Kärmes, sanoo jurvalainen sukulaiseni

Viime yönä luin zimbabwelaisesta, 17 vuotiaasta koululaisesta, jota oli maailman nopein, yli 5 metriä sekunnissa luikerteleva käärme, musta mamba purrut koulussa tai matkalla sinne. Lääkäriin pääsy kesti puoli tuntia, mutta matkalla tyttö kuoli. Samaa rotua oleva käärme oli pistänyt jossain maailman kolkassa myös valokuvaajaa, joka siitä huolimatta jatkoi herkullista valokuvaustilannettaan eikä kuollut. Siihenkin oli selityksensä. 

Käärmeestä kirjoitti tamperelaisessa SILTA-seurakuntalehdessä Pirjo Silverikin: "Kielletty hedelmä maistuu suloisen makealta. Joku Raamattua täysin tuntematon voisi kysäistä, miksei noin hyvää ja mehevää saa muka panna suuhunsa. Onko hedelmä myrkyllinen? Elimistölle haitallinen? Herkästi allergisoiva? Direktiivin vastainen?

Umpiluterilaisessa maassa luomiskertomus on kuitenkin juurtunut syvään. Kutakuinkin jokainen 2000-luvun suomalainen tietää, millaisissa yhteyksissä kielikuvaa käytetään, ja mitä sillä halutaan viestiä. Vanhan testamentin alkulehdillä kerrotaan Eedenin puutarhasta, jossa kasvoi monenlaisia puita. Ne olivat kauniita katsella, ne kantoivat herkullisia hedelmiä.

Aatami ja Eeva saivat vapaasti nauttia paratiisin antimista, mutta yhteen puuhun Jumala kielsi kuoleman uhalla kajoamasta. Hyvän- ja pahantiedon puun hedelmiä ei saa ottaa, ei edes koskea. (1. Moos. 3:1–6) Kuinkas sitten kävikään? Kavala käärme supsutti Eevalle, kuinka juuri niitä syömällä tulisi Jumalan kaltaiseksi. Kuoleman sijasta oppisi tietämään kaiken, hyvän ja pahan. Kiusaus kävi ylivoimaiseksi. Eeva otti hedelmän, haukkasi ja antoi miehellekin."

Thaimaassa ei ole kristinuskolla vankkaa jalansijaa. Joten ei liene Eevaa, ei Aatamia eikä raamatun paratiisiakaan. Mutta käärmeitä on. Thaimaassa käärmeet ovat aito vaara, sillä maan alueelta löytyy liki kaksisataa erilaista käärmelajia, joista kuutisenkymmentä on hengenvaarallista.

Iltasanomien matkailuliite kirjoitti aikoinaan: "Suomalainen rouva tulee aamulla ulos vuokratusta huvilastaan meren rannalla Thaimaan Hua Hinissa. Pensasaidalla aamuauringossa köllöttelee vihreä käärme. Molemmat pelästyvät yhtä paljon ja pakenevat vauhdilla omiin suuntiinsa. Käärme ei huuda, rouva kyllä.

Norjalainen rouva Unne, omakotitalossaan Hua Hinin Palm Hillsin golfkentän tuntumassa, on siivoamassa pensasaitaa ja nyppii pois kuolleita oksia. Yhtäkkiä jokin pistää sormeen. Rouva ajattelee sen pensasaidan piikiksi, mutta käsi alkaa pian turvota ja sinertää. Hän hyppää autoonsa ja ajaa sairaalaan, jossa lääkärit toteavat heti: käärmeenpurema. Moitteita tulee auton ajamisesta, taju olisi voinut lähteä. Kolme päivää sairaalassa auttaa rouvaa toipumaan fyysisesti. Henkinen toipuminen vie sitten jo paljon enemmän aikaa.

Ranskalainen lääkäri hoitelee puutarhaa korkean pensaan alla, kun jotain putoaa päähän. Se on vihreä käärme, joka ampaisee pakoon takapihan pensaisiin.

Auringonottajat lekottelevat luksuskerrostaloalueen puutarhassa aurinkotuoleillaan. Äkkiä joku huomaa kuningaskobran luikertelevan muutaman kymmenen metrin päässä. Se ei ole kiinnostunut ihmisistä, huomion kohteena on paikallinen sammakko. Sammakko katoaa kobran suuhun ja luikero tyytyväisenä pensaikkoon."

Minäkin olen ollut Thaimaassa kärmeiden kanssa tekemisissä muutenkin kuin nähnyt niitä kulkevan omalla tavallaan tien yli. Kerran ihmettelin Koh Changilla miksi 7-Eleveniin oli pitkä jono. Kun menin ovelle, huomasin ensimmäisenä jonossa olevan keltaisen, vajaan metrisen käärmeen. Otin kulman takaa haarakepin, nakkasen lieron pensaikkoon ja sain raikuvat aplodit.

Kerran olin pelastamassa Jomtienin Second Roadin palmusta yli 5-metristä kuristajakäärmettä. Laitoimme sen isoon säkkiin, heitimme säkin auton lavalla ja vapautimme pythonin vuorille viidakkoon.

Suomessa vapaana elää kolme käärmelajia. Kanervakäärme Ahvenanmaalla, rantakäärme rannoilla ja ainut myrkyllinen, kyykäärme kotini sekä Jokilaakson luononsuojelualueella. Senkin sinkoan haarakepillä pihamaalta Purolampeen niin monta kertaa, että se ui vastarannalle.