitolkulla yhtä paljon kuin paistaa aurinkokin. Hyvin kelpaa meille sekin.
Näillä näkymin huomenna palaamme mantereelle ja suuntaamme ehkä Krabin suuntaan. Tata luultavasti minibussilla ja minä skootterillani. Sekin on jotenkin tullut Google Mapsin kautta selväksi, että varsinainen Krabi ei taida rannalla ollakaan. Tosin vielä en tiedä edes huomisen suuntaa enkä ilmojakaan.
Minulla on nimittäin älylaitteessani neljä, viisi sähköistä sääprofeettaa, jotka kaikki valehtelevat hieman eri lailla, mutta yhtä paljon. Siinä joukossa pärjäisi oikein hyvin suomalainen ennustaja- tai tietäjäukko, joka povasi kelejä sammakoista. Lapsena taidettiin yltää samalle tasolle: "Etana, etana näytä sarves onko huomenna poutaa?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti